Tanssiminen on monipuolinen tapa jakaa kokemuksia ja tunteita ihmisten välillä, kertovat Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailun finalistit.
Toista kertaa järjestettävä Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailu valtaa Lasipalatsin aukion 31. elokuuta, kun 16 kilpailijaa kohtaavat toisensa 1vs1-battleissa. Finalistit Lilli Huttula, Tomi ”Tobyek” Wielert ja Patrik Riipinen kertovat, millaisia kokemuksia tanssin kautta tarjotaan muille ihmisille, ja millaisin tavoin tanssia opetetaan.
Housen ja hiphopin tanssijana tunnettu Lilli Huttula kertoo saavansa merkityksellisyyden, ilon ja mielihyvän tunnetta tanssiin liittyvien tapahtumien järjestämisestä, kuten myös tanssin opettamisesta. Opettajana pitkään toimineen Huttulan opetustapaan on vaikuttanut paljon hänen oma treenitaustansa.
– Minulla on ollut ihania valmentajia, mutta valitettavasti on myös kokemuksia hyvin ankarasta ja rankaisevasta treenikulttuurista, Huttula kertoo. – Kun rupesin opettamaan, minulla oli kirkkaana se ajatus, että haluan olla opettajana ja valmentajana jotain muuta.
Huttulalle on ollut tärkeää osata olla vastuullinen aikuinen ja kohdella tanssikulttuuria ja tanssilajeja mahdollisimman hyvin. Miten opetetaan niin, että se ei ole kulttuurisesti omivaa? Miten huomioida tanssijoiden yksilölliset tarpeet ja erilaiset herkkyydet? Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin Huttula kertoo keskittyvänsä.
Viime vuosina lisääntynyt turvallisemman tilan periaatteista puhuminen on tehnyt Huttulan ammatillisuudelle hyvää. Se on antanut hänelle konkreettisia työkaluja tarkastella hänen omaa työtään ja reflektoida, toteutuvatko periaatteet hänen toiminnassaan. Oppilaan tarpeiden kunnioittaminen sekä oppilaan kohtaaminen kokonaisena ihmisenä ovat Huttulan opettamisen ytimessä.
– Nuorempana saatoin arvottaa tanssin korkeammalle kuin oppilaan, koska olin niin fiiliksissä siitä tanssista ja halusin tehdä sen täydellisesti. Mitä enemmän olen opettanut, sitä enemmän olen oivaltanut, että itse tanssi ja yksilön arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Se korostuu varsinkin lasten ja nuorten kanssa toimiessa, Huttula sanoo.
Poppingia tanssivaa Tomi Wielertiä inspiroivat nuorena japanilaiset popping-tanssijat Kei ja Gucchon. Nuoruudessaan Wielert tanssi myös hiphopia ja breakdancea, mutta lopetti kaiken muun löydettyään poppingin.
– Poppingilla luodaan erilaisia illuusioita. Siinä on tietynlaista taikaa, Wielert kuvailee. – Liike voi olla pehmeän yhtenäistä ja sulavaa, tai suoraviivaista, mekaanista ja töksähtelevää. Kun näet poppingia, alat miettiä, että miten tuo tanssija oikein teki tuon?
Poppingiin ei välttämättä ole kaikista yksinkertaisinta päästä heti sisään. Wielert huomauttaa, että uusia tanssijoita opetettaessa olisi hyvä, ettei alussa keskityttäisi liian haastaviin asioihin.
– Tärkeintä on, että ihmiset pääsevät tanssimaan ja saavat siitä hyvää fiilistä. Kun poppingiin pääsee vähän mukaan, voi pikkuhiljaa alkaa tutustua vaikeampiin tekniikoihin, kuten iskuun, joka on poppingin perusta. Lajiin tutustuminen voi viedä aluksi paljon aikaa ja tuntua oudolta, mutta se ei saa olla seinä, joka pysäyttää innostuksen.
Wielert pitää poppingin opetusta Suomessa korkeatasoisena, ja hän näkee Suomen popping-skenen vahvistuvan jatkuvasti. Suomessa on paljon pitkän linjan popping-tanssijoita, kuten Wielertin omassa Skitsoflex-ryhmässä.
– Kaikista ryhmämme jäsenistä minä olen varmaankin tanssinut lyhyimmän aikaa, ja minäkin olen tanssinut kuitenkin jo sen 15 vuotta, Wielert nauraa. – Suomalaiseen poppingiin on haettu kokemusta muista maista ja kovemmilta opettajilta ja tanssijoilta. Siinä on hyvä lähtökohta kehittyä.
Poppingissa on taikaa, sanoo Tobyek.
Elias Ryynänen / Red Bull Content Pool
Nykytanssiin urallaan painottuneen Patrik Riipisen yksi ensimmäisistä kosketuksista katutanssiin oli myös poppingin kautta. Hän näki yhdysvaltalaisen Tanssi, jos osaat! -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella Jamile McGeen tanssivan, ja alkoi siitä inspiroituneena treenata poppingia itsekin.
