Kuuntelussa-juttusarjassa keskitytään kotimaisiin albumeihin ja tällä kertaa läpileikkauksessa on Pehmoainon tuore debyyttialbumi.
Pehmoaino nousi keväällä 2022 suureen suosioon julkaistuaan debyytti-EP:n kaukana kotoa. Etenkin kappale haluun takas mun perhoset ylsi suureen suosioon, minkä myötä artistista tuli suoranainen ilmiö. Sittemmin julkaisutahti on ollut suhteellisen rauhallinen, mutta perjantaina 5. tammikuuta koitti albumidebyytin aika, kun artisti julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa.
Albumi kantaa nimeä soittorasia, joka nimenä kuvastaa sitä osuvasti – se on kuin soittorasiallinen tärkeän viestin sisältäviä kappaleita. Mukaan mahtuu niin singlenä julkaistuja vahvoja yksilöitä, kuin myös intro, outro ja yksi välisoitto. Soittorasia-teemaa hyödynnetään oivaltavasti; albumin avausraidalla avaus – intro soittorasia viritetään käyntiin ja päätösbiisillä kiinni – outro se odotetusti suljetaan. Tähän väliin mahtuu paljon.
Albumi tarjoaa vanhaa tuttua, jokseenkin lempeää musiikkia, mutta mukaan mahtuu myös totuttua suorempaa ja suuremman tunnelatauksen tarinankerrontaa. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä etenkin singlenä julkaistu mietin sua pahalla. Jo ennestään lahjakas sanoittaja tuntuu siis ottaneen vielä yhden harppauksen laulunkirjoittajana.
Sanoitusten erityinen vahvuus tuntuu olevan kyky katsoa maailmaa avoimesti ja hyväksyä keskeneräisyys. Levyllä käsitellään ihmisyyden syvimpiä haasteita terveen itsemyötätuntoisten linssien läpi. Tuntuu kuin debyytti-EP:lta tutut teemat olisivat edelleen kertojalle läsnä – suurin muutos on tapahtunut niihin suhtautumisessa. Etenkin albumin kolmas biisi päivänvaloo (feat. Lauri Haav) kiteyttää hyvin mainitun keskeneräisyyden hyväksymisen. Samalla ainoan vierailevan artistin valinta on osunut nappiin ja Haav muistuttaa olevansa taiteilija isolla T:lla.
Albumi tuntuu etenevän sulavasti, tarjoten silti yllätyksiä ja toinen toistaan oivaltavampia teemoja. Usean biisin aiheet koskettavat kaikista ajattominta, eli rakkautta, mutta mikä tärkeintä – 13 kappaleen kokonaisuus muistuttaa kääntämään rakkauden myös itseen ja ottamaan kaiken vastaan.
Tuotannollisesti albumilla yhdistyy musiikin klassiset ja Pehmoainolle tyypilliseen tapaan yllättävät elementit sekä modernin voimakas tuotanto. Toiseksi viimeinen kappale Hulda tiivistää tämän hyvin alkaessaan pianotaustalla, joka saa lisäkseen jousisoittimia taustan vaihtuessa lopulta voimakkaisiin synasoundeihin. Soittorasian yhdistäminen nykypäivän musiikkiin tuntuu ovelalta vedolta; vastaavasti debyytti-EP:lla kuultiin vaikutteita virsimusiikista kappaleella suojelusenkeli – outro. Albumin tuotannosta vastaavat artistin luottotuottaja Topify sekä Ruusut-yhtyeen kaksikko Miikka Koivisto ja Samuli Kukkola.
Lähes kaksi vuotta EP:n julkaisun jälkeen tuntuu todellakin siltä, että albumia kannatti odottaa. Perjantaina julkaistu pitkäsoitto kannustakoon kuuntelijaansa hyväksymään, kasvamaan ja antamaan anteeksi. Outrolla kaikuvat osat albumin biiseistä jäävät kaikumaan ainakin allekirjoittaneen mieleen. Alta voit kuunnella soittorasian.
