Suoratoistopalvelut ovat mullistaneet musiikin kuuntelemisen, mutta kysymys ikuiseen kysymykseen siitä, kenen musiikki on suosituinta on yhä monitahoisempi. ”Valtavirran suosikkimusiikista on tullut kuin kulutustavaraa ja musiikkia kuuntelevat nykyään käytännössä kaikki”, kirjoittaa Aku Havukainen Klangin kuukauden kolumnissa.
Onko kärkipään artistille pettymys julkaista hittikaliiperin biisi ja huomata lauantaina, kun ensimmäisen päivän striimit tulevat nähtäville, että biisi ei mennytkään Spotifyn ykköseksi?
Tuntuu siltä, että Spotifyn Top 50 on lista, jota pidetään tarkasti silmällä. Monesti olen itsekin kirjoittaessani maininnut, kuinka kauan jokin biisi on ollut listan kärjessä tai paljonko se striimaa päivässä. Yksittäisen suoratoistopalvelun merkitys on siis kasvanut suunnattoman suureksi – eivätkö käytännössä kaikki meistä käytä Spottaria ja kuuntele perjantain uudet julkaisut heti aamulla tai jopa jo keskiyöllä?
Jos kysytään valtavirtaista musiikkia kuluttavalta nuoren sukupolven edustajalta, vastaus saattaa olla kyllä, mutta entäs muut suomalaiset? Musiikkia nimittäin kulutetaan edelleen muillakin tavoilla, kuin suoratoistopalveluissa. On olemassa paljon artisteja ja biisejä, joiden suosio ei perustu räjähdysmäiseen striimimäärään heti julkaisupäivänä.
Striimejä on, mutta missä keikat?
Kenties originaalein tapa kuunnella musiikkia on keikoilla käyminen. Monet kärkipään artistit toki vetävät valtavia määriä yleisöä, mutta Spotify-striimit eivät ole silti relevantti korrelaatio siihen, kuinka suosittuja kyseisen artistin keikat ovat. Maassamme on nimittäin monia artisteja, joiden biisit nousevat käytännössä aina 50:n kärkeen ja kuukausittaiset kuuntelijamäärätkin huitelevat sadoissa tuhansissa, mutta jostain syystä keikat eivät puhuttele yleisöä tai niitä ei edes ole paljoa.
Syy siihen voi piillä monissa seikoissa, mutta ensimmäisenä mieleen nousee se, kuinka musiikin tekemisen tavat ovat ajan mittaan muuttuneet. Siinä missä artisteja oli ennen vähemmän, voi nykyään käytännössä kuka vain olla artisti, jos omistaa läppärin ja mikrofonin sekä osaa hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa. Tämä ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että kalenteri täyttyisi keikoista. Joku kenties osaa kanavoida luovuuttaan taitavasti studiolla, mutta eri asia on pystyä kantamaan oma musiikki tuhatpäisen tai edes satapäisen yleisön edessä – saatikka saada myytyä keikkoja.
Melko täsmällinen tapausesimerkki on Karri Koira, jonka keikat kiinnostavat yleisöä vuodesta toiseen. Viime viikolla julkaistun albumin biiseistä yksikään ei kuitenkaan ole Spotifyn Top 50 -listalla. Artistin musiikki siis elää jossain pysyvämmässä todellisuudessa, jossa uusimman aallon harjalla kulkeva hittibiisi ei syrjäytä sitä.
Ketkä oikein kuluttavat musiikkia?
Nouseekin kysymys, ketkä niitä Spotifyn ykkösbiisejä sitten kuuntelevat? En löytänyt dataa palvelun käyttäjien iästä tai yhteiskuntaluokista. YleX pohti 2022 julkaistussa analyysissaan, kertovatko Spotifyn vuosittaiset wrapped-katsaukset enemmän keskiluokkaiseen makuun sopivimmasta musiikista, kuin siitä, mitä koko Suomi kuuntelee.
Osuva nosto analyysissa oli vertaus siihen, millaista musiikkia on YouTuben vuoden kuunnelluimmissa biiseissä. Lista näytti muuten melko samalta, mutta esiin nousi yksi nimi, joka ei ollut Spotifyn kuunnelluimpien joukossa – nimittäin Portion Boys. Joidenkin artistien tai bändien musiikki siis elää selkeästi eri kuplassa, joka on kaikista keskiluokkaisimmalle yleisölle piilossa.
Algoritmit
Kuinka usein valitset juuri tietyn albumin, mitä päätät kuunnella ajatuksella? Istut alas, kaadat lasin viiniä ja hiljennyt kuuntelemaan. Vai kuunteletko kenties Spotifyn daily mix -soittolistaa tai jotakin muuta algoritmin valitsemaa musiikkia – allekirjoittanut myöntää tekevänsä niin usein.
Ihmiset siis kuuntelevat musiikkia monipuolisemmin, kuin ennen ja välillä tuntuu, kuin algoritmit jopa tietäisivät meitä paremmin, mitä musiikkia haluamme kuunnella juuri nyt. Tekoäly osaa suositella meille biisejä kuuntelukäyttäytymisemme perusteella. Algoritmit ovat kuitenkin usein suljettuja, joten emme voi täysin ymmärtää, mihin ne oikeasti perustuvat.
Saatamme siis luulla, että tiedämme, millaisesta musiikista pidämme, mutta jonkun kysyessä musiikimaustamme, voi vastaaminen olla vaikeaa ja algoritmi osaisi kenties vastata kysymykseen paremmin.
Koska suuri osa musiikin kulutuksesta on siirtynyt suoratoistopalveluihin, on kysymys Suomen suosituimmasta musiikista vaikea ja katse tulisi kääntää musiikin moniin ulottuvuuksiin. Mitkä ovat ne keikat, joille haluamme välttämättä päästä ja mitkä ovat ne levyt, joita olisi siistiä omistaa fyysisenä painoksena? Entä jos ajattelisimmekin musiikkia harrastuksena, eikä nopeatemposeina kuluttamisena?
Ajatus voi olla utopistinen, koska valtavirran suosikkimusiikista on tullut kuin kulutustavaraa ja musiikkia kuuntelevat nykyään käytännössä kaikki. Listaykköset tuskin ovat ne kriitikoiden ja musiikkiharrastajien suosikit.
