”Mä haluan vain tehdä musaa, ei mua kiinnosta raha” – haastattelussa Pavel

Pavelin musiikissa kuuluvat hänen tapansa vaikuttaa maailmaan, mutta hän ei halua tuputtaa kenellekään mitään.

Rap-artisti Pavel julkaisi tänä vuonna kaksi ep:tä, joista jälkimmäinen, Soita kun oot alhaalla, ilmestyi marraskuun 24. päivä. Kuuden kappaleen kokonaisuuden ovat tuottaneet Nada, Leo Luxxxus ja Strepto, ja se ilmestyi 3rd Rail Musicin kautta. Kokonaisuuden miksaukseen ja nauhoitukseen osallistui myös Nahkatukka, joka on Pavelin uran alusta asti tuottanut tälle kappaleita.

Pavel kiinnitettiin 3rd Rail Musicille keväällä 2020, ja hänen ensimmäinen soolojulkaisunsa levy-yhtiön kautta ilmestyi syksyllä 2021. Artisti oli tässä vaiheessa jo melko tuttu nimi suomiräpissä, sillä hänen omakustanteena ilmestyneen soolomateriaalinsa lisäksi hän ja Tykopaatti olivat julkaisseet ep:n ja albumin verran musiikkia Paatti x Pavel -duona. Kaksikon viimeisin albumi Kintsugi ilmestyi vuosi sitten, minkä lisäksi Pavel on julkaissut albumin ja useita singlejä Hitaat Lasit -kokoonpanossa.

Paljon projekteja, joiden myötä Pavel eli Pauli Lappalainen meinasi saada lopullisen ähkyn musiikin tekemisestä. Niin hän kertoo tässä Klangin haastattelussa. Millainen tausta, millaisia intohimoja ja millaisia motiiveja on artistilla, jonka kipinä musiikin tekemiseen lähti yhteiskuntakritiikistä ja jonka kappaleet ovat kaikkea vanhan koulun räpistä elektroniseen musiikkiin ja filosofiseen pohdiskeluun?

Aloitetaan vaikka uuden ep:n nimestä. Se tarjoaa kahta erilaista lähestymistapaa: ”Soita kun oot alhaalla” voi merkitä konkreettista puhelinsoittoa alaovelta, tai metaforisempaa kehotusta laittaa ep soimaan silloin kun mieliala on synkkä.

Lappalainen kertoo pohtineensa nimivaihtoehtoja lentokoneessa matkalla Portugalista Suomeen. Alun perin hän harkitsi nimeävänsä kokonaisuuden ”Atriumiksi”, joka tarkoittaa sisäpihaa tai rakennuksen keskellä olevaa puutarhaa.

– Mietin sitä siltä kannalta, että esimerkiksi mä itse saatan olla aika kivinen ulkoapäin katsottuna, mutta kaikkien meidän sisällä on puutarha. Mutta yksi ep:n tuottajista Nada sanoi mulle, että mun keksimät nimet ovat aina tällaisia, että pitää katsoa Googlesta mitä ne tarkoittavat. Mä totesin, että se on ihan totta.

Korkealla lentokoneessa Lappalainen ajatteli haluavansa kommentoida ep:llä nykyräpistä paistavaa menestysasennetta, jonka mukaan räppärillä menee aina hyvin ja rahaa löytyy. Siinä vaiheessa hän oli itse kuljeskellut melko matalissa vesissä ja harjoittanut tavallista enemmän itsepohdiskelua.

– Mä haluan vain tehdä musaa, ei mua kiinnosta raha. Tai totta kai kiinnostaa, mutta en ajattele raha edellä. Totesin, että ep:n kappaleet eivät ole tsemppausmusaa, vaan enemmänkin vertaistukea niihin hetkiin, kun joku on niin sanotusti alhaalla.

Lappalainen kertoo räppiä tehdessään lähestyvänsä biisejä usein niin, että hänellä on olemassa yksittäisiä rivejä, pidempiä versejä ja kertsejä, joita hän ryhtyy sommittelemaan yhteen. Kun hänelle alkaa hahmottua, mitä hän yrittää saada sanotuksi, kokonaisuus jäsentyy pikkuhiljaa yhtenäiseksi sanomaksi.

Ensimmäinen esikuva sanataiteen suhteen oli hänen isoäitinsä, Lappalainen muistelee. Hän hauskuutti verbaliikallaan Lappalaista ja hänen veljeään ja serkkujaan heidän ollessaan lapsia. Lisäksi Lappalaisen äiti oli perheessä se, joka kulutti kulttuuria, ja hänen kanssaan Lappalainen katsoi elokuvia ja tutki äitinsä levykokoelmaa.

