Laajasti puhuttanut klassikko oli käänteentekevä Palefacen uralla.
Suomalaista hiphopia jo pidempään seuranneet muistavat vuoden 2001 ”suomiräpin hulluna vuotena”, mutta samanlaiseksi voisi kuvailla myös vuotta 2010. Uusien tekijöiden ja tasaiseen tahtiin levyjä pihalle puskeneiden nimien lisäksi kentälle palasivat monet uranuurtajat, joista kiistattomasti isoimman jäljen tekemisillään jätti Paleface.
Hiphop-kulttuurin moniottelija oli kokenut läpimurron jo kymmenen vuotta aiemmin englanninkielisellä materiaalillaan osana vuosituhannen taitteen hiphop-buumia. The Pale Ontologistia seurasi kaksi pienemmälle huomiota jäänyttä sooloalbumia sekä Conscious Youths -projekti, joiden jälkeen artisti tunsi joutuneensa jonkinlaiseen luovaan umpikujaan.
Käännekohdaksi osoittautui päätös kääntää fokus suomenkielisen materiaalin tekemiseen. Osa oli aiemmin kuullut Palefacea suomeksi muutamilla fiiteillä ja Hiphoppii Englantii -lastenhitillä, mutta suurelle yleisölle suomenkielinen Paleface oli jotain ihan uutta.
XO Recordsin kautta julkaistu suomenkielinen debyyttialbumi Helsinki–Shangri–La myi platinaa alle kolmessa kuukaudessa. Tarkkanäköinen ja ajassa kiinni ollut teos palkittiin kolmella Emma-patsaalla: vuoden etno-albumi, vuoden hiphop/reggae/elektroninen ja vuoden miessolisti-Emmalla, joka oli ensimmäinen koskaan suomalaiselle rap-artistille.
Levyn julkaisusta on nyt kulunut tasan kymmenen vuotta, joten Klangi käy Palefacen kanssa klassikon läpi raita raidalta. Lue mitä Daddy Pales kertoo kappaleiden taustoista!
Helsinki-Shangri-La
”Kirjoitin ensimmäisen version tästä biisistä jo vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkimainingeissa, kun persut saivat ”pienen jytkyn” — yli 100,000 ääntä. Ahdisti vitusti, vaikka lukemat olivat vielä kaukana nykyisestä kansansuosiosta. Tony Halmehan oli päässyt läpi jo 2003 suht’ isolla äänimäärällä ja populismi oli nousemassa kaikkialla Euroopassa. Mainitsen tekstissä itävaltalaisen FPÖ:n vetäjän Jörg Haiderin joka kuoli samoihin aikoihin ajettuaan kännissä autokolarin: ”Halme, Halla-aho, Jörg Haider, Ku- Klux Klan…” Harva tietää, että nykyisin lakanaan pukeutuneiden hörhöjen puuhasteluna pidetyssä KKK-järjestössä oli suurimmillaan lähes 4 miljoonaa jäsentä kun se löi isosti läpi 1920-luvulla. Yhteys persuiluun on selkeä. Biisissä mainitaan myös Jari Aarnion tapaus, kun valtionsyyttäjä epäili huumepolisia väärinkäytöksistä jo 2007. Aarnion nimeä ei mainita, mutta hänen epäilyksen kohteena olleet alaisensa mainitaan nimeltä.
Monet ovat pitäneet tekstiä profeetallisena, mutta ehkä kysymys on enemmänkin herkistä tuntosarvista. Aistin yhteiskunnallisesta ilmapiiristä jotakin oleellista, sellaisia supertrendejä ja ilmiöitä jotka määrittelisivät seuraavan vuosikymmenen kulkua ja osuin niissä oikeaan. Välillä itseäkin kylmää kun biisiä laulaa, että ”voi vittu, näinkö tässä kävi.”
Kappaletta ei ollut alun perin edes tarkoitus julkaista singlenä, vaan albumin kolmantena sinkkuna piti julkaista ”Saapuu elokuun yö”. Mun silloinen A&R Jouni Tamminen soitti kuitenkin albumin masterin meidän jonkinlaisena neuvonantajana toimineelle Timo Kuoppis Kuoppamäelle, joka sanoi välittömästi kappaleen kuultuaan, että julkaistaa toi eka biisi. Ei olisi tullut mieleenkään. Biisin piti olla vaan yllättävä avausraita ja albumin tunnelmanluoja. Kun se julkaistiin se räjäytti pankin heti. Biisin video katsottiin lyhyessä ajassa yli miljoona kertaa ja sen jälkeen kaikki muuttui. Tarinan opetus on, että aina kannattaa kuunnella ulkopuolisia korvia, varsinkin sinkkuja valittaessa. Artisti itse ei ole aina paras tyyppi valitsemaan mitä biisejä kannattaa julkaista singlenä.
