Tästä haastattelusta piti tulla lyhyt fiilistely koskien Emma- ja Teosto-palkitun Jesse Markinin ensimmäistä omaa soolokeikkaa Blockfesteilla. Toisin kävi. Keskustelun aikana harhauduttiin muun muassa tulevaan albumiin, viime vuosien pyöritykseen sekä julkaisematta jääneeseen trap-levyyn.
Jesse Markinin kanssa on sovittu haastattelu klo 12.30. Vartin yli mailiin kilahtaa Zoomin notifikaatio, jonka mukaan haastateltava odottaa jo linjoilla. Harvinaista, sillä yleensä jengi hyppää videopuheluihin aikaisintaan minuuttia ennen h-hetkeä.
Liberialaissyntyinen, Viljakkalassa (nykyisin osa Ylöjärveä) varttunut artisti opittiin suomalaisissa räppipiireissä tuntemaan nimillä Ekow tai Thelo Ekow jo viitisentoista vuotta ennen nykyistä menestystään. Tuolloin hän perusti The Megaphone State -duon yhdessä tuottaja SimonSoundin eli Simo Tuomisen kanssa. Yhtye julkaisi kolme vahvaa pitkäsoittoa vuosina 2009-2014.
Varsinaista tunnustusta hän on saanut kuitenkin vasta soolourallaan, toukokuussa 2019 julkaistun FOLK-albumin myötä. Olisiko palkinnot ja muut suitsutukset olleet paikallaan taitavalle räppärille jo aiemmin vai kokeeko Markin olevansa vasta nyt valmis saamaansa haippiin?
– En ole ikinä lähestynyt asiaa tästä näkökulmasta. Aina kun teen musaa, lähtökohtana on tehdä sellaista materiaalia, mitä ois kiva kuunnella ja mistä toivottavasti muutkin tykkäis. The Megaphone Statessa lähdin sylkeen täysiä. Soololevyä tehdessä lauloin sydämeni pohjasta ja räppäsin yhtä kovaa kuin aina aiemminkin, Jesse Markin avaa filosofiaansa ja jatkaa.
– Tää voi kuulostaa ylimieliseltä, mutta tiesin koko ajan, että tää on hyvää musaa mitä tehdään. Totta kai tuli itsevarmempi olo, kun sai tunnustusta ja lyötiin sitä kautta sellainen stamp of approval.
Salaiset trap-kansiot
Menestyslevy FOLK on tehty yhdessä Totte Rautiaisen kanssa. Siinä missä Jesse Markin opittiin aiemmin tuntemaan aliaksella Ekow, Rautiainen kulki ammoisina aikoina artistinimellä Gabro. Hän on myös vaikuttanut muun muassa loistavassa The Irrationals -kokoonpanossa.
Markin kuunteli Rautiaisen tuotoksia jo kyseisinä ”MySpace-vuosina”, kuten hän itse niitä kuvailee, mutta paremmin kaksikko tutustui vasta 2014 saman teatteriproggiksen tiimoilta. Love & Revolution with Miriam Makeba -esityksessä Markin esitti yhtä päärooleista, Rautiainen toimi äänisuunnittelijana.
– Esityksessä lauloin Emilia Neuvosen kanssa Malaika-biisin swahilin kielellä ja Totte kyseli sen jälkeen, että ”mikset sä laula enemmän?”. Vastasin, että ”c’mon son, ei kukaan halua kuulla mua laulamassa”.
Samaan aikaan The Megaphone State oli jäänyt hetkeksi telakalle ja Jesse Markin oli tekemässä Antti Hynnisen kanssa seuraavana peliliikkeenään puhdasta trap-levyä. Kyseinen sooloalbumi jäi kuitenkin julkaisematta.
– Se oli sellainen ”mitä jos en ois koskaan lähteny Liberiasta” -tyyppinen trap-levy, johon Tottekin heitti biittejä. Tykkään trapista, kuuntelen paljon kaikenlaista rap-musaa mitä jengi ei ehkä edes olettais.
