SuomiRäp-radiokanavan juontajakaksikko palasi lomilta.
Elokuu on täällä, eikä puhe ole tällä kertaa Junon, Nopsajalan ja Jonas W. Karlssonin muodostamasta kokoonpanosta. Helteinen heinäkuu on ohi ja sehän tarkoittaa sitä, että monilla on edessä totuttautuminen takaisin arkeen kesälomien päättyessä.
Lomalta sorvin ääriin palanneiden joukkoon lukeutuvat SuomiRäp-radiokanavan juontajat Ville Tanskanen ja Aleksi Korpijaakko. Samalla paluun tekee pienen breikin jälkeen Suomiräpin Vuohet -konsepti, jossa esitellään joka viikko jokin kuuntelijoiden äänestämistä suomirap-klassikoista.
Kaikkien aikojen parhaimpien suomirap-albumien etsintä alkoi jo viime marraskuussa, ja maaliskuusta alkaen niitä on ehditty käsittelemään toistakymmentä kappaletta. Mukaan on mahtunut levyjä niin pienen piirin underground-julkaisuja kuin moninkertaista platinaa myyneitä valtavirran ilmiöitä.
Nyt kun kaksikko on palannut radiotaajuuksille onkin hyvä hetki tarkistaa miten homma etenee. Luonnollisesti kaksikolta piti tentata myös ajatukset konseptin yhteydessä tippuneesta uutispommista sekä heidän henkilökohtaiset vuohensa.
Miten SuomiRäp-kanavan toiminta on teidän näkökulmasta lähtenyt liikkeelle, ilmeisesti jengi on löytänyt taajuudelle?
VILLE: Ollaan saatu tämä kyllä rullaamaan mun mielestä aika hyvin, varsinkin näin pienellä rosterilla. Meitä on vain kaksi juontajaa hommissa, niin kädet on aika täynnä, mutta onneksi ollaan molemmat oma aikamme marinoiduttu vanhalla Bassoradiolla. Sieltä sai kyllä eväät selviytyä missä vaan, vaikka Selviytyjissä. Kuulijat on ihan kivasti löytäneet meidän kanavan! Se on aina paras palaute ja tietenkin tuntuu tosi hyvältä. Kovasti on tehty töitä ja paljon on vielä edessä. Selkeästi räppi maistuu ja tämmöiselle kanavalle on kysyntää. Muikkarina kaikille et meitä voi kuunnella myös netistä.
ALEKSI: Meille aina välillä näytellään jotain käppyröitä et paljon siel jengiä oikeen viikkotasolla luuraa nii ei kyl voi olla muutaku tosi tyytis et kuinka nopee jengi on taajuuksille löytäny. Ei sitä kyl kuitenkaan silloin mieti ku kopis on, et ketkä ja kuinka moni sen kuulee, sitä vaa papattaa siel menee.
Laitoitte viime vuonna tulille tällaisen konseptin kuin Suomiräpin Vuohet, millaisen vastaanoton se on saanut?
VILLE: Kyllä se on suureksi osaksi sellaista nostalgiahenkistä fiilistelyä mitä meille tulee. Lisäksi ollaan saatu artisteja itse kertomaan heidän levyistä, niin niitä juttuja ihmiset on odottaneet. Ne on itsestäkin tosi mielenkiintoisia. Siistiä että artistit itse ovat halunneet lähteä tähän mukaan. Lisäksi jengi tuntuu olevan fiiliksissä siitä että nyt on ylipäätään radio jossa soitetaan esimerkiksi vanhoja kassuja tai levyjä, joita ei ihan hirveästi soiteta tai edes ole soitettu missään.
ALEKSI: Vuohet on ollu meillä mielessä oikeastaan heti kanavan synnystä lähtien et jotain tällasta halutaan tehdä. Yllättävän hyvin jengi jo alkumetreillä kävi äänestämässä. Tosi paljon erilaisia levyjä mikä on vaan hyvä asia.
Onko mikään tähänastisista vuohista herättänyt kuuntelijoissa poikkeuksellisen paljon tunteita?
VILLE: Kyllä se oli ehdottomasti Ruudolfin Vaimo ja siihen liittyneet uutiset. Tosiaan kun yritettiin tavoitella Ruudolfia kertomaan levystä, niin hän kohteliaasti kieltäytyi haastattelusta, mutta antoi meille luvan kertoa uransa päätöksestä radiossa. Juttu arvatenkin levisi isosti ja teki siitä viikosta jotenkin erityisen. Jengi laitto kaihoisaa viestiä siihen liittyen.
ALEKSI: Yllättävän maltilla jengi ottanut tähänastiset vuohet. On sieltä tulossa myös sellasia levyjä, joiden soittaminen radiossa 2021 aiheuttaa vähän korvien punoitusta, mut aika lepposasti menny so far.
