Kalle Kinos julkaisi Adikian kanssa voimaantumisanthemin omalla twistillään.
Kalle Kinos ja Adikia. Kaksi ainakin näennäisesti todella erilaista kotimaisen rap-kentän nimeä, joita ei ehkä heti ensimmäiseksi osaisi ajatella samalle raidalle.
Kummankin levy-yhtiönä toimii Särren luotsaama Rutilus, jonka toukokuussa julkaistulla mixtapella molemmat olivat mukana. Tuolloin heitä ei kuitenkaan kuultu samalla kappaleella.
Nyt Kinoksen tulevalta albumilta on tullut ulos singlelohkaisu Kaikki mitä tarviit, jossa pitkään puheissa ollut kollabo toteutuu. Samalla se vie molemmat hiukan oman tonttinsa ulkopuolelle, sillä kumpaakaan ei ensisijaisesti tunneta voimaantumisanthemeista, jollaiseksi Leijonamielen ja Kalifornia-Keken tuottamaa träkkiä luonnehditaan.
Klangi suuntasi artistien kanssa Suomenlinnan studiolle, jossa molempien uutta materiaalia äänitetään. Kaavaa rikkoaksemme päätimme puskea Kinoksen ja Adikian entistäkin pidemmälle ”epämukavuusalueelle” ja laitoimme heidät haastattelemaan toisiaan.
Kalle Kinos: ”Mikä oli hetki ku sä tajusit että nyt oot ns. oikeesti mukana geimeissä?”
Adikia: ”Musta tuntuu et aina unohdan et oon geimeissä mukana ja sit aina havahdun, et ollaanhan tässä ihan sillee messissä. Esimerkiksi tänään oli aamulla albumi-palis Särren ja Miikka Lommin kanssa ja kuvaukset päivällä Kalle Kinoksen kaa. Sellaset hetket kun joku oma esikuva arvostaa sun juttuu buustaa uskoo omaan tekemiseen.”
Kalle Kinos: ”Mikä oli ensimmäinen tapahtuma kun musiikkibisnes näytti sulle ikävän puolensa, jos sellasta hetkee on ollut?”
Adikia: ”Mä oon ollu kyl tosi hyvässä ohjauksessa Rutiluksella ja tuntuu et ei oo tullu mitään isoi kolhuja tai yllätyksii. Enemmänki ehkä yleisön vastaanotto, se miten joskus keikoilla jengi on käyttäytyny tosi aggressiivisesti tai lähettäny someen jotain ikävää viestii, on tuntunu paskalta. Mitä joihinki streamauslukuihin tulee ja spekulointiin, et miten paljon pääsee ite näkyviin verrattuna ”jäbiin”, niin kyllä oon alusta asti tienny et en oo ehkä sillee helpoin artisti enkä sillee tähtääkää mihinkää suomipoppiin soimaan toisaalta.”
Kalle Kinos: ”Onko mitään yksittäistä biisiä minkä kohdalla kolahti että hitto tätä mäkin alan tekeen?”
Adikia: ”Tosi pitkään kelasin, et en voi räppää koska ei ollu sellasii valkosii mimmei, joiden tyylejä oisin ite fiilannu. Mut ehk joku Nicki Minajin verse Kanyen Monster-biisillä oli sellanen jumalauta onpa kova. Ehkä jopa sitä ennen kiinnitin huomion Nickin feattiin Ludacrisin My Chick Bad -biisillä, jossa on sellanen siisti horror-viba mistä ite pidän tosi paljon. Mut Minaj osu ehk just sellaseen ajanjaksoon mun elämässä et pystyin ees ajattelee ite räppääväni. Koska fiilistelin skidinä tosi paljon Missy Elliottii mut en koskaa joskus yläasteella kelannu et voisin alkaa ite tekee.”
Kalle Kinos: ”Minkälaisia terveisiä haluat lähettää miehille, jotka ei pidä ”kovismuijaräpistä”? Hahaha tähän pääsee päästeleen uskoisin…”
Kalle Kinos: ”Kolme suomimiestä ja kolme suominaista keillä on tosi pomo tatsi räppihommissa juuri nyt?”
Adikia: ”Tää on tosi vaikee, seuraan suomijäbii tosi huonosti hehe, mut ehkä tällä hetkellä fiilistelen nuoremmista jäbistä Ibee, Lauri Haavii ja Rosvo. Mimmei taas tulee seurattuu niin paljon et ehk vaikee valita vaan kolme mut ehk tällä hetkellä Yeboyah, F ja Pimeä Hedelmä kirittää omaa tekemistä.”
Adikia: Miten Kalle Kinos ja Idän ihme eroaa toisistaan? Onks mitään aikakausia, mihin jaat omaa uraa?
