Hiphop oli talossa jo ennen vuosituhannen taitteen buumia.
Svart Recordsin pitkään odotettu Nauhat – Suomiräpin underground 1988-1996 -kokoelma on nyt ulkona. Kokoelma ja sille suunniteltu jatko-osa pureutuvat suomiräpin alkuaikoihin nostamalla esiin arkistoista äänitteitä, jotka osaltaan loivat pohjan vuosituhannen taitteen läpimurrolle valtavirtaan.
Kokoelman kuraattorina on toiminut suomalaisen hiphopin moniottelija Paleface, joka on tehnyt projektilla todellisen kulttuuriteon kaikkien sen toteuttamisessa auttaneiden kanssa. Klangi haastatteli pitkän linjan tekijää uutuusjulkaisun tiimoilta.
B.O.W. eli Raymond Ebanks kuului myös The Diamonds Crew -graffitijengiin.
Kai Salo
Mistä ajatus kokoelman tekemiseen lähti ja miten kauan projekti on ollut työn alla?
Oon tietysti keräillyt varhaista suomiräppiä jo vuosien ajan ja populaarikulttuurin underground-historiat kiinnostaa. On siistiä kaivella demonauhoja suomiräpin viattomuuden ajalta, koska koko skene on muuttunut niin paljon ja suomiräppikin on nykyään kovaa bisnestä ja aika markkinavetoista. Kotikutoinen ug-musa onkin siksi aika sympaattista, että sillä ei tähdätty kultalevyihin, vaan musaa duunattiin siksi, että se oli kivaa.
Kokosin suomiräp-harvinaisuuksia jo vuonna 2010 Rappiotaidetta-kirjan yhteydessä julkaistulle kokoelmalevylle Suomiräpin vaippaikä. Sen jälkeen idea laajemmasta skenekatsauksesta alkoi ottaa muotoaan. Svart on tehnyt hienoa työtä kotimaisen rockin ja jazzin uudelleenjulkaisujen saralla ja olen diggaillut erityisesti Jazz-Liisa– ja Pop-Liisa -levysarjoja. Svart oli siksikin luonteva yhteistyökumppani, että lafkassa työskentelee nykyään Turku-räp OG Olli ”Klaus Kustaa” Hänninen, jonka kanssa on nasta puuhastella.
Olen digitoinut suomiräp-harvinaisuuksia viime vuodet intensiivisesti ja kansiossa on tällä hetkellä 251 biisiä vuosilta 1987-1999. Niiden joukosta valikoitui kokoelman 23 raitaa sekä seuraavaksi työn alla olevan Nauhat kakkosen tracklist.
Millaista kokoelman kasaaminen on ollut? Tiedän että ainakin osa materiaalista on suoraan omasta levyhyllystäsi, mutta millainen urakka näiden omakustanteiden ja niiden tekijöiden löytäminen on ollut?
Suurin kiitos kuuluu Tipa Tuomiselle, jolla on ehkä Suomen kattavin kokoelma suomiräpin alkuperäisiä C-kasettidemoja. Lisäksi levynkannen paksun kansivihkon kuvitusmatskuja sain runsaasti Mikael ”Pimpu” Kajanderin kautta. Pimpulla on ällistyttävä arkisto materiaalia suomiräpin alkuvaiheista.
Audiomatskua digitalisoitiin lopulta kasettimastereiden lisäksi jopa neljäsosa-tuuman kelanauhalta. Digitoinneissa jeesasivat Jussi ”Sonjay Beats” Poutiainen ja Taneli Bruun. Tämän lisäksi haastattelin kansivihkoa varten muun muassa Arman Alizadia, Mikko ”Freak MC” Juholaa, Heikki ”DJ Basstone” Paanasta, Tuomas ”DJ Tube” Seppästä, Pumpa På -yhtyeen Tom Groopia, Kinnusen Roopea, Frontpagen Makea ja monia muita tekijöitä.
