Aino on erolevy, joka tarjoaa aiheeseen monta lähestymiskulmaa ja muistuttaa elämän suuruisista kysymyksistä.
Tänään, perjantaina 27. lokakuuta, Lauri Haav julkaisi kolmannen albuminsa, joka kantaa jonkin sortin ilmiöksi muodostunutta nimeä, Aino. Kulunut vuosi on ollut artistille kiistatta lopullisen läpimurron aikaa, vaikka räpin suurkuluttajille nimi onkin tuttu jo monen vuoden ajalta. Tänä vuonna Haav tuntuu kuitenkin nousseen entistä suuremman yleisön tietoisuuteen; keikkoja on ollut aiempaa enemmän ja luvutkin puhuvat puolestaan. Artisti vieraili alkuviikosta Klangin haastateltavana ja kertoi tuntemuksiaan albumiin liittyen – mukaan mahtuu myös hauskoja paljastuksia.
Musiikillisesti kaikki alkoi albumin ensimmäisestä singlestä Mua ei voi pelastaa, joka julkaistiin viime vuoden marraskuussa. Haav kuitenkin kertoo, että tarinan ja aiheiden kannalta prosessi on kestänyt jotain vuoden ja kahden väliltä.
– Ainahan albumi vaatii tietyt tapahtumat ja niiden elämisen sekä prosessoinnin. Sit ne asiat pitää pistää levyks ja tän albumin kohalla tää kaikki kesti vuoden tai pari, hän kertoo.
Aino on kiistämättä erolevy, minkä allekirjoittaa myös artisti itse. Aiemmin Haav on kuvaillut albumin asetelmaa sanoilla ”kaunotar ja hirviö” – tämä tuntuu hänen mukaansa edelleen kuvaavalta.
– Oon ajatellu silleen että tää on mun selkee erolevy. Erossa on aina kaks ihmistä ja ”kaunottaren” ja ”hirviön” roolit saattaa vaihdella. Ero nähdään usein huonona asiana, mut se voi olla myös hyvä asia ja tää levy on auttanu näkemään sen. Tavallaan toi on myös kahtiajako biisien osalta.
Mitään tarkkaa rajanvetoa biisien suhteen artisti ei osaa tehdä, mutta kertoo albumin alkupuolen kantavan enemmän hirviön ja loppupuolen puolestaan kaunottaren roolia. Roolit voivat myös yhdistyä joissakin kappaleissa.
Tästä esimerkkinä toimii albumin loppupuolelta löytyvä nimikkosingle, joka julkaistiin alun perin vain YouTubeen. Haav myöntää, että biisin suuri suosio pääsi yllättämään ja levyn nimi valikoituikin vasta muutama kuukausi takaperin.
– Tossa biisissä korostuu aika hyvin koko levyn tarina et eka on ikävä mut sit ei enää haikaillakaan. En ollu todellakaan suunnitellu sillon vielä et siitä tulis albumin nimikkobiisi ja sen piti oikeesti olla vaan YouTube-droppi. Tein päätöksen albumin nimestä joku pari kuukautta sitten kun juttelin Paperi T:n kanssa – todettiin, että välillä jutut löytyy lähempää kun osais odottaa.
Albumin tuotannosta vastaa artistin itsensä lisäksi pääasiassa tuttu kaksikko – jyväskyläläiset Aaro630 ja Ruuben. Tuotannon prosessi on Haavin mukaan noudattanut debyyttialbumilta tuttua kaavaa. Alkutuotanto ja varsinainen luomisprosessi on toteutettu yhdessä Aaron kanssa lähes jokaista biisiä myöten ja Ruubenin rooli on sijoittunut enemmän lopputuotantoon ja miksaamiseen.
– Osallistun aina ite tuotantoon ja se me tehään yleensä Aaron kanssa. Viime albumi oli vaan meidän kahden projekti mut nyt Ruuben on taas mukana isommin. Nyt oli oikee ajankohta tehä taas kolmestaan.