Kalle Kinos: ”Idän Ihme oli junnuvuosien tuote, superkarikatyyri musta ja aika lailla sitä mun elämä oli, mitä Idän Ihmeenkin silloin. 2010-luvun alussa aloin suhtautumaan itseeni, muihin ja duuneihini kunnioittavammin, niin oli luontevaa kasvua mulle siirtyä omaan nimeen. Artisti Kinos ja arki-Kinos ovat eri ihminen, mut kumminkin minä. Ammennan omasta elämästä aiheita biiseihin. Mut on siunattu hyvässä ja pahassa niin tapahtumarikkaalla elämällä, etten tarvii varsinaista hahmoa. Mää oon hahmo itsessäni hahaha. Voin silti kertoa myös jonkun toisen tarinan halutessani myös.”
Adikia: ”Miten musiikin tekemisen pystyy pitää kiinnostavana itelleen pitkän uran ajan?”
Kalle Kinos: ”Oon huomannut, että ihan simppelisti voin paljon paremmin, kun teen ja esitän musiikkia. Joku joka on breikannut isosti tonne pelaavaan rotaatioon ja niillä on kivitalot sun muu lifestyle ylläpidettävänä, eivät välttämättä pääse kokemaan tätä ”auvoista onnea”, että voin tehdä mitä vaan mua huvittaa ilman mitään helkkarin kuusipäistä pop-kirjotustiimiä ja se julkaistaan poks vaan. Oon aina etsinyt ja nauttinut uusista saundeista, oli vuosi sit ’89 tai ’19. Tykkään tehä asioita, mitä jengi ei eniten multa venaa.”
Adikia: ”Mistä omista jutuista oot ite eniten ylpee / tyytyväisin?”
Kalle Kinos: ”Mun ja Supersankarin ekasta omakustannejulkasusta Liian kuumaa käsitellä, siitä on moni nykyinen iso nimi ottanut vaikutteita musiikkiinsa. Tiedän sen siitä että tyypit tullu kasvokkain kertomaan ja se levy muutti mun elämän muutenkin. Syvä ätmös oli tosi onnistunu albumi. Laitoin elämäni siihen rehellisesti ja ihmiset piti; se oli upeeta. Sit toki se et mun biisin sanat on lukion äidinkielen 3. kurssin kirjassa ’moderni lyriikka’ -osiossa analysoitavana oli mulle kova juttu. Itsehän en ole ylioppilas.”
Adikia: ”Missä projekteissa oot menny oman mukavuusalueen ulkopuolelle? Tai miksi kuvailisit sun mukavuusalueen?”
Kalle Kinos: ”Niitä on montakin, mut se kuuluu tähän hommaan, et ei aina liiku niin sanotusti turvallisilla vesillä. Esimerkiksi Ezra Gouldin ohjaaman Mun flow -videon kuvaukset oli aika hupaisat, kun tanssittiin Pianomiehen kanssa kaksin metsässä jossain all white haltija-asuissa ja kummallakin oli flunssa päällä. Sit iloiset ja varsinkin kannustavat biisit on mulle aina vaikeita, koska sellaisia hahmoja ei liiemmin lapsuudessa ollut. Tässä meidän uudessa sinkussakin joutui siis vähän hyppäämään sumuun, niinku Nykänen aikanaan. Mutta niinku Mattikin, me onnistuttiin. Riskejä on otettava.”
Adikia: ”Kolme suomalaista mimmii ja kolme jäbää, joilla on kovin meno tällä hetkellä?”
Kalle Kinos: ”Miehet: Olli Antonio on hieno nuori biisintekijä. Kalifornia-Kekeen ne ei oo vielä valmiita, se on vuosia edellä. Markinin Jesse uudistu hienosti ja sillä on nyt vientituotteeks ja kotimaan kentille sopiva, erittäin tyylikäs paketti. Pirkanmaan poika reppaa ja se lämmittää mua big time.
Naiset: Musta Mon-Sala on kehittyny uudelle tasolle, sillä on jotenki sellane hyvä tappajan tatsi tekemisissään. Yeboyah tekee hyvää, poliittisesti latautunutta musaa ilman turhaa keuhkoamista ja räpit rullaa hyvin. Plus mä en voi olla listaamatta sua tähän koska ihan labeliuskollisuudestani huolimattakin oon sitä mieltä, että se koko projekti on tosi tasokasta tekemistä ja siinä tuodaan pöydälle vahva oma juttu.”
Kalle Kinoksen uusi albumi Leisure Suit Kinos julkaistaan talvella. Kuuntele Kaikki mitä tarviit alta.
