Useamman kuukauden hiljaiselonsa päättänyt Pajafella tekee asiat edelleen omilla ehdoillaan. Klangi kurkisti trap-artistin maailmaan tämän tukikohdassa.
Ei ihan heti uskoisi että täällä, kirkon kanssa samassa rakennuksessa, tehdään kärkitason kotimaisia trap-julkaisuja vähintäänkin savuisissa tunnelmissa. Näin kuitenkin on, sillä maan alla kulman takana odottaa tamperelaisen Pajafellan studio.
Noin parinkymmenen neliön hämärää maakellaria hallitsee studiokamojen lisäksi hengailutila, jonka muodostavat kaksi sohvaa, pöytä ja televisio pelikoneineen. Seinillä on vanhoja keikkajulisteita, backstage-passeja sekä keikkakäytössä olleita asusteita. Yksi niistä on s-kokoinen Pelicansin pelipaita, jonka logon alle on kirjoitettu tussilla sana fly. Scarface-viittauksen saanut paita toimi Ihan liian leija -kappaleestakin tunnetun artistin duragina keikalla Lahdessa.
Pajafella istuu loungen puolella alas ja hehkuttaa samalla tuoreimpia hankintojaan, jotka ovat pienemmällä pöydällä toisen sohvan vieressä. Niiden takana on kaksi bongia.
– Meitsi ei selviä jossei studiolla oo Capri-Sunia. Yleensä mulla on sitä pari boxia. Jengi vetää niitä hyvää tahtia, yleensä studiolla on käymässä aina joku homie. Niille maistuu mehu, ja Fellalle myös, trap-artisti tietää.
Pajafella siirtää pari mehupussipakkausta isommalle pöydälle. Sille ilmestyy nopeasti muitakin hankintoja.
– Haittaako jos otan hitit?
Haastattelijalla tai kuvaajalla ei ole mitään sitä vastaan.
– Hyvä. Olisin muuten heittänyt teidät ulos, Pajafella nauraa.
Tila on ollut PME Recordsille sainatulla artistilla vuokralla noin puolentoista vuoden ajan. Muita käyttäjiä ovat MDA ja DJ Stonian, joilla molemmilla on pitkä yhteinen historia Fellan kanssa.
– Tänne pääsee kuka vaan joka on cool with the homies, ja mikkikoppiin pääsee jos on skillii. Täällä on ollut hyviä sessareita ja legendaarisia räppäreitä, Pajafella sanoo puhaltaessaan savuja.
Studion pelisäännöt ovat yksinkertaiset. Ne on tussattu nauhoituskopin oveen:
#1. Jos et räppää et snäppää, jos et träppää et räppää
#2. Ovet kii ja rahat kolehtii
#3. Se on joko turhaa tai murhaa
Making a Murderer
Nokian teollisuuskaupunki sijaitsee ainoastaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Tampereelta. Suomen tunnetuimman brändin kotipaikkakunnalla varttunut Pajafella herätti pienenä huomiota koulunsa ainoana tummaihoisena poikana.
– Ala-asteikäisenä joutui tappelemaan aika paljon, mutta sitten vanhempana kaikki aika lailla tiesi kuka oon ja että oon ihan rento tyyppi. Ei mulla ollut ongelmia kenenkään kanssa enää vanhempana. Nokia on chilli paikka, mutta tosi pieni, Pajafella kertaa.
Hänen mukaansa on olemassa kahdenlaisia nokialaisia: niitä, joiden koko elämä on pikkupaikkakunnalla ja niitä, jotka ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän Tampereella.
– Kun olin 16-vuotias aloin hengaamaan päivittäin Tampereella, ja Nokia alkoi vähän jäämään. Niihin aikoihin asuin oikeastaan frendeillä, en ollut kotona paljoakaan. Kävin joskus hakemassa vaatteita ja safkaa, Fella muistelee.
Musiikinteko alkoi hänen osaltaan kuitenkin jo Nokialla, kun eteen tuli sauma testata kaverin kotikoneelle ladattua autotunea. Ensimmäiset nauhoitukset purkitettiin kavereiden kanssa headset päässä.
– Ne biisit tehtiin iso pilke silmäkulmassa. Nauhoittaminen oli vaikeaa, kun joku aina repesi nauramaan. Silloin nimi ei ollut vielä Pajafella. Tietäjät tietää ja jonnet ei muista, Pajafella virnistää.
Certified blazin’
Vuonna 1992 syntynyt Pajafella ei tuntenut Tampereen hiphop-konkareita, vaikka ”Pepaksi” kutsuttu Dream olikin tuttu hahmo paikallisen Turnin’ Point -vaateliikkeen tiskin takaa. Silti Lielahden poikien lähipiiriin kuuluneella helsinkiläisellä DJ:llä oli välillisesti tärkeä osa Pajafellan uran alkuun.
– Samat kaverit jotka pyysivät nauhoittamaan, olivat muutama vuosi aikaisemmin kutsuneet mut DJ K2:n foorumille. Sieltä meitsi löysi kaiken musan, uutiset ja tyylit. Silloin kun tein mun käyttiksen sinne mulle aukesi ihan uusi maailma. Nokialla ei ollut paljoa sellaista jengiä siihen aikaan jotka fiilasivat sitä musaa, vaatteita, tai ylipäätään elämää.
Vaikka koulun opinto-ohjaajan kanssa ei todellakaan keskusteltu levyttävän artistin urasta, niin matka siihen suuntaan oli jo alkanut. Pajafella jatkoi oman materiaalinsa tekemistä toimien samalla tuplaajana kavereidensa keikoilla.
– Esimerkiksi kerran tuurasin frendiä joka sammui ennen oman bändinsä keikkaa. Mun piti vaan tuplata, mutta sitten kun se sammui ja jouduttiin viemään se ennen keikkaa himaan, päädyin freestyleen sen verset.