Tartutaan hetkeksi tuohon Ruudolfin lopettamiseen: miltä tuntui kuulla ensimmäisenä asiasta niin sanotusti suoraan hevosen (tai tässä tapauksessa vuohen) suusta? Osasitteko odottaa tällaista ennen yhteydenottoa tai tiedon aiheuttamaa lumipalloefektiä?
VILLE: Kai mä olin tämmöistä hieman uumoillut kamujen kanssa, mutta kyllä se silti kaihoisalta ja yllättävältä tuntui. Jos tätä tunnetta jotenkin kuvaisi, niin siinä kulminoitui sellainen hiljainen hyväksyvä nyökkäys artistin suuntaan. Tietty osasi arvata että näin merkittävän artistin lopettaminen tulee puhkomaan jotain uutiskuplia, mutta kyllä se laajuus tietty yllätti samalla.
ALEKSI: Tulihan toi meille ihan yhtä puskista ku kaikille muille, että Rudi oli lopettanut uransa. Se meni sillee et meillä oli Suomiräpin Vuohissa käsittelyssä Rudin Vaimo ja sit otettiin häneen koodit et haluuko antaa jotain saatesanoja biiseilllä ynnä muuta sellaista ja sit out of the nowhere vastaa mailitse et Asfalttisoturi on hiljentynyt. Siisteintä ei tossa ollu musta se, et me päästiin ekana kertoo et Ruudolf on lopettanut uransa, vaan se että se levis joka paikkaan, kaikki lehdet kirjotti siitä, se oli hyvä osoitus siitä et miten paljon suomirap merkkaa jengille.
Oletteko huomanneet Vuohet-konseptissa nousseen esiin sellaisia levyjä joista olette löytäneet jotain uutta aiemmista kuunteluista huolimatta tai joiden kovuuden olitte unohtaneet? Onko kuunteluun päätynyt jopa jotain klassikoita joiden ohi olitte aiemmin nukkuneet?
VILLE: Todellakin! Hyvistä levyistä voi löytää aina jotain uutta. Musta jokainen kuuntelukerta on omanlaisensa. Myös kuuntelun ajankohta vaikuttaa tosi paljon siihen kokemukseen. Hetki.
Toisaalta vanhoja helmiä tarkastelee nyky-minänsä silmin ja toisaalta ne aina kuljettaa niihin hetkiin, kun niitä ekoja kertoja kuunteli. Monisyinen asia kuin sipuli. Toki vaikka tehdään tätä hommaa duuniksemme, niin aina siellä joitain helmiä on jäänyt omasta tutkasta, tai joitain uusia biisejä tulee vastaan.
Niihin on aina kiva tutustua. Mutta esimerkiksi DJ Kridlokkin Mutsia oli siisti avata radiossa uudestaan. Siihen sai taas lisää syvyyttä ja kosketuspintaa. Kova että joku oli myös tehnyt gradun Kridlokkin lyriikoista.
ALEKSI: Kyl mun täytyy myöntää et yllätti, et kuinka paljon vanhaa kamaa jengi on tolle listalle äänestäny. Kyl kaikki lätyt tuolla on enemmän tai vähemmän tuttuja, mut silti skaala on ja tulee olemaan tosi laaja.
Mitkä levyt ovat teidän omakohtaiset ”vuohet” ja miksi? Heitetään pallo ensin Villelle.
VILLE: Huh. Voisin kertoa tästä aika pitkästi, mutta en tiedä paljon meille on varattu palstatilaa niin koitan pitää tän lyhyenä. Mun on tosi vaikea nostaa yhtä ylitse muiden suosikkien, koska erilaiset kokonaisuudet puhuttelee niin eri tavoin. Silti yksi tärkeimmistä: Serkkupojat – Tulitus, tilitys, tiputus.
Miks?
Oltiin kympillä ja saatiin hengata kaverin siskon kotona. Se oli aina jossain, niin meillä oli siellä käytännössä oma kämppä.
Eräs päivä sitten koluttiin siellä levyhyllyä ja sieltä löyty tämä levy.
Serkkupojat iski aika nopeesti. Koko levyn maailma oli niin mielenkiintoinen ja erilainen, että siitä muodostui nopeasti soundtrack noille ajoille.
Ensinnäkin tykkään hyvistä introista. Niillä on todella tärkeä rooli levykokonaisuuksilla. Ne vaikuttaa koko kuuntelukokemukseen. Tällä levyllä on musta yks kaikkien aikojen kovimmista introista, se se se:ssä on jotain hypnoottista. Edelleen ujutan sitä mielellään illanviettoihin tai vaikka DJ-setteihin.
