Aavan meren tuolla puolen on uudelleenversiointi suomalaisten rakastamasta kansallistangosta.
Soolouraa tahoillaan tehneet ja Bämä-yhtyeestä tutut Helena Routa ja Tiia Karoliina julkaisivat perjantaina 31. toukokuuta Aavan meren tuolla puolen -nimisen kappaleen, joka on tämän vuoden virallinen Pride Anthem. Biisi mukailee Unto Monosen (1930–1968) säveltämää ja sanoittamaa Satumaa-kappaletta, jota pidetään Suomen kansallistangona.
Aavan meren tuolla puolen on Joona Karsimuksen tuottama. Se julkaistiin Helena Roudan ja Tiia Karoliinan viime vuonna perustaman Bämä Labelin kautta yhteistyössä Helsinki Priden kanssa.
Noin 1900-luvun puolivälissä syntynsä saanut Satumaa tuli tunnetuksi Reijo Taipaleen (1940–2019) laulamana vuonna 1962. Sen levytti seitsemän vuotta aiemmin ensimmäisenä Henry Theel (1917–1989).
”Unto Monosen tango Satumaa on yksi kaikkein suomalaisimpia tangoja, myyttisen kaipuun vertauskuva jota säestää laskeva, melankolinen melodiakulku”, HS kirjoitti vuonna 1997.
”Vähemmän ’rakkaus on rakkautta’, enemmän ’queer- ja transihmiset ovat vaarassa'”
Tiia Karoliinan ja Helena Roudan uudelleenversioinnissa myyttinen kaipuu on edelleen läsnä, joskin nyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuna myönteisenä viestinä, joka kehottaa uskomaan vapaaseen tulevaan. Siinä missä varhaisia tangolaulajia pidetään rohkeina ääneen lausumattomien tunteiden tulkitsijoina, Bämä-kaksikko sanoittaa pelotta todeksi turvallista ja tasa-arvoista maailmaa.
Satumaassa kenenkään ei tarvitse todistella itseään tai huolehtia identiteettiinsä kohdistuvista uhkista. Keinotekoiset rajat ovat sulaneet pois, ihminen on ihminen ja rakkaus on rakkautta. Elektronisesta musiikista ja iskelmän kanssa flirttailevista melodioista inspiroitunut tuotanto antaa biisille siivet, joka korostaa sen kahlitsemattomissa korkeuksissa liitävää olemusta.
Aavan meren tuolla puolen korostaa vapautta ja kaikkien oikeutta elää turvassa.
Ira Aaltonen
Vaikka kappale on sydämen asialla, siinä ei ole korulauseita. Kaiken pehmeyden pohjalla on tulinen tarve tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä. Suvaitsemattomuudesta johtuva vihamielisyys on pahimmillaan uhka ihmisen oikeudelle elää, ja kappaleen sisällä kuuluu umpimielisessä yhteiskunnassa elämisen aiheuttama suru ja kipu.
Pride-kuukauden aikana sosiaalisessa mediassa on kuluneina vuosina pyritty korostamaan sitä, että kyse ei ole pelkästään glitterin kuorruttamasta moninaisuuden juhlimisesta, vaikka se onkin yksi lopullisista tavoitteista. Siinä vaiheessa kun olemme kollektiivisesti tehneet työn, joka sallii Pride-kuukauden olevan pelkkää ilakoivaa riemua, olemme ottaneet merkittävän askeleen eteenpäin.
Vielä emme kuitenkaan ole tehneet niin. Fokuksen on yhä oltava olennaisesti myös siinä väkivallassa, joka queer-ihmisiin kohdistettuna uhkaa heidän turvallisuuttaan perustavanlaatuisella tavalla. Kuten kirjailija Claire Willett kirjoitti X:ssä vuonna 2022 (vapaasti suomennettuna): ”Voivatko heterot tämän vuoden Pride-kuukautta varten suunnata huomionsa vähemmän sanontaan ’rakkaus on rakkautta’ ja enemmän sanontaan ’queer- ja transihmiset ovat vaarassa'”
Teemana rauha ja toivo
Vuonna 2024 Helsinki Priden teemana on Rauha ja toivo. Helsinki Pride- yhteisön sivuilla avataan teeman merkitystä muistuttamalla, että rauha on kaikkien yksilöiden oikeus, ja että toivoa tarvitaan erityisesti silloin, kun rauha järkkyy. ”Ihmisoikeuksien merkitys korostuu aikana, jolloin epävarmuus ja konfliktit koettelevat kaikkia, mutta etenkin jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä”, Helsinki Pride -yhteisö kirjoittaa.
Tästä paljonpuhuvana esimerkkinä toimii Euroopan perusoikeusviraston toukokuussa julkaisema maailman laajin kyselytutkimus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tilanteesta Euroopassa. Sen mukaan LHBTIQ+-ihmisiin kohdistuva väkivalta, häirintä ja kiusaaminen ovat lisääntyneet. Tämä koskee etenkin nuorisoa, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa.
Yli kolmasosa kyselyyn vastanneista oli harkinnut itsemurhaa.
Riippumattoman ja Euroopan johtavan LHBTI-järjestön ILGA-Europen vuosittaisen sateenkaarikartan julkaisun yhteydessä taas selviää, että EU:n täytyy kiinnittää tarkasti huomiota paitsi LHBTI-ihmisiin kohdistuvan poliittisen vihapuheen lisääntymiseen, myös uusiin sortamisen muotoihin. Lehdistötiedotteessa nostetaan esiin huoli siitä, että Euroopassa valta on siirtymässä äärioikeistoa edustavien päättäjien käsiin, mikä uhkaa demokratiaa ja vähemmistöjen turvallisuutta.
Tiia Karoliinan ja Helena Roudan Pride Anthemissa on myyttistä kaipuuta.
Ira Aaltonen
Nämä asiat riittänevät korostamaan, kuinka merkityksellisistä ja laajoista ilmiöistä Helena Roudan ja Tiia Karoliinan biisissäkin on kyse. Kappale jatkaa ansiokkaasti linjaa, jonka edelläkävijöihin kuuluu homoikonina pidetty Judy Garland (1922–1969) tulkinnallaan Yip Harburgin sanoittamasta Over the Rainbow -kappaleesta vuodelta 1939.
LHBTIQ+-ihmisten toivoa ylläpitäväksi hymniksi muodostuneen Over the Rainbow -kappaleen katsotaan sisältävän selkeitä viittauksia homokulttuuriin, ja sen runollinen ja fantasianomainen tarinalinja mukailee Aavan meren tuolla puolen -biisin tunnelmaa. Garland laulaa biisin alussa maasta, josta hän on kuullut kehtolaulussa: se sijaitsee sateenkaaren tuolla puolen, ja siellä sinertävien taivaiden alla uskaliaatkin unelmat toteutuvat.
”Kerro mulle satumaasta, sinisestä taivaasta, siellä missä paljain jaloin kevyeltä tuntuu maa, missä aurinkomme ei tule sammumaan, missä niiden katseet ei yllä aavan meren taa”, Helena Routa puolestaan laulaa Pride Anthemin ensimmäisissä riveissä.
Kuuntele kappale alta.
