Todellinen taika löytyy pintaa syvemmältä – haastattelussa Sonia

JOKU PÄIVÄ SUOMI HIFFAA -EP:llä Sonia halusi juhlia soittajuutta ja käsitellä seksuaalisuutta mahdollisimman tyylikkäästi.

Kun Sonia oli julkaissut debyyttialbuminsa Punainen kuu keväällä 2025, hän alkoi heti unelmoida seuraavasta levystä. Albumin tekeminen on kuitenkin sen verran monitahoinen prosessi, että jossain vaiheessa hän alkoi hahmotella välivaihetta. Kerran hän sai levy-yhtiönsä Universal Musicin palaverissa ollessaan idean EP:n tekemisestä. Se johti seitsemän biisiä kattavaan JOKU PÄIVÄ SUOMI HIFFAA -kokonaisuuteen, joka ilmestyi 6. marraskuuta.

Naisartisteihin kohdistuvia odotuksia haastavan EP:n aihe alkoi muotoutua Sonian ajatuksissa Pariisissa. Hän kertoo olleensa siellä parhaan ystävänsä Mirellan kanssa katsomassa lontoolaisen Kwn:n keikkaa.

– Hän on uuden sukupolven r&b-artisti, joka on tosi oma itsensä. Tyylikäs ja maskuliininen mimmi, joka laulaa avoimesti omasta rakkauselämästään ja elämästään. Se keikka muutti mun elämän, Sonia sanoo.

Keikan aikoihin Sonia oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessään suuria kysymyksiä omasta musiikistaan ja identiteetistään.

– Millaista haluan mun musan olevan? Mihin mä haluan mennä? Mitä haluan sanoa? Mulla oli siinä jo uraa takana, ja halusin entisestään teroittaa musiikin merkitystä elämässäni.

Kun Sonia näki kwn:n esiintymässä oopperasalissa yleisölle, joka oli tullut katsomaan varta vasten häntä, hän tajusi haluavansa tavoitella samaa. Reissun inspiroimana hän teki biisin nimeltä Tee mitä teet, joka määrittää koko EP:n tunnelmaa. Biisi on sensuelli ja seksuaalinen sekä tunnelmaltaan että aihepiiriltään.

– Kwn käsittelee seksiä tosi avoimesti biiseissään, jotka ovat ihan sairaan siistejä. Hän tekee sen tietysti englanniksi, kun taas suomen kieli rajoittaa aika paljon sitä, miten asioita voi ilmaista tyylikkäästi. Meidän kieli on aika kova. Mun mielestä Suomessa ei vielä ole tehty sellaista biisiä seksistä, joka olisi mun mielestä leija. Siksi halusin itseäni haastaakseni kokeilla, miten mä saisin tehtyä tyylikkään kappaleen.

Aihevalinta on aiheuttanut Sonialle paljon unettomia öitä, sillä hän pohti hyvin paljon sitä, miten saisi ilmaistua asioita omalla tavallaan. Lisäksi häntä jännitti kappaleen vastaanotto.

– Suoraan sanottuna kwn on eka ihminen, joka on tehnyt tuosta aiheesta biisin sellaisella tavalla, joka on mennyt mulle läpi.

Toteutuneita muusikkounelmia

EP:n kappaleita ovat tuottaneet Okko Saastamoinen, Miikka Koivisto sekä Off & Out, eli oululainen veljeskaksikko, joka on saanut Grammy-ehdokkuuden Burna Boylle tekemästään biisistä. Huomioo-fokusbiisissä kuullaan myös kanteletta Sointu Borgin soittamana. Sonia innostui yhteistyöstä siinä vaiheessa, kun hän näki Instagramissa Sointun soittamassa kanteletta Tate McRaen tahtiin.

– Mä olin teininä musalukio-hörhö, vähän ernu. Silloin olin sairaan haipissa muusikoiden tekemistä albumeista. Heti kun näin sen videon, laitoin Soinnulle viestiä, että hei, mä haluan tehdä musaa sun kanssa.