Teini-iässä Lappalaisen veli luki runoutta, kuten Arno Kotroa ja A. W. Yrjänää, ja Lappalainen ajautui esimerkin innoittamana muun muassa Jarkko Martikaisen kirjoitusten äärelle. Häntä alkoi kiinnostaa tekstipohjainen tarinankerronta, ja ensimmäiset omat riiminsä hän kirjoitti noin 15-vuotiaana. Silloin oli ilmestynyt Julma-Henri & Syrjäytyneet -kokoonpanon Al-Qaida Finland -albumi sekä Zeitgeist-dokumentti, jotka herättivät hänessä kiinnostuksen yhteiskuntakriittiseen ja radikaaliin ajatteluun.

– Se suorastaan räjäytti mun tajuntani, että tämä kaikki ei välttämättä ole sitä, mitä meille kerrotaan. Se oli se kipinä musiikin tekemiselle. Ymmärsin, että raha pyörittää tätä maailmaa, eikä mikään hyvyys, moraali tai eettisyys. Vaan raaka vallan halu.

Vaikka yhteiskunnalliset teemat ovat Lappalaiselle tärkeitä, hän ei halua tuputtaa mitään.

– Maailma on niin valmiiksi pureskeltu, että yhdysvaltalaisissa komediasarjoissakin nauretaan sen takia, että sulle kerrotaan, että tämä on hauska kohta. Mä haluan itse päättää, missä kohtaa mä saan nauraa.

Lappalaisen musiikissa kuuluvat hänen tapansa vaikuttaa maailmaan. Uuden ep:n lopetusbiisissä Ympyrä hän esimerkiksi räppää: ”Joskus mietin et broidin kiusaajille kostaisin, et niille jonkun muilutuksen ostaisin / Eeei, jotenkin muuten tää ratkastaan, mistä kohtaa vihan ympyrä katkastaan?” Hän kertoo ajatelleensa jo nuorena, että jos hän ei kerran pysty vaikuttamaan siihen, että kansanedustajat tekevät päätöksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa, hän voi ainakin päättää omista valinnoistaan. Jos hän katkeruuksissaan pahoinpitelee muita, hän päätyy ainoastaan synnyttämään uuden vihan kierteen.

– Mä kulutan vain itseäni olemalla vihainen. Jos mä haluan muuttaa asioita mun ympäristössä, niin mun täytyy muuttua.

Lappalaisen uusimman ep:n kappaleiden on tarkoitus antaa tukea niihin hetkiin kun mieliala on matala.

Joonas Pyhähuhta

Lappalaisen ensimmäinen julkaisu ilmestyi kuutisen vuotta sitten. Debyytti-ep Kuopus tehtiin omakustanteena, ja sen noin sadan cd:n painos myytiin loppuun levyjulkkareissa Riihimäellä.

Samoihin aikoihin hän kävi eräänä iltana räppäämässä Hannibalin keikalla ja tutustui siellä Tykopaattiin. Kun Lappalainen tarvitsi lauluosuuden Koira-biisinsä, hän pyysi siihen Tykopaattia. Kappale sai odotettua enemmän huomiota ja soi esimerkiksi Kultabassokerhossa.

– Me tajuttiin, että meillä on hyvä yhteys. Että tätä kannattaa tehdä lisää. Soita ne kyybelit syntyi likipitäen siitä seuraavaksi, ja sitten Paatti x Pavel -projekti alkoi rakentua.

Vaikka Lappalainen voidaan laskea suhteellisen tuoreeksi tekijäksi, hän on ehtinyt tekemään yhteistyötä esimerkiksi Organ!kin, Äänet Käskee -tuottajakaksikon, OG Ikosen ja Mikidi & Gaiafin kanssa. Tykopaatin kanssa tehdyn musiikin ja soolomateriaalinsa lisäksi hän on osa Hitaat Lasit -kokoonpanoa, jonka ensimmäinen kokopitkä ilmestyi vuonna 2022.

Lappalaisen edustamaa genreä on sikäli vaikeaa määritellä, että hän on kokeillut erilaisia soundimaailmoja ja ollut monessa mukana. Se kertoo kuitenkin jotain, että hänen musiikkinsa julkaistaan 3rd Rail Musicin kautta.

– Kai tämä on tällaista Siwanryöstöräppiä, Lappalainen sanoo ja nauraa. – Ehkä pohdiskelevaa, ja jollain lailla vaihtoehtoista.

Lappalainen toteaa, että Raiteella asiat hoituvat sujuvasti ja hän viihtyy siellä. Hän tiedostaa, ettei ole samalla tavalla räävitön tai gangsta rap -tyyppinen artisti kuin monet muut levy-yhtiöllä, mutta hän ei ota asiasta paineita.