Se imaisee kivasti mukaan levyn maailmaan ja avaa ovet Pidemmän päälle -kappaleelle, jonka kumea alkutuotanto valtaa tilan kuin aavemaisen laivan sumutorvi iltaähämärässä. Soundi vyöryy päälle. Viimeistään tässä välissä tulee selväksi millaisissa tunnelmissa levyllä liikutaan. Sumu, utu ja sähkö. Tässä levyssä kiteytyy sellainen tietynlainen kaiho, niin räpeissä kun soundissakin, mistä pidin ja pidän edelleen ton ajan suomalaisessa räpissä. Kun RoopeK aloittaa räppäämään ”mä katon tyhjään paperiin ja toivon olisipa paremmin…” niin mulla tulee edelleen siitä kylmikset. Jotenkin itselle tää kokonaisuus vaan kolahti todella paljon. Tää on niin syvällinen levy mielenmaisemaltaan ja ajatuksiltaan mitä se tarjoaa, että voisin puhua tästä aika pitkään. Tosi samaistuttavia juttuja löytyy ja tietenkin myös paljon Murmurecordings-mystiikkaa. Se oli iso osa viehätystä.
Ei tätä hirveän monet siihen aikaan diggailleet niin isosti, joten tästä tuli aika nopeasti sellainen oman itsen juttu.
Räpeissä pohditaan paljon ihmisyyttä ja ympäröivää maailmaa, se sopi loistavasti elämää ihmettelevälle nuorukaiselle joka etsi itseään. Tunteikasta meininkiä.
Entä minkä albumin vuohi-statuksen Aleksi tunnustaa suoralta kädeltä?
ALEKSI: Näitä vois olla tosi monta. Tietty just joku Fintelligensin Renesanssi, se oli eka levy se mistä mun innostus kotimaiseen räppiin lähti. Mut sit toinen käänteentekevä levy mulle oli DJ Kridlokkin UG-Solo. Se liikutti jotain mun sisällä.
Jotenkin se maailma, ja se soundi resonoi tosi paljon. En mä osaa ihan sanoiks pukea mitä siinä tapahtu ku kuulin ton ekaa kertaa, mut jotain siinä tapahtu.
Mä lähdin samana vuonna reiluks puoleks vuodeks vaihtoon ku toi levy tuli ja toi oli yks muutamasta suomilevystä jota kulutin päivittäin sillä reissulla ja ehkä myös ku on puol vuotta pois himasta, pois frendien ja perheen luota, niin se kriippaaminen pimeydes tuntuukin aika todelliselta. Ehkä tosta levystä muodostu sen elämänvaiheen soundtrack.
Millainen on erikoisin studioon saamanne viesti tai palaute, ihan siis yleisesti? Oletteko esimerkiksi onnistuneet käännyttämään jonkun ex-suomirapheitterin kanavanne kuuntelijaksi?
VILLE: Kyllä noita ”olin aluksi hieman skeptinen mutta…” -henkisiä viestejä on joitakin tullut. Sekin on aina aika kiva palaute. Silloin on selkeästi tehty juttuja oikein. Enkä ole oikein ikinä itse ymmärtänyt ”kuuntelematta paskaa” -asennetta. Yksi mieleenpainuvimmista viesteistä on se kun eräs kuulija tarjosi sen OnlyFans-tunnareita mulle ilmaiseksi testiin, kun se kuunteli mun aamuohjelmaa jossakin jatkoilla. Harmikseni en työkiireiden vuoksi just sillon kerennyt tutustumaan kyseiseen tiliin. Olin silti otettu tästä tarjouksesta.
ALEKSI: Kun Villelle tarjottiin OnlyFans-tunnareita kokeiluun, se ei heti unohdu (naurua). Mut sillee oikeesti, ehkä yks pysäyttävimmistä viesteistä oli meidän Ystävänpäivä Spesiaali -lähetyksessä, jossa juonnettiin Villen kanssa putkeen 8 tuntia kimpas, niin sinne tuli viesti, jossa toivottiin Asan ja Anna Puun Taulua. Sitä toivo yks nainen joka omisti sen ihan hiljattain menehtyneelle kumppanilleen, se oli tosi kaunis viesti minkä se kirjotti ja veikkaan et toi viesti ei tuu välttämättä ikinä unohtuu. Oli tosi iso kunnia päästä soittaa se toive.
SuomiRäpin taajuudet näet alta. Lisäksi kanavaa on mahdollista kuunnella RadioPlay-suoratoistopalvelun kautta.
Helsinki 94,9 MHz
Jyväskylä 99,7 MHz
Oulu 105,4 MHz
Tampere 103,1 MHz
Turku 101,9 MHz