Olen tosi tyytyväinen kansivihon liner noutseihin. Ne ovat ehkä kattavin koskaan kirjoitettu historiikki suomiräpin alkuvaiheista. Saatiin lupa käyttää kansivihossa myös kahta kiinnostavaa lehtiartikkelia. Mustan musiikin harrastajalehti Mango julkaisi vuonna 1989 varhaisen jutun suomiräp-skenestä, jossa haastateltiin The Master Brothers– ja Damn the Band -yhtyeitä. Juttu on todella hauskaa luettavaa. Jätkät muun muassa vastaavat kysymykseen mistä DTB:n biisit kertovat, että: ”itsekehuja niissä on tietysti, sellaseenhan on aina sanat valmiina!” ja harmittelevat ettei Suomessa ole ”hyviä paikkoja hiphopille” ja että Lepakossa on vain ”kaksi kertaa vuodessa bileet”. Toinen juttu on Jussi Karjalaisen Kauppa- ja Koti -lehteen vuonna 1988 kirjoittama juttu ”Ehdottomasti hiphop”, jossa ihmetellään voiko räppääminen edes onnistua ”kummallisella” Suomen kielellä.
Niin kuin pitkäsoittojenkin tekemisessä myös kokoelmien kokoamisessa on tietysti ”kill your darlings” -vaihe, jossa jotain on jätettävä pois. Minusta tässä kaari onnistui kyllä hyvin Definite Fourin varhaisesta livekeikasta Juhanin Verbaaliseen lihavuuteen, jossa on jo kolmannen aallon suomiräpin henki ja tekemisen meininki.
Mr. Rag a.k.a. Miikka Lommi.
Millaisia haasteita tähän projektiin on kuulunut? Voisin kuvitella että monien kappaleiden kohdalla äänenlaatu on ollut yksi isoimmista, sillä useimmista julkaisuista ei kai ole enää mitään mastereita olemassakaan?
Jep. Onneksi Tommi ”Tommishock” Langen on taikuri. Hän ruuvasi mielettömän bängäävän ja erottelevan masterin, jossa erittäin tumppu C-kasettisaundi on saatu restauroitua tymäkäksi ja crispyksi lopputuotteeksi. Eksoottisin oli varmaan B.A.M. -biisi Our Philosophy, joka vedettiin ineen kolmeneljäsosatuuman kelanauhalta.
Lähtömateriaalissa oli todella hyvinkin paljon hajontaa. Jos vertaa esimerkiksi erittäin ghettoisella saundilla äänitettyä CNF:n This Is Something -kappaletta Pop-Jazz-konservatorion studiolla äänitettyyn Urban Herbs -tallenteeseen Love Creation. Jälkimmäinen on äänitetty hyvillä mikeillä ja miksattu huolella. Edellinen on rykäisty sisään itse kolvatulla äänikortilla punk-meiningissä ilman mitään hieromista. Molemmat ilmentävät osaltaan minkälaista omaehtoinen suomiräp-meininki oli 1990-luvun alussa.
Miten projektiin on suhtauduttu?
Artistit ovat olleet järjestään innoissaan. Mua on kiitelty tärkeän kulttuurityön tekemisestä ja sitähän tämä kieltämättä on. Ottamatta mitään pois kolmannen aallon suomiräp-läpimurron tekijöiltä, minusta on tärkeää, että jengi hiffaisi kuinka syvät juuret suomiräpillä lopulta on. Tällä hetkellä ajatellaan, että kaikki alkoi Fintelligensin Voittamattomasta vuonna 1999, kun aktiivista mikkimeininkiä oli täällä todellisuudessa jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Suomessa on räpätty tyylitajulla ja omintakeisuudella jo kolkyt vuotta! Se on yllättävän pitkä aika.
On esimerkiksi kuvaavaa, että J.A.K. Is Back vuodelta 1990 on Rikun ”paluu” mikin varteen, eli breikkiäkin oli jo ehditty tossa vaiheessa pitää.
