Nykyajan rap-musiikissa, esimerkiksi useammassa 21 Savagen kappaleessa, heijastuu usein kauhun elementtejä ja synkkää tunnelmaa.
Hiphopilla ja kauhuelokuvilla on pitkä ja rikas suhde, joka on kietoutunut näiden kahden näennäisesti erillisen genren taiteellisten ilmausten kanssa. Nämä kaksi taiteenlajia voivat ensi silmäyksellä vaikuttaa toisistaan irrallisilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa monimutkaisen ja moniulotteisen suhteen, joka on kehittynyt vuosien varrella.
Vuonna 1988 rap-ryhmä Whodini julkaisi kappaleen Haunted House of Rock. Se loi mielikuvituksellisen juhlan, johon osallistuivat kuuluisat kauhuhahmot. Lisäksi varhaisella 1980-luvulla The Fat Boys julkaisivat kappaleen Are You Ready For Freddy, jossa Freddy Kruegerin roolissa näytellyt Robert Englund vieraili. Tämän jälkeen DJ Jazzy Jeff & The Fresh Prince esittivät kappaleen A Nightmare on My Street. Nämä varhaiset esimerkit osoittivat hiphopin kiinnostuksen kauhua kohtaan ja sen kyvyn sisällyttää se musiikkiinsa.
Horrorcore, hiphopin alagenre, syntyi, jossa taiteilijat voivat sukeltaa raakojen riimien ja jännittävien rytmiensä pariin, vahvistaen yhteyttä kauhun ja hiphopin välillä. Näiden taiteilijoiden käyttämät kauhuteemat ovat ilmaisumuoto, joka haastaa käsityksiä hiphopista ja lisää monimutkaisuutta genreen. 80-luvulla julkaistuille kauhuteemoihin syventyvistä biiseistä oli käytetty termejä, kuten proto-horrorcore ja psychorap, mutta nämä termit tulivat enemmän käyttöön retrospektiivisesti puhuen, ja monet alalajin taiteilijat eivät pitäneet muiden asettamista titteleistä heidän työlleen ja, kuten esimerkiksi Esham ja Kool Keith, käyttivät mieluummin itse laadittuja termejä, Eshamin tapauksessa acidrap ja jälkimmäisellä porncore.
Siirryttäessä 1990-luvulle hiphop laajensi näköpiiriään ja sukelsi syvemmälle genreen. The Geto Boys, jotka tunnettiin graafisista sanoituksistaan väkivallasta, addiktiosta ja kiistanalaisista teemoista, julkaisivat läpimurtoalbuminsa We Can’t Be Stopped, joka sisälsi vaikuttavan kappaleen Mind Playing Tricks On Me. Tässä kappaleessa käsiteltiin ahdistuksen ja mielenterveyden teemoja, tuoden esiin rikoksen ja köyhyyden kauheuden, joka on usein perinteisiä kauhuelokuvia vaarallisempaa.
Samoihin aikoihin nähtiin myös, kuinka elokuvateollisuus otti hiphopin vastaan soinnullisesti 1990-luvun puolivälissä ja loppupuolella esiintymisten myötä, kuten LL Cool J elokuvassa Halloween H20: 20 Years Later ja Busta Rhymes elokuvassa Halloween: Resurrection. Snoop Dogg nähtiin kammottavassa elokuvassa Bones. Tämä ajanjakso osoitti, miten hiphopin yhteys kauhuun oli kehittymässä ja leviämässä populaarikulttuuriin.
Hiphopissa nähtiin myös trendi kauhuelokuvien ääniraitojen samplaamisesta ja viittauksia tunnettuihin kauhuhahmoihin. Kauhun ja hiphopin fuusio jatkoi kasvamistaan vuosien varrella, kun Nas samplasi Amityville Horror -musiikkia ja Busta Rhymes käytti Bernard Herrmannin Psycho-sävelmää. Nämä viittaukset antoivat muusikoille tyhjän kankaan, jolle he saattoivat maalata musiikkiaan ja vahvistaa yhteyttä näiden kahden genren välillä.
Kanye Westin kappale Monster on erinomainen esimerkki siitä, miten hiphop-taiteilijat käyttivät kauhukliseitä haastaakseen ja parodioidakseen yleisön käsitystä genrestä. Median kuvaus Westistä ”hirviönä” hänen keskeytettyään tunnetun Taylor Swiftin MTV Video Music Awardsissa laukaisi raivoisan vastauksen. Tämä esimerkki osoittaa, miten kauhuun liittyvien elementtien sisällyttäminen mahdollisti hiphop-taiteilijoiden vuorovaikutuksen stereotypioiden ja kritiikin kanssa sekä niiden muuttamisen omaperäisiksi teoksiksi. Artistin useammassa albumissa ollaan kuultu vaikutteita ja elementtejä, vahvimpana esimerkkinä 2010-vuonna julkaistu My Beautiful Dark Twisted Fantasy.
Nykyajan hiphop-maailmassa useat artistit ammentavat kauhun elementtejä musiikkiinsa, luoden synkkiä ja levottomia tunnelmia. Travis Scott ja XXXTentacion ovat huomionarvoisia esimerkkejä taiteilijoista, jotka tarkoituksellisesti luovat pelottavia ja myrskyisiä äänimaisemia, tuoden esiin kauhugenren piirteitä musiikissaan. Samalla 21 Savage, joka toimi Spiral From the Book of Saw -elokuvan ääniraidan vastaavana tuottajana, yhdisti sulavasti hiphopin ja kauhun, osallistuen tähän kiehtovaan yhdistelmään nykypäivän rap-musiikissa. Hänen musiikissaan kuulee muutenkin tuotannon ja tunnetusta naurustaan biisien alussa, vaikutteita kauhuelokuvista Eminem, genren konkari, jatkaa kauhuteemojen sisällyttämistä live-esiintymisiinsä, tuoden jännittävän ja kylmäävä ulottuvuuden keikkoihinsa. Nämä artistit yhdessä osoittavat, kuinka kauhu säilyttää vaikuttavan vaikutuksensa nykyaikaisessa hiphopissa.
Hiphopilla ja kauhulla on yhteys, joka ulottuu syvemmälle kuin pelkkä estetiikka. Molempia genrejä käytetään yhteiskunnallisen kommentoinnin välineinä ja yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyyn. Hiphop on kohdannut sensuuriongelmia ja kielteisiä ennakkoluuloja, ja sitä on usein kuvattu vaaralliseksi ja siveettömäksi. Kauhun viittauksilla ja teemoilla taiteilijat ovat voineet haastaa näitä käsityksiä ja käyttää musiikkiaan tärkeiden keskustelujen aloittamiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että hiphopilla ja kauhulla on vahva yhteys, joka juontaa juurensa taiteelliseen ilmaisuun, luovaan tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen kommentointiin. Ajan myötä tämä yhteys on muuttunut, mahdollistaen taiteilijoille mahdollisuuden kumota ennakkoluulot ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä samalla kun se lisää monimutkaisuutta genreen. Kauhu pysyy olennaisena ja vaikuttavana elementtinä hiphopissa, antaen taiteilijoille voimakkaan foorumin vaikuttaa yleisöönsä, herättää ajatuksia ja ilmaista kokemuksiaan ja havaintojaan voimakkaalla tavalla.
Oletko itse halukas kokemaan rap-musiikin ja kauhuelokuvien fuusion? Klangi järjestää ensimmäiset halloween-bileensä Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 28. lokakuuta. Ennakkoliput tapahtumaan voit hankkia Eventualista, mutta bileisiin myydään myös klubin ovelta lippuja.
