Kokonaisuus tehtiin nimenomaan CD-formaattia ajatellen.
Pyhimyksen osalta 2020-luku alkaa heti uudella albumilla, jonka nimi on MIKKO. Levy käsittelee minää ja minuutta, mikä tuodaan ilmi jo sen visuaalisessa ilmeessä.
Suoratoistopalveluiden hallitsemalle nykyajalle poikkeuksellisesti projekti on tehty nimenomaan CD-formaatti mielessä. Toisena erikoisena piirteenä sille on olemassa kahdet erilaiset kannet.
Kansia ei ole kuitenkaan varsinaisesti tarkoitettu vaihtoehdoiksi toisilleen. Sen sijaan ne muodostavat yhdessä koko julkaisun kannalta tärkeän visuaalisen kokonaisuuden.
Lisäksi CD pakataan erilliseen pahvikoteloon, jollaisia maailmalla on nähty aikoinaan esimerkiksi Wu-Tang Clanin ja Jay-Z:n tupla-albumeilla. Kotimaisten rap-julkaisujen kohdalla vastaavia pahvikoteloita ei juurikaan ole ollut muutamaa Rähinä Recordsin kautta tullutta albumia lukuunottamatta.
Toisin kuin saattaisi olettaa, ei MIKKO-albumin kohdalla toista kuvista paineta pahvikoteloon. Pyhimyksen mukaan kohokuvioituun pahvikoteloon tulee ainoastaan kappaleiden nimet sekä tuotteen viivakoodi. Itse kannet tulevat CD:n jewel casen kummallekin puolelle.
Mikä kahden eri kannen ja pahvikotelon ideana sitten on?
– Mulla pahvikotelo on mukana siksi, koska ylipäätään CD on nykyään aika harvinainen. Tässä kuitenkin formaatti viittaa aikaan jolloin omat suosikkilevyt ovat ilmestyneet, ja tämä kyseinen levy on nyökkäys niihin aikoihin. Pitkät thanksit ja kaikki, vaan skitit puuttuu, Pyhimys nauraa.
– Toki toi pahvikotelo mahdollistaa myös sen, että viivakoodi ei pilaa kumpaakaan kuvaa, jolloin illuusio, että tilannetta voi tarkastella vastakkaisista näkökulmista kääntämällä koteloa kädessä ei mene pilalle, artisti jatkaa.
Monien mielestä kansissa saattaa olla jotain tuttua – ainakin, jos tuntee Nirvanan ja Eminemin tuotantoa 1990-luvulta. Osalle saattaa jopa tulla mieleen eräs Netflixin aikuisille suunnattu animaatiosarja. Mielleyhtymät eivät ole sattumaa.
– Kansissa on tietoisia vaikutteita The Slim Shady LP:stä, Nevermindista ja BoJack Horsemanista, Pyhimys sanoo.
The Slim Shady LP -henkisen logon on tehnyt Pyhimyksen seitsemänvuotias tytär, mutta muuten Pyhimyksen ideoimat kannet on suunnitellut Jouni ”Jones” Lehtonen. Klangi haastatteli monen muunkin korkean profiilin julkaisun visuaaleista vastannutta graafikkoa.
Miten yhteistyösi Pyhimyksen kanssa alkoi ja keiden muiden artistien kanssa olet urallasi työskennellyt?
”Yhteistyö Mikon kanssa taisi ihan alun perin saada alkunsa noin vuosi sitten syksyllä, kun mua pyydettiin kuvaaman muun muassa Teflon Brothersin kirjan kannet. Siellä tavattiin ekan kerran ja sessiosta jäi kaikille tosi hyvä fiilis ja kuvat saatiin just sen näköiseksi mikä oli yhtyeen visiokin. Lopputulos onkin jo nähtävillä Teflon Biblen kannesta. Tästä keissistä pikakelaus alkukesään kun Mikko ja levy-yhtiö palasivat kysymään minua tekemään hänen sooloalbumin visuja, koska nekin tulisi vaatimaan yhtä lailla taitavaa kuvankäsittelyä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Mulla on tässä vuosien varrella ollut kunnia saada tehdä hyvinkin laajasti Suomen kärkinimille isompiakin visuaalisia kokonaisuuksia. Muutamia mainitakseni olen tehnyt niitä nimille kuten Mikael Gabriel, Reino Nordin, PastoriPike, Evelina ja Nikke Ankara. Ihan brändäyksestä, promokuvista, kiertueen livescreenivisuista aina albumin suunnitteluun.”
Pyhimyksen mukaan kansissa on tietoisia vaikutteita esimerkiksi Eminemin ja Nirvanan kakkosalbumien ikonisista kansikuvista. Millainen oli ensireaktiosi kuullessasi millaiset kannet projektiin haluttiin?
”Täytyy sanoa, että briiffi kansien ideasta ja taustatarinasta oli aluksi aika hämmentävä, ja luonnollisesti samalla mietti mitenköhän tällaiset skenaariot saataisiin toteutettua. Mutta Mikko osasi todella hyvin selittää ja avata hänen visionsa, hänellä oli hyvin kirkas näkemys kokonaisuudesta. Piirsin briiffin perusteella sketsit kansista piirtopöydällä ja lähetin ne eteenpäin nähtäväksi. Tämä vaihe on yks tärkeimmistä niin sanotuista ensikosketuksista ideasta käytäntöön, jolloin nähdään ollaanko oikealla suunnalla. Oli siistiä huomata että näinkin kreisistä ideasta meidän näkemykset klikkasivat heti ja suunta oli oikea, josta päästiin sitten etenemään itse kuvaussuunnitteluun.”