Albumin ainoa virallinen vieraileva artisti on niin ikään Jyväskylästä, kun kaksi viikkoa sitten julkaistulla singlellä Feimii kuullaan Gettomasaa. Haav kertoo, että albumi syntyi luonnostaan ilman vierailuja, mutta Gettomasan hän halusi mukaan.
– En mä silleen miettiny noita featteja sen kummemmin mut Allun halusin mukaan ja koin että se osais kertoo ton biisin teemoista hyvin. Mietin kyllä joidenki biisien kohalla et ois siistii kysyy tää tähän mut oon vähän huono semmosessa ”haluuks hyppää tähän biisiin” -jutussa.
Haav paljastaa albumilta löytyvän myös kaksi muuta vierailevaa artistia albumin avausraidalta Onks mitää parempaa.
– Alussa on Costin ad-libit ja biitin vaihtuessa Melon, uskon et ne huomaa jos tietää et ne on siinä. Tajusin vaan et oisin ite tehny ad-libit tohon biisiin ihan samalla tavalla kun ne niin päätin vaan pyytää äijät mukaan. Oon aina fiilannut etenkin Melon trap-tyylistä tuotantoa ja sen karismaa ad-libeissa.
Huipputuotannon lisäksi albumilla tuntuu korostuvan myös erityisesti sanoitukset – Aino siis muistuttaa artistin ensiluokkaisesta kirjoitustaidosta ja kyvystä kertoa tarinoita yhdistellen erilaisia lähestymiskulmia. Kysyttäessä tekstien vetoavuudesta kuulijoihin, vastaa artisti seuraavasti.
– Kai mulla on joku luontanen tapa ilmaista tunteita arkisesti mut silti jotenkin coolisti tai sopivan edgysti tai mitä ikinä. Huomaan et parhaimmat tekstit tulee kun annan vaan mennä, siitä esimerkkinä toi Sydämii-hookki. Oon myös aika rohkee kirjottaja ja se näkyy mun katalogissa niin herkissä kuin menevämmissäkin kappaleissa.
Albumi toimiikin tästä esimerkkinä keskittyessään eroamiseen, mutta tarjoten silti erilaisia tunteita ja tapoja käsitellä sitä.
– Tän albumin myötä oon kattonu peiliin ja kohdannu itteni ekaa kertaa elämässä oikeesti kunnolla. Oon tajunnu, että on hyvä tulla joskus jätetyksi mutta hyvä myös oppia jättämään, niinku räppäänki tos Vahinko-biisissä. Isot muutokset laittaa miettimään isoja asioita.
Albumin toiseksi viimeinen kappale Vahinko kantaakin tärkeää roolia albumin ja myös koko musiikkiuran kannalta. Biisi tuntuu kuin kertaukselta siitä, kuka on Lauri Haav – sanoituksissa mainitaan niin Jyväskylän Kuokkala, särjetyt sydämet, kuin menestyminen artistina. Kappaleelta löytyy myös artistille erityisen tärkeä lyriikka.
– Toi on semmonen biisi mitä oon pitkään halunnu tehä. Aattelen et käyn siinä läpi koko mun uraa, nuoruutta ja sitä et oon aina halunnut tehä tätä. Siinä ollaan siis jotenkin aika isojen teemojen äärellä ja aika kuvaava on toi lyriikka ”tunnetta on vaikee kuvaa ja vielä vaikeempi on tähän samaistua”. Kai se on myös joku manifestointi-biisi ja toivottavasti se voi myös inspiroida joitain.
Kokonaisuutena Aino tuntuu erityisen eheältä teema-albumilta, joka ei kuitenkaan kompastu kliseisen toksiseen tapaan reflektoida eroa, vaan se tarjoaa pohdintaa myös elämän suurempiin kysymyksiin. Edellisen Se viimeinen kesä -albumin jälkeen se myös tuntuu hienoiselta paluulta juurille, sillä tarjolla on paljon rap- ja R&B-tyylisiä biisejä. Artistin sanoin albumi myös muistuttaa siitä, että kuka vaan voi olla mitä vaan – tästä Haav on elävä esimerkki.