Runon uusi single Raudasta tehty on omistettu pikkuveljelle – ja samalla se kasvaa vahvaksi kannanotoksi mielenterveysleikkauksia vastaan.
YleX Nosteessa -kilpailun kautta vuonna 2020 laajemman yleisön tietoisuuteen noussut artisti Runo (Lisa Nikula) tekee odotetun paluun. Kiitetyn Rikos ja rangaistus -debyyttialbuminsa jälkeen artisti julkaisi uuden singlensä Raudasta tehty perjantaina 28. maaliskuuta Mimmi Labelin kautta. Kappaleen musiikkivideon ensiesitys nähdään MTV:n Levyraadissa lauantaina 29. maaliskuuta.
Lue myös: ”Mayday Apua” kertoo mielen eksymisestä – Tiia Karoliina avaa tarinan taustat
Oivallusten jakamista, ei pelkkää purkamista
Runolle musiikki on ennen kaikkea väline jakaa oivalluksia – hetkiä, jolloin jokin asia loksahtaa paikalleen.
– Mulle musiikin tekeminen ei ole vain kokemusten jakamista, vaan ennen kaikkea oivallusten jakamista. En koe, että mun tehtävä olisi kaataa kuulijalle mun omaa pahaa oloa, vaan ennemmin jakaa se hetki, kun oon tajunnut jotain olennaista.
Runon mukaan hänen kappaleissaan on usein jokin ydinajatus, joka on muuttanut hänen omaa näkökulmaansa – ja ehkä voi tehdä saman myös kuulijalle.
Uuden singlen kohdalla tuo oivallus sai yllättävän suunnan.
– Lähdin taas kirjoittamaan jostain tunteesta, joka oli johtanut oivallukseen. Visuaaliset mielikuvat vei mut yllättävään suuntaan: näin pimeitä jalkapallokenttiä, ja se alkoi laajeta mun mielessä jollain tapaa mielenterveyteen ja nuoruuteen liittyväksi kuvastoksi. Näin koko biisin jo ennen kuin ymmärsin, mistä siinä lopulta on kyse.
”Kiitti, nyt itken täällä bussissa”
Raudasta tehty on kunnianosoitus Runon pikkuveljelle – mutta samalla se on laajempi kannanotto maailmaan, jossa herkkyys nähdään joskus heikkoutena.
– Lähetin biisin hänelle jo alkusyksystä, kun se oli valmistunut. Vastauksena tuli: Kiitti, nyt itken täällä bussissa. Se sanoo ehkä kaiken.
Vaikka kappale sai alkunsa henkilökohtaisesta tunteesta, Runo huomasi sen kasvavan osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
– Se tuntuu jännittävältä, koska en oo aiemmin ottanut musiikin kautta kantaa mihinkään, vaikka muuten mielelläni teen niin. Mutta ehkä se onkin paras tapa: että kantaaottavuus syntyy orgaanisesti.
Runon laulu nousee lempeydestä, mutta kantaa harteillaan raskasta viestiä: mielenterveydestä ei saa leikata.
Raivoa, surua ja konkreettisia tekoja
Yhteiskunnallinen huoli kuuluu kappaleessa voimakkaana. Runo ei peittele tunteitaan, kun puhe siirtyy mielenterveyspalveluiden leikkauksiin.
– Rehellisesti? Raivoa ja surua. Ei se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Hän toivoo, että suomalainen mielenterveystyö saisi lisää resursseja – ei vain kriisitilanteissa, vaan osana arkea.
– Kaikki elämässä linkittyy lopulta mielenterveyteen. Se, miten meidän heikoimmassa asemassa olevat ihmiset voi, kertoo ihan suoraan siitä, millainen yhteiskunta me ollaan. Mielenterveystyö tarvitsisi lisää resursseja ihan joka suunnasta.
Runon oma huoli liittyy erityisesti nuorten jaksamiseen ja kokemukseen siitä, ettei heitä kuulla.
– Väkivalta lisääntyy valtavaa vauhtia, ja mun mielestä se kertoo siitä, että nuoria ei kuulla eikä heidän tunteitaan kohdata. Jos ei kohdata itseämme eikä toisiamme, niin ei synny turvaa. En väitä, että mulla olisi vastauksia, mutta mulla on huoli. Ja uskon, etten ole yksin sen kanssa.
Pysähtymisen voima
Runo tekee vapaaehtoistyötä niin vanhusten kuin nuorten parissa – ja kertoo sen vaikuttaneen syvästi omaan ajatteluunsa.
– Oon nähnyt, miten suuri vaikutus voi olla sillä, että joku pysähtyy hetkeksi toisen ihmisen kohdalle. Tiedän, että teen jotain konkreettista asian eteen. Oon saanut perspektiiviä, oppinut ja tehnyt jonkun ihmisen päivästä paremman. Ja sillä on merkitystä.
Siksi Raudasta tehty ei ole vain kappale – se on myös teko. Sen ympärille on perustettu Mielipotti-keräys, jonka tuotot ohjataan mielenterveystyöhön.
– Suosittelen vapaaehtoistyötä ihan kaikille, koska siinä ei todellakaan tarvitse olla mikään täydellinen ihminen, että voi kohdata toisen. Täytyy vain olla halu auttaa.
Lue päivän ajankohtaisimmat musiikkiuutiset ja pysy ajan tasalla!
