Aalto-yliopistossakin muotia opiskellut lahtelaislähtöinen kertoo vieroksuvansa alan normeja ja käytäntöjä.
25-vuotias Leevi Lyytinen tunnetaan muun muassa vaatesuunnittelijana, mutta tekemistä ei ohjaa muoti ja trendit, vaan kokeellisuus ja syvempi tarkoituksenmukaisuus. Tekemistä jakaa kahteen alter ego Boybarbii, jonka nimen alla Lyytinen toteuttaa osan luovista projekteistaan. Pyrkimyksenä on aina vastata täysin itse koko vaatteen syntyprosessista ja hän kertoo käytännössä kaiken tekemisen tapahtuvan omalla työhuoneella Helsingissä.
– Boybarbii on mun alter ego ja henkilöbrändi ja se on henkilökohtaisempi kuin muut projektit. Se luo myös tilan tutkia omaa persoonaa ja tunteita sekä tutkia, mikä kaikki on mahdollista, Lyytinen tiivistää.
Boybarbii sai alkunsa viime vuoden syksyllä ja toinen mallisto brändin alla julkaistiin tänä keväänä. Alun perin Lyytinen julkaisi luomuksiaan toisen vaatemerkin alla, joka oli aktiivinen vuosien 2017 ja 2020 välillä. Hän kertoo, ettei aloittaessaan edes seurannut muotia, mutta kiinnostui alasta opiskellessaan Helsinki Design Schoolissa 2018-2019. Kiinnostus mukailla muotia ja alan trendejä on kuitenkin myöhemmin kadonnut kokonaan.
– Vaikka itse teen vaatteita, jotka saatetaan mieltää osaksi muotia, en halua olla alalla tai toimia systemaattisesti. Mun juttu on konkreettinen tekeminen, jonka taustalla on aina joku syvempi merkitys, kuin raha tai bisnesajattelu. Painatin yhteen huppariinkin ”I proudly exclude myself from this industry”.
Boybarbiin uusinta mallistoa kuvattuna ampumaradalla.
Kokemusta löytyy myös Aalto-yliopiston muodin linjalta kahden vuoden verran, mutta sieltä Lyytinen jättäytyi pois viime vuonna.
– Tein aikoinaan itseni kanssa sopimuksen, että tän pitää olla aina hauskaa ja toi päätös lopettaa koulu vei paljon aikaa. Ekan vuoden jälkeen harmitti tosi paljon, että työt, joihin oli nähnyt paljon vaivaa jäi lopulta vaan lojumaan pöytälaatikkoon. Kolmannen vuoden alkaessa päätin et annan vikan mahiksen mut sit ajatus muotisuunnittelijan urasta alkoi vaan ahdistaa ja koen, etten päässyt koulussa toteuttamaan itseäni niin kuin oisin halunnut, hän kertaa.
Vaikka Boybarbii-nimen alla toteutettuja projekteja yhdistää kokeellisuus, on oleellisena osana myös mainittu merkityksellisyys – tekemisen lähtökohdat eivät siis rajoitu pelkästään taiteellisiin motiiveihin. Lyytinen kertoo kokevansa velvollisuudentunnetta ja pohtivansa, edistääkö oma tekeminen oikeasti jotain. Etenkin asiakaskohtaamiset ja kuluttajan osallistaminen ohjaavat luovaa prosessia; esimerkiksi yhteistöissä artistien kanssa tärkeäksi hän mainitsee myös ihmiseen tutustumisen.
Boybarbii-vaatteita voi Suomessa nähdä muun muassa artistien, kuten Aloven, Babyblun ja Yrjänän päällä.
– Oon toistaseks menny niin noitten yhteistöiden kanssa et haluun tutustua siihen ihmiseen ja muodostaa kaverisuhteen niin sillon se vaatteen lainaaminen tai antaminen tuntuu myös oikeelta. En oman brändin kohalla haluu ”fanittamisen” tai pelkästään näkyvyyden tavoittelun takia lainata, tykkään ajatuksesta että molemmat hyötyy edes jotenkin. Ja tää tukee myös mun omaa luovan tekemisen ideologiaa että kaikki lähtee paineettomasta tilasta!
Alove x Boybarbii / Kuvaaja:Eero Oikarinen
Lyytinen kertoo toteuttavansa kokonaisuuksia tilauksesta myös muille tekijöille ja hänen kädenjälkeään voi nähdä esimerkiksi Helsinki Fashion Week -tapahtumassa heinäkuussa. Tilaustyöt hän usein toteuttaa syntymänimellään ja silloin työskentelee ikään kuin ammattimaisempi puoli ja alter ego puolestaan näyttää toisen puolen.
– Boybarbii on tekijä, joka pelaa omilla säännöillä eikä kuuntele ohjeita ja haluun kerätä sen nimen alle paljon erilaisia konsepteja. Vaikka se on kokeellinen ja tutkiva, se rakentuu aitojen asioiden päälle ja voi edustaa jotain mitä olen, mutta pienellä liikkumavaralla, hän avaa.
Kokeellisuus puolestaan näkyy idean tai ajatuksen tullessa haluna selvittää, miten se toimisi käytännössä. Tulevasta mallistosta Lyytinen paljastaa, että se on metsästysteemaa ja kokeellisuus testataan ampumaradalla.
– Sain idean, että miltäköhän näyttää, jos vaatetta ampuu haulikolla ja kuinka kaukaa pitää ampua, että saa tietynlaista jälkeä. Kokonaisuuteen liittyy myös vanha armeijan auto, jonka bongasin joskus ja nyt otin yhteyttä omistajaan. Mallisto ilmestyy syksyllä, koska sillon alkaa metsästyskausi, hän kertoo.
Vaikka kaupallisuus tuntuu nykyään kaukaiselta ja jopa vastenmieliseltä, myöntää Lyytinen joskus tehneensä vaatteita eri lähtökohdista. Ensimmäisen brändin aikaan, kun muoti alkoi kiinnostaa, kertoo hän pyrkineensä tekemään vaatteita, joille on kysyntää ja vastaamaan enemmän tarpeisiin. Lopulta juuri tämä kenties tappoi intohimon ja luovuuden tekemisestä; Lyytinen kuvaa, että mahdollisuuksien kirjo kapeni muita miellyttäessä ja että vasta ensimmäisen brändin lopetettua toimintansa hän alkoi selvittää, mikä kaikki on vaatteita tehdessä mahdollista.
Lyytinen kertoo myös pyrkivänsä vaatteita tehdessä eksklusiivisuuteen, mikä johtuu niin resurssien rajallisuudesta, kuin myös halusta tehdä ”artesaani-tyylillä”, eikä hän myöskään näe siirtyvänsä massatuotantoon.
– Vielä mä en nää tilannetta missä ulkoistaisin mun tuotantoa millään tasolla, koska tykkään nähä prosessin kokonaan ja nautin siitä. Jos kysyntä joskus nousis niin että kaikki myisi loppuun niin sillon mulla ois mahollisuus tehä siitä entistä eksklusiivisempaa esim. hinnoittelun tai vaatteiden saatavuuden kautta. Tietysti se mahdollistais mulle vielä laajemman kentän eri tekotapoja ja enemmän kokeellisuutta ja entisestään laadun nostoa. Oikeastaan mun tekemiseen ei kuuluu semmoinen ”hype-kulttuuri”, vaan haluun panostaa semmoseen artesaani-meininkiin, missä ollaan lähellä asiakasta ja missä se prosessi on ”lähes käsin kosketeltavaa”, hän tiivistää.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