– Tajusin kuitenkin levyä tehdessä, että olen tekemässä samaa kuin The Megaphone Staten kanssa. Eli ihmiset ei tiedä mistä oikein tulen, kun musa kuulostaa ihan samalta kuin missä tahansa.
Sen sijaan Markin ja Rautiainen ajautuivat jälkimmäisenä mainitun studiolle työstämään uutta materiaalia. Näistä sessioista syntyi hissukseen FOLK. Loppu on historiaa.
”Te tarviitte managerin”
Haastattelu keskeytyy Markinin puhelimen hälyttäessä. Soittaja on VILD Music -levy-yhtiötä ja manageritoimistoa pyörittävä Martin Linnankoski, joka mitä ilmeisimmin haluaa varmistaa, ettei artisti ole unohtanut haastattelua.
Linnankoski on suurelle yleisölle melko mystinen hahmo, joka hoitaa duuninsa tehtaan takuulla, asiasta isompaa numeroa tekemättä. Minkä takia juuri Linnankoski valikoitui Markinin manageriksi? Tähänkin löytyy hauska tarina.
Vasta sen jälkeen kun saatiin Toten kanssa FOLK valmiiks, alettiin miettimään julkaisukuvioita. Oltiin yhteydessä All Day Agencyn Esaan (Nikkilä), että ”tarttis varmaan saada keikkaa”. Esa huudahti: ”ette te mitään keikkaa tarvii, vaan managerin”, Markin naureskelee.
– Nikkilä heitti varmaan kuuden eri managerin yhteystiedot ja siellä joukossa oli myös Martin. Hän puhui koko ajan isosti, että tää täytyy saada ulkomaille, ulkomaille, ulkomaille. Unelma on levittää tätä musiikin gospelia ympäriinsä, joten se vakuutti.
Toistamiseen haastattelu keskeytyy, kun Markinin oveen tullaan vaihtamaan lukot. Artisti ei tästä hämmenny, vaan ottaa allekirjoittaneen (= läppärin) kainaloonsa ja käy muina miehinä avaamassa oven talkkarille leveän hymyn saattelemana. Mitä muuta toki voikaan odottaa tyypiltä, joka uskaltaa heittäytyä yhtä lailla miljoonan silmäparin eteen Tanssii tähtien kanssa -parketille.
Luvassa introspektiivinen albumi
Ennen debyyttisooloa harva edes oletti, että Jesse Markin tekee enää musiikkia. Hän kävi töissä, työsti juttuja omaan tahtiin ja maksoi duuniliksoilla studioaikansa. Sen jälkeen moni asia on muuttunut.
– Muutama vuosi sitten jäyttäydyin työelämästä, mikä oli hyppy tuntemattomaan. Pitkäaikainen parisuhde loppui, hyppy tuntemattomaan. Oli muuttoa, ulkomaan keikkoja, palkintoja, TV-esiintymisiä – todellakin hyppy tuntemattomaan. Oli fiilis, että koko elämä oli heitetty hujan hajan.
– Näitä muutoksia oli tapahtumassa jo kauan ennen koronaa. Tuntui, että nyt täytyy vaan pitää ratista kiinni ja löytää itsensä taas. Kun kipeitä asioita tapahtuu, niin mua lähtee kiehtomaan tällaiset asiat biisinkirjoittajana. Pienenä sadomasokistina haluan pyöriä niissä maailmoissa ja löytää syyt sille, miks jokin asia sattuu, Markin kuvailee.
Tulevalla toisella sooloalbumilla liikutaan introspektiivisempään suuntaan. Sitä ei välttämättä arvaisi haastatteluhetkeen mennessä ilmestyneistä singleistä Smokestack, Counting Money on a Sunday ja Stars in Your Eyes. Bloodin kaltaista huijausta on siis taas ilmassa.