On myös tarpeellista tallentaa nämä asiat nyt, koska pian kukaan ei enää oikeasti muista mitään! Hahhahhaa! Huomasin jo nyt, että osa jengistä muistaa samat tapahtumat hieman eri tavoilla. Onneksi esimerkiksi Mikko ”Freak MC” Juhola ja Tuomas ”DJ Tube” Seppänen muistavat kolmenkymmenen vuoden takaiset asiat yllättävän tarkasti.
Mikko ”Freak MC” Juhola ja Heikki ”DJ Basstone” Paananen.
Pitikö Svart Recordsia lämmitellä pitkään idealle?
Svart lähti messiin heti kun ehdotin asiaa. He ovat ryöpänneet suomalaisen musiikin 70- ja 80-luvun musiikin eri genreineen jo aika pitkälle pohjamutia myöten joten on luonnollista, että he siirtyvät eteenpäin seuraaviin aikakausiin ja musatyyleihin. Nythän sieltä on tullut jo aika läjä suomiräp-albumien uusintajulkaisuja. Svartin tuotteet toteutetaan korkealla laatuvaatimustasolla ja tyylitajulla. Graafikko Ville Angervuori teki asiallisen duunin kansien kanssa.
Onko lupien saaminen onnistunut helposti vai onko joidenkin kappaleiden kohdalla ollut hankaluuksia saada julkaisulupa? Pitikö alkuperäiseltä kappalelistalta tiputtaa mitään pois tällaisista syistä?
Vain kaksi biisiä jäi kokonaan pois, koska niiden tekijät tai tekijöiden läheiset eivät antaneet julkaisulupaa. Sitten hieman harmittaa, että mun oma eka räppiäänitys vuodelta 1989 jäi julkaisematta, koska se on vedetty Young MC:n Principal’s Office -kappaleen biittiin, eikä saatu jenkeiltä lupia. Olen äänityksellä kymmenenvuotias.
Roope Kinnunen tunnetaan monilla aliaksilla kuten RoopeK, Mörkö, rrimöykk, RPK ja Koksu Koo. Kuvan aikaan nimi oli Esaar.
Oletko arkistoja penkoessasi onnistunut tekemään odottamattomia löytöjä?
No, kyllähän toi Definite Four -nauha löytyminen on melko epätodennäköinen juttu. Sitten on jännää, että koko ajan löytyy myös lisää kamaa mistä en ollut aiemmin tietoinen. Hiljattain sain turkulaisen reggae-yhtye Levitatorsin äänityksen vuodelta 1982, jossa räpätään Grandmaster Flash and the Furious Fiven hengessä. Mieti! Kasikaks Turussa!
Kokoelman toisella osalla liikutaankin jo vuosituhannen taitteen tuntumassa. Pystytkö vielä tässä vaiheessa paljastamaan keitä sillä tullaan kuulemaan ja mihin vuoteen saakka materiaalia tulee olemaan mukana?
Mukana on muun muassa porilainen Fellaz, vaasalainen ILLLogic, mun oma bändi Hoax ja niiden lisäksi ainakin Wretchiä ja Kontrastia. Kokoelmalla saatetaan käväistä vuoden 2000 puolella, mutta fokus on vuosissa 1997, 1998 ja 1999. Kovaa kamaa siis tulossa!
Definite Fourin DJ:nä toimi DJ Chrissie Chriss.
Miksi nuorempienkin kannattaisi ottaa tämä kokoelma haltuun?
Respect the architect! Täytyy tietää räpin juuret, niin syvällä amerikkalaisessa puuvillapellossa, kuin täällä Suomessa. Nää kokoelmalla esiintyvät jäbät ovat kuitenkin tehneet sen pohjaduunin, jonka päällä kaikki lepää. Nyt on aika nostaa hattua todellisille pioneereille ja suomiräpin uudisraivaajille.
Kiitos haastattelusta! Loppuun vapaa sana.
Ehkä katkelma tekeillä olevasta feattiversestä: ”Abletoni-posse hiljaa / alotettiin Fostexilla / Fääst Träckerill ja vitun paskall modeemilla / pause mix-mankoilla ja neliraiturilla / taituroitiin biittei kasaan hyvin eri laitumilla!” It’s all love!