McGeen ollessa nuori lääkärit diagnosoivat hänellä lastenreuman, ja hänen ennustettiin olevan sidottu pyörätuoliin koko loppuelämänsä. Sittemmin hän on kuitenkin parantunut ja omistanut koko elämänsä tanssimiselle.
– Jamilen esitys antoi minulle vahvan sysäyksen siihen, miten tunne voi sitoutua tekemiseen, Riipinen muistelee. – Ja miten ihminen ei voi elää ilman tanssia.
Riipinen reflektoi tanssin merkitystä henkilökohtaisten tarpeidensa kautta, mutta myös siitä näkökulmasta, mitä muut ihmiset tarvitsevat häneltä.
– Mietin elämän tarkoitusta tanssin kautta: miten voin tuoda tanssimisella esiin omaa tarkoitustani? Elämän tarkoitus voi esimerkiksi olla muiden auttaminen ja yleinen hyvä, ja tällaisten ajatusten kautta itsellenikin on tullut jakamisen tarve. Esiintymällä ja tanssiteoksia tekemällä voin tuottaa ihmisille merkityksellisiä kokemuksia ja saada heidät tuntemaan jotain uutta.
Viime aikoina Riipisen tanssijuus on liikkunut aiempaa abstraktimpaan ja kokeilevampaan suuntaan, sillä hän on halunnut yhdistellä erilaisia tanssityylejä ja tapoja liikkua.
– Tällä hetkellä itseilmaisussani painottuvat vahvasti samaistuttavuus ja tunteiden välittäminen. Haluan herättää tunteita itsessäni ja muissa ihmisissä.
Ammattinsa puolesta Riipinen liikkuu tutkimuksellisemmassa ja teoreettisemmassa tavassa tehdä taidetta ja tanssia, mutta katutanssin maailmassa hän kokee palaavansa juurilleen.
– Katutanssikulttuurissa pidän erityisesti siihen sisältyvästä suoraviivaisesta tavasta pitää hauskaa. Silloin muistan, kuinka tärkeää on nauttia ja jakaa sitä hauskanpitoa muille ihmisille.
”Tällä hetkellä itseilmaisussani painottuvat vahvasti samaistuttavuus ja tunteiden välittäminen”, Patrik Riipinen sanoo.
Elias Ryynänen / Red Bull Content Pool
Tanssin kautta muille ihmisille voi tarjota myös hyvin konkreettisia tekoja. Riipinen muistelee Itävallan Salzburg Experimental Academy of Dance -koulussa tekemäänsä lopputyötä, jossa hän esitti uusiseelantilaisen tanssitaiteilijan Aloali’i Tapun sooloteoksesta oman lyhennetyn versionsa. Osana teosta hän pyysi lavalle yleisössä olleen äitinsä ja hyvän ystävänsä, ja pesi molempien jalat.
– Sillä tavalla kiitin heitä kaikesta, mitä on tapahtunut. Se oli todella spesiaali hetki ja hieno paikka olla, se yksinkertainen teko asettua alempaan asemaan ja pestä toisen jalat, Riipinen kertoo.
Lilli Huttula puolestaan muistelee sitä, miten hänen ystävänsä antoivat hänelle viime keväänä tanssiin liittyvän lahjan hänen järjestämissään syntymäpäiväjameissa.
– Ystäväni Johanna Hurme oli järjestänyt niin, että ympärilleni muodostettiin rinki, ja sitten hän laittoi soimaan Love Is the Message -nimisen biisin. Minä yksinkertaisesti romahdin, kaikki kiitollisuus ja rakkaus meidän skeneä kohtaan tiivistyi siihen hetkeen, ja velloin puhtaassa liikuttuneisuudessa. Tämä skene on täynnä uskomattoman lahjakkaita ja avoimia tyyppejä, Huttula sanoo.
Tomi Wielert taas kiittää katutanssilajeja tukevan ja edistävän Street Art Dance Essentials ry eli SADE ry:n toimintaa. Hän muistelee erityisesti vuosia ennen koronaa, jolloin SADE järjesti paljon myös poppingiin liittyviä battleja ja workshopeja.
– Ihmiset saivat niistä tapahtumista ja kisoista itselleen paljon sisältöä ja oppivat uutta, ja ne motivoivat porukkaa hyvin. SADE:n toiminta on vienyt hommaa eteenpäin isosti, ja se aika on jäänyt itselleni tärkeäksi muistoksi, Wielert sanoo.
Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailun finaali järjestetään Lasipalatsin aukiolla, Helsingissä 31.8. Tule paikan päälle katsomaan, kuka määrää tanssilattialla ja äänestämään suosikkisi jatkoon!