– On meillä ollut Tykon kanssa kaikenmoisia pop-biisejäkin. Se on tärkeää, että saan tehdä mitä haluan. Mutta toisaalta räppi on nuorten ihmisten laji, ja mä olen liian vanha tähän muutenkin.

Siksi Lappalainen ei pyri ensisijaisesti Spotify-listojen ykkössijoille, vaan yksinkertaisesti tekemään sitä, mikä tuntuu hänestä oikealta. Jos yksikin ihminen saa hänen musiikistaan kiksit, se on onnistunut funktiossaan, mutta hän ei usko, että tulee koskaan puhuttelemaan suurempia massoja.

– Eivät ihmiset halua ajatella niitä asioita, joista mä puhun. Jos mulla olisi uusi BMW ja takakontillinen kokaiinia ja kova meininki, niin se varmaan kiinnostaisi enemmän, mutta ei mulla ole. Mä tulin tänne haastatteluun raitiovaunulla.

Lappalainen korostaa, että kuuntelee itsekin osaa niistä artisteista, jotka ovat listasijoituksia tarkastellen suosion huipulla. Hän ei koe, että kenenkään menestys olisi häneltä pois.

– Mutta samaan aikaan tilanne on sellainen, että Suomeen tulee säännöllisesti uusi tyylisuunta, joku tekee sillä ison hitin, ja sitten kaikki alkavat apinoida sitä. Jos mulle laitetaan tuohon soimaan Spotifyn Top 10 -lista, mä en välttämättä huomaa missä kohtaa biisi vaihtuu, koska kaikki kuulostaa samalta. Ajattelin viimeisintä ep:tä tehdessäni, että se voi olla liian artsya tähän aikakauteen, mutta ihan sama.

Lappalaisen musiikillisten vaikutteiden juuret ovat rock-musiikissa, johon hän omien sanojensa mukaan ”kilahti” ala-asteen loppupuolella.

– Se on mulle edelleen tärkeää, että ekasta biisistä tulee heti se fiilis, että vittu get on ja nyt mennään tukka pystyssä ekasta nuotista lähtien.

Jo rokkiaikoinaankin Lappalainen kuunteli räppiä, sillä kaverit ympärillä olivat hurahtaneet esimerkiksi Wu-Tang Claniin.

– Jos mietin ihan ensimmäistä levyä, joka meille hankittiin, niin se on ollut varmasti Open Recordsin Suomi Hip Hop -Kokoelma 3, Fintelligensin Renesanssi tai Asan Punainen Tiili. Olen aina kuunnellut musiikkia laajalla skaalalla genrestä riippumatta, ja olen tosi pahoillani ihmisten puolesta, jotka kuuntelevat pelkästään räppiä tai heviä, tai mikä ikinä se yksi mieltymys onkaan. Aika laihaksi jää.

Lappalaisen omaan musiikkiin ovat räpin saralta vaikuttaneet eniten muun muassa Ruudolf, Asa, Laineen Kasperi, Kemmuru, OG Ikonen, Hannibal & Soppa, Tuomio & Kone ja Notkea Rotta.

– Ja pakko sanoa myös JV! Hän on niin aliarvostettu jätkä, vaikka hän on tekijänä ihan Suomen ykkösluokkaa. Ihan saatanan hyvä artisti. Tohtori Getolla ja Lytällä on ihan oma juttu menossa, ja tietysti kaikki Kubet ja Julma-Henrit ansaitsevat maininnan. Suomessa on niin paljon tekijöitä, joille pitäisi antaa enemmän palstatilaa.

Kaikkien aikojen suomiräppibiisit, joiden pariin Lappalainen kertoo aina palaavansa, ovat Ruudolfin Voisitsä rakastaa asfalttisoturii ja Laineen Kasperin Uuteen aamuun.

– Mun biiseissä saattaa kuulua saman tyyppistä kipuilua ihmisyydestä, mutta kuitenkin sellaista tietynlaista fleksaamista, sillä mä putoan aina jaloilleni. Että ei mulla ole paljoa beibi, mutta mä annan sulle kaiken, mitä mulla on.

”Jos mulla olisi uusi BMW ja takakontillinen kokaiinia ja kova meininki, niin musiikkini varmaan kiinnostaisi enemmän, mutta ei mulla ole”, Lappalainen sanoo.

Joonas Pyhähuhta

Ennen Soita kun oot alhaalla -ep:tä Lappalaiselta ilmestyi tämän vuoden helmikuussa Hypnos-niminen ep, joka on soundimaailmaltaan ensin mainittua elektronisempi. Alun perin hän oli suunnitellut julkaisevansa kaikki biisit yhtenä albumina, mutta tuli toisiin ajatuksiin soitettuaan eri biisien demoversioita tuottaja Nadalle eli András Nádasille.