– FOLK:illa katselin enemmän ulospäin, ilmiöitä ja sosiaalisia tilanteita. Nyt halusin ehkä katsoa enemmän sisäänpäin. Teema tiivistyy ehkä yhteen sanaan: ”miksi”. Jos FOLK:in teemana oli, että miksi maailma on tällainen… Tulevan levyn teema on miksi minä olen tällainen?
Toisin kuin aiemmin, uudella levyllä on tällä kertaa myös vierailevia artisteja. Mukana on muun muassa Georgiassa syntynyt, Los Angelesissa varttunut Terrell Hines, joka lienee monille lukijoistakin tuttu tuoreimmasta ultraviolet.tragedies -yhteisbiisistään X Ambassadorsin kanssa. Lisäksi messissä on Yhdysvalloista Saksaan muuttanut valveutuneemman räpin edustaja Akua Naru, oikealta nimeltään Akua Olatunji.
Hurahdus kasvisruokaan Blockfesteillä
Vaikka tuleva Blockfest-keikka on Jesse Markinille ensimmäinen sellainen sooloartistina, on häntä nähty Ratinassa vuosien varrella useaan otteeseen. Milloin osana The Megaphone Statea, milloin The Three Smiths -erikoiskokoonpanossa Graciaksen ja Noah Kinin kanssa, milloin vierailevana artistina.
– Kaikenlaista on Blockfesteilla nähty. Hienoja ihmisiä, juhlahumua, pieniä romansseja, hyvää musiikkia… Ja hei ruoka, Markin huudahtaa ja alkaa kertoa tarinaa.
– Tähänkin liittyy Nikkilän Esa. Ilta alkoi hämärtyä Blockeilla ja oltiin jo lähdössä Laukonsiltaa pitkin alueelta pois, kun Esa huikkas, että ”mää haen meille burgerit tosta, venaa tässä”. Se toi sit Beyond Meat -pihvillä varustettua settiä ja käytiin seuraava vuoropuhelu: ”täähän on lihaa?” – ”no eihän oo” – ”vittu tää on hyvää”.
– Blockfestin myötä mulle aukes kasvisruuan maailma. Innostuin kyseisestä burgerista niin paljon, että aloin tutkimaan muita mahdollisuuksia. Löysin härkiksen, quornin, erilaisia reseptejä ja sitä rataa. Syön kyllä edelleen lihaa esimerkiksi juhlan kunniaksi ravintolassa, mutta kotona kokkailen nykyään enemmän kasvispohjaisia juttuja.
Blockfest-konkariudesta huolimatta Markin odottaa tulevalta esiintymiseltä pankin räjäyttämistä. Hän kuvailee kyseessä olevan käyntikorttikeikka niin tulevaisuuden Blockfesteille, yleisön sydämiin kuin myös itselleen. Markin haluaa nykyään nostaa koko ajan rimaa ja jättää hymyjä huulille.
– Viimeks kun olin Blockfesteilla vuosia sitten esiintymässä, oli aika huuruista meininkiä. Vedin melkein puolikkaan jallupulon ennen kuin tulin lavalle. Nykyäänhän me ei enää juoda ollenkaan ennen keikkaa. Riderista löytyy pähkinöitä ja God Morgonin mango-passion -mehua, Jesse Markin nauraa.
Tähän mennessä julkistetuista muista esiintyjistä Markin on eniten innoissaan Futuresta, jonka fani hän kuvailee olleensa niin kauan kuin muistaa ja kertoo samalla pilke silmäkulmassa Future Hendrixin olevan hänen tyyli-ikoneitaan. Jesse Markinin vinkki kaikille festarikävijöille on upeaa luettavaa ja täydellinen päätös tälle artikkelille:
– Hyvän festarin tekee esiintyjien ja miljöön lisäks ne ihmiset, jotka siellä käy. Blockfesteilla on hyvää väkeä, ainakin niissä piireissä missä itse liikun. Juttele ihmisille joita et tunne, morjesta, kato silmiin, vaihda numeroita, nappaa jäätelöt, ihan mitä vaan. Saat enemmän festareista irti, jos yrität laajentaa sitä piiriä, jonka kanssa ilmiöistä nautit.