Borg oli ennenkin jakanut Sonian biisejä somessa, mutta vasta studiolla kävi selväksi, että hän vaikutti aidosti pitävän Sonian musiikista.

– Olen ollut sairaan otettu siitä. Sointu on uskomattoman lahjakas siinä, mitä hän tekee. Hän on tullut tunnetuksi muista yhteyksistä, mutta mulle tämä oli tärkeää nimenomaan soittajan ja muusikon kanssa tehtynä yhteistyönä.

Lue myös: Louna0nline käsittelee debyyttialbumillaan yksinäisyyttä – eikä tee sitä tylsästi

EP mahdollisti Sonialle myös toisen muusikkounelman toteutumisen, kun hän sai tiimiinsä Jonttu Luhtavaaran Tee mitä teet -biisissä.

– Sehän on rumpalien tekemä, tosi rytmikäs biisi. Outrossa kuullaan myös mun rumpuja, ekaa kertaa ikinä mun omassa musassa.

Huomioo-biisin teema sai alkunsa Blockfesteiltä, joiden huomiokeskeinen ilmapiiri yllätti Sonian.

– Se on ihan super hieno festari, eikä mulla ole Blockfestiä vastaan missään nimessä mitään. Mutta jotkut paikat keräävät ihmisiä, jotka keskittyvät paljon siihen, miltä asiat näyttävät ja keiden kanssa tulee nähdyksi. Se ei ole mun arvojen mukaista. Olisin halunnut keskittyä musaan siellä, mutta se oli välillä vaikeaa.

Kappaleen somevideoissa Sointu Borg ja Sonia vilistävät luonnon helmassa kantaen suurta Suomen lippua. Lippu kytkeytyy ep:n nimeen, mutta samalla Sonia halusi yhdistää lipun myös yleisemmin johonkin, joka tuntuisi voimaannuttavalta.

– Lippu liitetään niin helposti kaikkeen natsimeininkiin. Mä en ole täysin kantasuomalaisen näköinen ihminen, joten halusin tuolla tavalla ownata myös oman olemukseni ja näyttää, että Suomi voi olla myös tätä.

Suomi on kaunis, suomen kieli on kaunis, ja Suomen kulttuuri on kaunis, Sonia kehuu.

– Suomessa on ihana olla. Mä rakastan Suomea. Haluaisin, että meidän lippumme toisi ihmisiä yhteen.

Läsnäoloa pintaa syvemmältä

EP-julkaisun myötä Sonia lähtee kiertueelle. Live-esiintymisissä hänelle on tärkeää luoda intiimi tila, jossa yleisö ja artisti kohtaavat toisensa. Keikat myös jännittävät häntä poikkeuksetta joka kerta.

– Silloin mun tekee aina mieli perua kaikki. Se jännittynyt fiilis on niin vahva, että mietin vaan että miksi mun pitää mennä.

Jännitystä purkaakseen Sonia alkoi tutkia sen olemusta. Hän ymmärsi, että se rakentuu lähinnä asioista, jotka eivät liity musiikkiin vaan enemmänkin ulkonäköön. Lavalla ihmiset katselevat häntä päästä varpaisiin, mikä osuu ikävästi.

– Kun tuon aspektin riisuu järjellä pois, niin fokus palaa musiikkiin. Kunhan musa soi ja pystyn pitämään ajatukset siinä, se auttaa mua laskemaan muurit ja keskittymään pelkästään siihen kohtaamisen, jonka teemme musan avulla.

Sonia pyrkii osoittamaan, että intiimi läsnäolo ihmisten kanssa on tärkeää, sillä silloin ei ole mitään väliä, miltä joku näyttää tai kuinka paljon ihmisiä on paikalla.

– Pinnallisuus vie tosi paljon tilaa henkisesti. Mutta kun musa soi, niin kaikki taika sen ympärillä tapahtuu itsestään.