– Nada katsoi mua, ja näin että se vähän skagasi sen sanomista. Mutta onneksi se sitten sanoi, että Pauli, nämä biisit eivät liity äänimaailmallisesti tarpeeksi toisiinsa, ei näistä voi yhtenäistä levyä tehdä. Parempi vaihtoehto olisi tehdä kaksi erillistä ep:tä. Hetken mietin, että älä sä äijä tule mua neuvomaan, kunnes tajusin, että hän oli ihan oikeassa.

Monet uusimman ep:n biiteistä ovat Nádasin tuotantoa. Lappalainen kertoo tunteneensa sessareissa olonsa hyväksi ja turvalliseksi, ja biisien kasaantuneen luontevalla ja inspiroituneella tavalla. Hän kehuu Nádasin ammattimaista ja hyväksyvää otetta työskentelyyn, jonka ansiosta Lappalainen pystyi luomaan musiikkia ilman turhaa itsekriittisyyttä.

Siihen vaikutti toki myös se, että Lappalainen ja Nádasi ovat tunteneet toisensa pitkään. He tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2009 junassa matkalla Ilosaarirockiin. Kohdatessaan junan käytävällä he löysivät heti keskinäisen yhteyden.

– Tai en mä tiedä kokiko Nada samoin, mutta mä olin ainakin heti, että vittu toi on hyvä jätkä, Lappalainen muistelee.

He juttelivat aikansa ja sopivat näkevänsä uudelleen Ilosaaressa.

– Ei me koskaan nähty. Eikä vaihdettu numeroita. Sitten tuli seuraavan vuoden syksy, mä hyppäsin bussiin kohti Lapinjärven leirikeskusta suorittamaan siviilipalvelusta, ja kun dösä jätti mut pihalle, näin rappusten päässä Nadan.

Samalla leirillä oli myös Shaka, ja kolmistaan porukka vietti aikaa ja teki muun muassa yhteisen (julkaisemattomaksi jääneen) biisin. Lappalainen kertoo kokeneensa sivarin aikana ensimmäistä kertaa elämässään yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota hän ei kotipaikkakunnallaan Riihimäellä koskaan ollut tuntenut.

– Oli sairaan hieno kokemus viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka jakoivat samat arvot kanssani. Olin omieni joukossa.

Nádasin lisäksi Soita kun oot alhaalla -ep:n kappaleita ovat tuottaneet Leo Luxxxus ja Strepto. Leo Luxxxus tuli Lappalaiselle tutuksi Tykopaatin kautta, ja TMPL$TR7-kokoonpanossa vaikuttava Strepto taas on tyyppi, jonka meiningistä hän on aina pitänyt.

– Strepto on härö äijä, niin ihme dude. Ihan sikahyvä jätkä, mutta ihan toiselta planeetalta. Hän lähetti mulle kasan biittejä, ja kun kuulin Siellä mihin pallo tulee -biisin biitin, totesin, että tämä on ihan älytön. En ollut ikinä kuullut mitään vastaavaa.

Ep:n tekoprosessin aikana Lappalainen löysi musiikin tekemisestä uudelleen sellaista merkitystä, joka oli kuluneiden vuosien aikana alkanut hiipua. Tällä kertaa hän ei yrittänyt olla mitään muuta kuin sitä, mitä hän luontaisesti on.

– Aiemmin mulla on ollut kaikenlaista kipuilua omassa elämässäni, mikä on heijastunut musiikkiin. Nyt koen löytäneeni jonkinlaista itseni hyväksymisen suuntaa, eikä mua koskettanut mikään häpeän tunne ep:tä tehdessäni.

Sitä ennen Lappalainen oli vähällä saada lopullisen ähkyn musiikin tekemisestä, sillä projekteja oli paljon, mutta mitään uutta kerrottavaa ei. Lappalainen kertoo elämänsä tuntuneen jossain vaiheessa pysähtyneeltä, ja hän koki kiertävänsä kehää samojen aihepiirien ympärillä.

Soita kun oot alhaalla -ep toi unohtuneen innostuksen takaisin, mutta Lappalaisen suhtautuminen musiikin tekemiseen ei ole enää samalla tavalla tavoitteellista kuin aiemmin.

– Ehkä se on toisaalta ihan hyvä, että tavallaan kiinnostaa, mutta ei tarvitse painaa hampaat irvessä. Elämä menee kuten menee. Ei sitä kannata suunnitella liikaa. Kunhan tekee sellaisia päätöksiä, joiden kanssa pystyy elämään vastaisuudessa.