Hiukan totisemmaksi artistin suhtautuminen musiikkiin muuttui 21-vuotiaana. Tuolloin hänen hyvä kaverinsa kertoi haluavansa tehdä musiikkivideoita ja pitävänsä Pajafellaa parhaana tuntemanaan artistina, jolle sellaisen voisi kuvata. Ensin Fella ei ollut ajatuksesta turhan innoissaan, sillä hän ei uskonut itseensä ihan yhtä paljon kuin kaverinsa.
– Oon siitä ikuisesti kiitollinen että mun frendit ovat kannustaneet mua tekeen musiikkia. Jos olisin yksin joutunut tekeen, niin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.
Korkeammalle kuin Näsinneula
Räppipäiden huomion Pajafella käänsi itseensä mixtapellaan Näsinneulahigh, jonka hän julkaisi omakustanteena. Mixtapen kappaleisiin Intro, Paljon pajaa ja Näsinneulahigh kuvatut videot levisivät sosiaalisen median kautta oikeisiin käsiin.
PME Recordsille Pajafella sainattiin vuonna 2015.
Vasta muutaman vuoden toimineen PME:n kelkkaan lähteminen ei ollut itsestäänselvä asia raksalla töissä olleelle artistille, joka oli tottunut tekemään kaiken omatoimisesti.
– PME ei ollut silloin vielä sitä mitä se on tänään, Pajafella toteaa.
Tuolloin tulevaan hittitehtaaseen ei kuulunut JVG:n oman jengin lisäksi oikeastaan muita kuin Sini Sabotage. Puheet jyväskyläläisen Gettomasan sainaamisesta saivat kuitenkin Pajafellankin kiinnostumaan uudella tavalla mahdollisesta diilistä.
Ensimmäisen EP:nsä Luukku auki hän julkaisi labelilla seuraavana vuonna, ja jatkoa sille saatiin viime marraskuussa.
Ne sano Fella lopetti, se oli uutisankka
4/20-päivänä Pajafella tiputti pajapäiden iloksi samanhenkistä materiaalia työstäneen ruotsalaisen Ivoryn kanssa purkitetun Plugi on mun bro -singlen. Sen jälkeen alkoi useamman kuukauden hiljaiselo, jonka aikana hän pohdiskeli omissa oloissaan elämää ja musiikintekoa – tosin silloinkin studiolla.
– Talvi saa mut aina semiväsyneeksi ja masentuneeksi, silloin on vaikea saada mitään aikaan. Kun kevät tuli alkoi löytyyn taas into tehdä musiikkia ja se inspiraatio. En pysty pakottaan itseäni tekeen musaa, koska jos pakotan, se kuulostaa paskalta mun korvaan, enkä pysty julkaiseen musaa joka on mun mielestä paskaa.
Pajafella painottaa tekevänsä musiikkiaan ajatellen edelleen ensisijaisesti itseään ja kavereitaan. Toisaalta hän tiedostaa että hänellä on faneja, jotka odottavat uutta materiaalia. Siksi hän onkin ottanut aikaa projekteilleen jotta niistä tulisi mahdollisimman onnistuneita.
– Siihen menee oma aikansa. Mä oon tosi nirso biittien suhteen, sitä voi kysyä vaikka VilleGallelta. En oo ottanut varmaan yhtään biittiä mitä se on mulle sendinyt. Se on osa työtä, etsiä ja metsästää niitä biittejä. Paskalla biitillä on vaikeampi tehdä hyvä biisi, bängeribiitille ei niinkään.
No stress gang
Tuoreinta Pajafellaa edustaa äskettäin julkaistu single Kiltti. Mikäli Fellan tekemisiä on seurannut, niin Cash Bangazin tuottamasta kappaleesta huomaa selkeän eron aiempaan tuotantoon. Sisällöllisesti se kytkeytyy 26-vuotiaan ajatuksiin omasta artistiudestaan: hän ei halua esittää mitään, mitä ei todellisuudessa ole. Sitä paitsi homma kuuluu muutenkin pitää likaisena.
– En mä halua muuttaa mun musaa sen takia että sitä kuunneltaisiin enemmän tai että se voisi soida radiossa. Haluan tehdä sellaista musaa mitä itse kuuntelen ja fiilaan. Ne biisit, joita rakastan, ovat raakoja ja niissä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Sellaista räpin kuuluu olla, katujen musiikkia. Se tuntuu ihmisiltä varsinkin Suomessa unohtuvan. Ei räpin kuulu olla salonkikelpoista ja etikettien mukaista, Pajafella täsmentää.
Kappale on osa isompaa kokonaisuutta, jonka luonnetta tai muotoa Pajafella ei osaa itsekään määritellä tarkkaan. Uutta materiaalia on joka tapauksessa tulossa jonkinlaisessa paketissa Spotifyyn ja muihin suoratoistopalveluihin.
– Mulla on myös toiset 5-10 biisiä jotka aion laittaa SoundCloudiin tai YouTubeen. Ne biisit ovat astetta rankempia lyriikoiltaan ja soundeiltaan.
Vaikka vuosi alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan, ei Pajafellan suunnitelmiin kuulu uhota kliseisesti ensi vuodesta Pajafellan vuotena tai muuta vastaavaa. Ideana on paremminkin elää päivä kerrallaan ja ottaa iisisti – joskin musiikkia on tarkoitus tiputella hieman nopeammalla tahdilla.
– No stress gang, aion vaan jatkaa graindaamista ja katsoa mitä käy. En oo suunnitellut ottavani mitään ykkössijaa tai jauhaa mitään takeover bullshittiä, aion vaan tehdä mun juttuu ja suosittelen kaikille samaa!