Lue myös: “Jos sulla on ulkopuolinen olo, se johtuu siitä, että sä oot tähti-ihminen” – haastattelussa debyyttialbuminsa julkaissut Louna0nline

Jyväskylästä kotoisin oleva Sonia on huomannut eroja siinä, miten Helsingissä suhtaudutaan musiikin tekemiseen.

– Täällä ollaan paineessa siitä, että pitäisi kuulua johonkin tiettyyn jengiin. Mä olen aina, että what? Mikä jengi? We all together! Ehkä se johtuu siitä, että Jyväskylä on paljon pienempi, mutta siellä kaikki räppärit voivat tehdä yhdessä.

Jyväskylän pienuus ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä, mikä varmasti heijastuu myös alueen musakulttuuriin.

– Siinä on aika paljon taikaa, että voit frendien kanssa vaikka vaan ajella ja chillata ja kuunnella musiikkia.  Jyväskylässä on yleisesti rempseämpää. Haluaisin sanoa ihmisille Helsingissä, että älkää olko niin ankaria itsellenne. Muistakaa nauttia. Älkää etsikö cooleimpia ihmisiä ympärillenne, vaan kivoimpia ja kilteimpiä ihmisiä.

Tarve luokitella itsensä johonkin tiettyyn kategoriaan nousee luultavasti epävarmuudesta, Sonia jatkaa. Hän itse kokee olevansa sen verran muuttuva, ettei halua määritellä edes seksuaalista suuntautumistaan, vaikka häneltä kysytään siitä usein.

– Luokittelu ei ole mikään maailman hedelmällisin tapa elää. Mä edustan sitä, mitä mä olen, ja se muuttuu koko ajan. Mä olen kaikkea.

Vapaus olla kaikkea

EP:n nimi JOKU PÄIVÄ SUOMI HIFFAA viittaa muun muassa siihen, että kulttuuristamme puuttuu vielä naistaiteilijoiden ansaitsema arvostus. Mitä se vaatisi, että Suomi hiffaisi?

– Se vaatisi varmasti avoimuutta. Meillä on niin paljon hienoja uusia tekijöitä, jotka edustavat monimuotoisuutta. He voivat esimerkiksi olla kotoisin jostain muualta kuin Suomesta, tai olla vähän maskuliinisempia tai eri tavalla pukeutuvia naisia.

Valloillaan on edelleen stereotypia, jonka mukaan naisartistin pitäisi olla vähissä vaatteissa saadakseen huomiota, Sonia sanoo. Naisen kyvyt huomataan ja niitä kunnioitetaan vasta sen jälkeen. Toisaalta sekään ei läheskään aina pidä paikkaansa, että levy-yhtiösedät sanelisivat pukeutumissäännöt.

– On paljon artisteja, jotka haluavat itse pukeutua pieniin vaatteisiin. Se on voimaa, ja se on bossia. Sitten on niitä, joilla ei ole yhtä mukava olo sellaisessa vaatetuksessa. Meillä pitäisi olla vapaus siihen, että pukeutuminen olisi täysin itsestä kiinni. Ei miehistä eikä vanhemmista sedistä. Be you, se on leijaa. Jos sä et halua olla pienissä vaatteissa, niin sitten et ole. Ja jos sä haluat olla, niin sitten olet, let’s go.

Sonian yksi tavoite on, että hänen musiikillaan olisi jokin syvempi merkitys. Hän kertoo elävänsä elämäänsä sillä ajatuksella, että siitä jäisi omaleimainen jälki. Hän haluaa tuoda esiin soittajuutta, omia ajatuksiaan ja mielipiteitään.

– Haluan toimia esimerkkinsä vapaudesta, siitä että voit olla just sellainen kuin olet. Mun lähtökohdat eivät ole olleet mitkään tavallisimmat, sillä tulen adoptioperheestä ja olen soittaja, samalla kun Suomi näkee mut artistina ja laulajana. Haluan tuoda esiin sitä, että minä ja moni muu voidaan olla kaikkea. Kaikkea!