Missä kannet on kuvattu ja miten? Tarvitsiko Pyhimyksen todellisuudessa mennä veteen kuvausta varten vai onko kaikki toteutettu green screenin edessä ja Photoshopilla?
”Aika nopeasti tein sen päätöksen että tämä pitää kuvata oikeasti jotta kuvat näyttävät mahdollisimman luonnollisilta vaikka ovatkin tyyliteltyjä. Mikään ei voita oikeasti kuvattuja pohjia, vaikka niitä käsiteltäisiinkin rankasti. Luonnollisesti isoin haaste olikin löytää Suomesta sopiva lokaatio, koska skenaario vaati ulkouima-altaan ja tyylikkään kartanomaisen ympäristön. Tällainen lokaatio lopulta löytyi yllättävänkin läheltä omasta kotikaupungistani Järvenpäästä. Kävin hyvissä ajoin tutustumassa lokaatioon ja kuvattiin testikuvat, joka on myös tärkeä osa onnistunutta kuvaussessiota. Tällä vältytään suurimmalta osalta yllätyksistä ja säädöstä sitten itse kuvauspäivänä.
Mikä kansien kuvien ottamisessa oli haasteellisinta?
Varmasti koko kuvauksen haastavin osuus oli toteuttaa kuvaus veden alta. Vesi kun on aika armoton elementti ja se ei olekkaan niin helppoa vain mennä veden alle ja pysyä altaan pohjalla ja vielä kuvata samalla, vaikka olisikin sukelluskotelot ynnä muuta. Tulee fokus-, valotus- ja muita haasteita, jonka lisäksi Mikon tuli kellua vaatteet päällä mahdollisimman suorana tietyssä kohtaa. Testipäivänä hoksattiinkin että avustajan on pidettävä nilkoista kiinni kuvanoton ajan, jotta vartalo kelluu suorana. Mulla oli kuvauksissa jeesaamassa jälleen mun hyvä frendi ja itsekin taitava kuvaaja Tuomas Kujansuu, joka on ollut korvaamaton apu monissa kuvauksissa. Tässäkin hän sai otettua nuo vedenalaiset kuvamateriaalit kun hänellä oli enemmän sukelluskokemusta.”
Löysivätkö kannet lopullisen ilmeensä miten helposti vai jouduitko hiomaan yksityiskohtia pitkäänkin?
”Yksinkertaistettuna kannet on kahden kuvan yhdistelmä, jossa toisessa Mikko seisoo altaan reunalla ja toisessa kelluu veden pinnalla. Tämä sama skenaario on kuvattu altaan päältä ja veden alta. Perusidea kyllä löytyi varsin nopeasti, ja meillä oli pari eri kuvakulmavaihtoehtoa altaan päältä, mutta valittiin tämä missä näkyy enemmän dramaattista taivasta. Itse viimeistelyyn meni kyllä reilummin aikaa, varmasti kymmeniä tunteja. Olen myös sillä tavalla perfektionisti, että haluan jokaisen työn joka mun käsistä lähtee maailmalle olevan paras mahdollinen versio siitä ja että pystyn seisomaan sen takana.
Kun koko albumin teema on vahvasti sininen, niin näihin kuviinkin tuli saada sinistä yöllisen kuunvalon fiilistä. Itse kuvaus toteutettiin kesäisenä iltapäivänä jolloin satoi ja paistoi yhtä aikaa niinkuin asiaan kuuluu, joten iltahämärän tunnelma ja itse altaan valaistus toteutettiin jälkikäsittelyssä.
Lopulta kun kaikki palaset loksahti paikoilleen tämä oli varmasti yksi makeimmista haasteista ja projekteista mitä olen saanut rakentaa. Vaikka teenkin monipuolisesti kaikkea visuaalista niin kyllä kuvankäsittely, kuvakomposiittien ja maailmojen rakentaminen on lähimpänä mun sydäntä. Olen muutenkin kova viihteen suurkuluttaja joten on upeeta päästä toteuttamaan näkyviä projekteja musiikin ja jatkossa varmasti myös leffamaailman saralla!”
Levy julkaistaan CD-muodossa. Pääsetkö enää nykyään tekemään kovinkaan usein kokonaisia kansilehtiä ja sisäkansia levyille, kun iso osa niistä tulee ulos ainoastaan diginä? Millaiselta tällaisen projektin tekeminen tuntuu nykyaikana?
”Paljonhan nykyään tehään pelkästään diginä ja julkastaan sinkkuja. Silti edelleen isoimmat julkasut ja kokonaisuudet halutaan ihan fyysisenäkin levynä ja jopa LP:nä. Mä arvostan kovasti kyllä tätä katoavaa luonnonvaraa ja oonkin vähän miettiny miksei näille oo tullu kunnollista korvaavaa mediaa. Onhan se ihan eri asia ottaa fyysinen tuote käteen, nähdä kuvat printattuna ja selailla booklettia. Uskon että ihmisten kiinnostus albumikokonaisuuksille taustatietoineen, lyricseineen, kuvineen ja kiitosteksteineen ei häviä mihinkään, niin voisihan sellaisia tehdä digitaalisessakin muodossa jotka saa bonarina kun ostaa levyn iTunesista tai vastaavasta.”
MIKKO julkaistaan perjantaina 3. tammikuuta 2020. Levyjulkkarit järjestetään samana iltana Helsingin The Circuksessa.
