Tuore single on SP:n ensimmäinen uudella levy-yhtiöllä.
Viime kesänä 3rd Rail Musicin kanssa levytyssopimuksen tehnyt ja sillä monet yllättänyt Silkinpehmee on julkaissut ensimmäisen singlensä Raiteella. Singleksi valikoitunut Varjot joita seuraan edustaa artistin tuotannon synkempää laitaa kertoessaan elämän hämärästä ja utuisasta puolesta.
Äänet Käskee -kaksikon tuottamassa biisissä lainataan legendaarista suomirock-yhtyettä Claudiaa. Kertosäe ja sen sävelkulku on otettu kokkolalaisyhtyeen Korallia-klassikosta, joka on soinut korvamatona Silkinpehmeen päässä lapsesta asti.
– Kuulin kappaleen telkkarista varmaan julkaisuvuonna 1986, ne taisivat voittaa sillä jonkin suomirockin mestaruuden tai jotain. Joka tapauksessa, se kertosäkeen kaunis ja haikea melodia sekä säkeet “Korallia ovat helmeni minun / ja varjot joita seuraan ovat samettia” ovat siitä lähtien kulkeneet mukanani. Ihmiset ja asuntojen seinät ympärillä on vaihtuneet, mutta aina vain taustalla kuuluu: varjot joita seuraan ovat samettia, Silkinpehmee kertoo.
Tampereella varttunut mutta sittemmin helsinkiläistynyt räppäri sanoo olleensa lapsena ehkä jopa ”vähän sairaalloisen” kiinnostunut biisien sanoituksista ja niiden ymmärtämisestä. Korallia hän kuvailee biisiksi, joka toimii juuri niin kuin hyvän rock-lyriikan kuuluukin: se välittää tunnelman, mutta sitä voi tulkita monella tapaa eri tilanteissa ja aikakausina.
– Se toimii samalla tavalla kuin vaikka Creamin White Room (kummassakin muuten mainitaan varjot). Säveltäjä ja lyyrikko Petri Möller ansaitsisi jonkin lifetime achievement -palkinnon tästä, ellei ole jo sellaista saanut. Kiitos Möllerille ja Warnerille luvasta versioida tätä klassikkoa!
Silkinpehmeen versiossa kertosäkeen laulaa Möllerin sijaan Roihuvuoren Anna, joka on pääkaupungin vinyyliskenessä tunnettu musadiggari ja Instagram-käyttäjä. Anna soittaa myös pianoa ja tekee omia lauluja, joiden sanoittamisesta Silkinpehmee sanoo aina ajoittain valmentaneensa.
– Tai ei se nyt enää edes mitään valmennusta kaipaa, hyvin on menny SP:n opit perille, hahah. Joskus vuosi taapäin heitin vaan jossain chatissa, että Claudian Korallia on lyriikoiltaan ja melodialtaan upee biisi, kannattaa kuunnella. Ja sitten siitä keskustelu jatkui, että soundillisesti sen vois päivittää kasarilta enemmän nykypäivään.
Silkinpehmee ei omien sanojensa mukaan osaa elää tavallista ”peruspositiivisen ihmisen” elämää.
Joonas Fagerholm
Omassa elämässään Kontrastin toinen osapuoli on päivittänyt tekemisiään siten, että hän päättänyt lopettaa kaiken positiivisuuslarppauksen niin musiikissa, kasvokkain kuin sosiaalisessa mediassa. Se ei hänen mielestään yksinkertaisesti johda mihinkään.
– Kun mä päätin julkaista tän biisin, ajattelin että tää on niin sanottu ”career killer”. Mulle on ennenkin heristelty tietäväistä etusormea siitä, että ei pidä olla niin omaan napaansa tuijottava synkistelijä, vaan pitäis muistaa että yleisö haluaa posiposia jolla jaksaa painaa. Joskus aiemmin olen ottanut tästä vähän paineita.
Silkinpehmee toteaa kuitenkin taistelleensa vakavien mielenterveyden häiriöiden kanssa 20 vuotta ja kokee ajan olevan nyt oikea puhua niistä julkisesti. Ei siksi, että se lisäisi hänen omaa kiinnostavuuttaan artistina vaan jotta hän antaisi muillekin kaltaisilleen äänen.
– Nykyään sanon vaan: vitut. Mä en tuijota enää mitään platformien lukuja tai someseuraantoja, jos kuulijat pettyy mun synkkyyteen niin hei, ei muuta kuin se mikä ihmeen radio NRJ auki niin sieltä tulee paksuna tuuttina sellasta kamaa mikä saa hymyn huulille.
Varjot joita seuraan on osa Silkinpehmeen tulevaa Bon Vivant -pitkäsoittoa, joka on äänitetty lähes kokonaan valmiiksi. Kuudes sooloalbumi oli valmis jo keväällä 2021, mutta Silkinpehmee koki että siinä oli vielä liikaa helppoja ratkaisuja ja liian valoisia biisejä.
– Valoisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta jos itse on vajoamassa darkkiin mielenmaisemaan, iloisissa biiseissä alkaa kuulua performanssin vivahteita. Sitä en halua. Mun musan pitää olla aitoa, välittää sen hetken vibat raakana. Se on aina ollut mun kaistani tässä räppihommassa. Muut tehkööt iloiset tsemppirallinsa vaikka hampaat irvessä biisileiriporukan kanssa. Mä kirjotan yksin Lidlin olut kädessä kadunkulmassa, valmiina jättämään kaiken. Niinpä teen vielä vähän uusiksi tätä 3rd Rail -debyyttiäni. Tulee siihen levylle bängereitäkin, mutta niissäkin on vähän sinisiä sävyjä.
Kuuntele kappale alta. Lyriikat näet Klangin lyriikkaosiosta.
