50 Cent heitti maailmanlaajuisen G-Unit -manian keskellä keikan, jolle ei myyty lainkaan lippuja.
Tänään tasan 15 vuotta sitten moni olisi tyhjentänyt koko tilinsä päästäkseen Tavastialle, jossa esiintyi uransa huipulla ollut 50 Cent. Intiimi klubi oli ”Fiddylle” todella erikoinen keikkapaikka, sillä rap-juggernautti olisi tuohon aikaan helposti loppuunmyynyt kokonaisen stadionin lähes missä tahansa maailmankolkassa.
Lisäksi 50:llä oli mukanaan G-Unit -ryhmänsä Lloyd Banks ja Young Buck, joiden ympärillä oli isoin haippi nimenomaan kesällä 2004. ”The Punchline King” oli vasta julkaissut The Hunger For More -debyyttinsä, kun taas Buckin Straight Outta Cashville -esikoisalbumi häämötti enää alle kahden viikon päässä. Molemmat onnistuivat rikkomaan levyillään miljoonan kopion platinarajan.
Poikkeukselliseksi keikan teki kuitenkin ennen kaikkea se, ettei sille myyty lainkaan lippuja. Olutmerkki Koffin kesäkampanjaan kuuluneeseen tapahtumaan oli mahdollista päästä ainoastaan ottamalla osaa kilpailuun, ja siihenhän otettiin: skabaan osallistui lopulta yli 80 000 ihmistä, joista kuusisataa onnekasta pääsi paikan päälle.
Kotimaisista DJ-nimistä lämppäriksi oli buukattu itseoikeutetusti DJ K2, joka oli jo vuonna 2000 huomioinut Fiddyn omalla mixtapellaan. Lisäksi Salute Entertainmentin kotimainen edustaja oli luukuttanut 100 % -ohjelmassaan G-Unitia jopa siinä määrin, että YleX lisäsi Wankstan pääsoittolistalleen.
Ennen Guerilla Unitin show’ta tunnelmaa nostatti K2:n ohella Paleface, joka viittasi iltaan myöhemmin Space Cake -träkillään: ”Sillon väännettiin pitkiä / pämppäsin viskiä / kakstuhatnelonen ku lämppäsin Fiftyä…”
Elämänsä aikana keikan jos toisenkin todistaneen konkarin mukaan kokemus oli ”ihan sairas”, ja koko Tavastia oli revetä liitoksistaan jo lämppärisetin aikana.
– Homma oli kreisiä alusta asti. Turvajärjestelyt olivat käsittämättömän tiukat. Oli jopa huhuja, että pommikoirat haistelivat Tavastian aamulla ennen soundcheckejä, Paleface kertaa.
– Fiftyllä oli älytön henkivartiokaarti mukana, sellaisia jääkaappipakastimen kokoisia jenkkifudisammattilaisia. Ne ottivat koko talon haltuun Tavastian järjestyksenvalvonnalta ja vetivät muun muassa keikan aikana jengiä sumeilematta pataan. Aina välillä joku kannettiin yleisöstä tajuttomana.
Kesäkampanja oli Koffin isoin panostus koko vuoden markkinointibudjetissa, ja sen todellakin huomasi. G-Unit oli muun muassa vaatinut keikkaa varten paitsi täysin bränikät mikrofonit, niin myös upouudet suoraan pakasta vedetyt langattomien mikkien päätelaitteet. Pelkästään niiden hankkiminen oli jo melkoinen sijoitus tapahtumajärjestäjältä.
Turha säästeleminen ei kuulunut myöskään G-Unitin keikka-DJ:n linjaan. Tuolloisena Shady Recordsin virallisena DJ:nä toimineella DJ Green Lanternilla oli sämplerissään aseenlataus- ja ampumisääniä, joita pommitettiin kaiuttimista ihan koko ajan. 50 Centiä tunnetusti ammuttiin yhdeksän kertaa ennen läpimurtoaan, eikä se taatusti unohtunut yhdeltäkään katsojalta.
Keikan isoimpia hittejä olivat In Da Clubin lisäksi Many Men sekä P.I.M.P., josta oli julkaistu myös remix Snoop Doggin tuella. Edellisenä syksynä toisen albuminsa julkaissut Palefacekin oli tehnyt siitä omanlaisensa ”remixin” keikoilleen.
– Vedin itsekin noihin aikoihin P.I.M.P. -instruun live-versiota, jossa räppäsin, että: ”I don’t know what you heard about me / but you can’t get a euro out of me / Quarter Past is the new LP / ’cos I’m the motherfucking P.A.L.E.!”
Tavastialla tätä versiota ei artistin omien muistikuvien mukaan kuitenkaan kuultu, vaikka asiasta keskusteltiinkin ennen keikkaa. Palefacen tuplaajana toiminut Jinx oli sitä mieltä, että oma versio kannattaa ehdottomasti jättää vetämättä.
G-Unitin bäkkärinä toimi alakerran Semifinal, jonne oli yhtä lailla järjettömän tiukat turvatoimet. Paleface onnistui kuitenkin keikan jälkeen livahtamaan alakertaan DJ Green Lanternin seurassa. Samalla Paleface sai tilaisuuden kätellä New Yorkin Queensista lähtöisin ollutta päätähteä, josta hänelle jäi positiivinen vaikutelma.
– Siellä oli hullu raideri. Pöydät notkuivat. Kaadoin itselleni lasillisen viskiä ja lähdin henkivartijan kehotuksesta jo pian takaisin yläkertaan. Olihan siinä maailman huipulla sen ohikiitävän hetken!