Biisin kruunasi Felix Zengerin jäätävä beatbox-raita.”
Talonomistaja
”Tää taisi olla eka biisi joka tehtiin yhdessä Joel Attilan kanssa ja myös albumin eka singlelohkaisu. Se sai heti paljon radiosoittoa ja hullun hypen alkuvuodesta 2010. Kertosäe on vanha mustalaislaulu, ilmeisesti pohjois-Pohjanmaan suunnalta. Biisin tekstissä puhutaan myös ”petskoista”, joka on vanha romanikielinen nimitys poliisille. Kutsuin studioon kansanmuusikko Juho Puronahon joka skulasi kappaleen pelimannhenkiset viulut. Jyrsin itse biisin akkarin ja amerikkalainen kaverini Gavin ”Alaska” Kalan soitti blues-henkiset resonaattori-kitarat. Kun mukaan saatiin vielä Jouni Jorosen Hammond-raidat groove alkoi olla mielipuolinen. Biisi lähti soimaan hyvin myös yökerhoissa. Muistan kun viulisti Pekka Kuusistolta tuli viesti, jossa luki osapuilleen näin: ”Terveisiä Oulusta! Parikymppiset nuoret joraa yökerhossa täysiä Talonomistajaa ja laulaa kuorossa Bilderberg-ryhmästä. Olet tehnyt jotain oikein!””
Merkit
”Tää Fat Beat Sound Systemin kanssa tehty biisi oli jo aiemmin julkaistu XO Recordsin Hienoksi tislattu -kokoelmalla ja haluttiin laittaa se mukaan myös mun levylle. Se on sen jälkeen pääynyt myös jollekkin englantilaiselle blues-vaikutteisten biisien kokoelmalle sekä parin eri elokuvan soundtrackille. Kirjoitin biisin Fat Beatin vetäjän, legendaarisen Dj Bunuelin pyynnöstä. Hän pyysi mua ja Tommy Lindgreniä — paatuneita enkkusylkijöitä — kirjoittamaan välistä jotain suomeksi. Pidän tekstiä edelleen yhtenä parhaista tekeleistäni. Kolmas säkeistö ruotii pääministeri Vanhasen lautakasa-kohua ja muita päivän polttaneita uutisia keltaisesta lehdistöstä. Rivit: ”Ennen uunotusta Vanhanen tuumi / ”se Sukarien puukotus oli alhanen muuvi” / mietin ensi kerran ennenku aukasen suuni / silti puupään leima otsas aamuvarhasel duunii” saa edelleen hymyn huulille!”
Saapuu elokuun yö
”Sain vuonna 2008 käsiini Hissun albumin Phurane mirits: Fintiko kaalengo ghurane dz̆iilia eli Vanhat helmet: Suomen romanien perinnelauluja ja se räjäytti mun tajunnan! Mikä saundi! Mikä tyyppi! Hissun lauluääni teki uskomattoman syvän vaikutuksen ja ajattelin, että jonain päivänä tehdään vielä yhteistyötä. Kun HSL-albumia sitten tehtiin keväällä ja kesällä 2010, Hissu tuli uudelleen mieleen ja hankin jostain hänen puhelinnumeronsa. Mulla oli reggaepoljentoinen demoversio biisistä, jonka melodia oli vanhaa intialaista perua. Suomen romanithan ovat myös alunperin lähtöisin mitä todennäköisimmin Intian alueelta. Soitin Hissulle ja tämä lupasi lähteä biisille mukaan, kunhan kappaleen tekstissä ”kiroilla, eikä pilkata Jumalaa”. Lupasin Hissulle noudattaa tätä pyyntöä. Hissu tuli Bulevardin studiolle eräänä poikkeuksellisen kuumana päivänä. Meillä taisi olla silloin studion ilmastoinnissakin jotain feelua ja todella kävi Hissua sääliksi kun hän hikoili suljetun ove takana mikkikopissa, romanien perinteinen samettihame ja röijy päällä. Kuuma oli! Levylle päätynyt teikki taisi olla eka tai toka. Kappaleen kompissa muuten Soul Captain Bandin superlahjakkaat ”reggae-kaksoset” Kari ja Jori Hulkkonen. Biitin erikoispiirteenä pitää vielä mainita, että jätimme komppiraidalle tahallaan soimaan myös Logic Audion metronomin klikkisaundin. Se toi jonkinlaisen extraväännön biisin poljentoon.
Monet luulevat, että kertosäkeen teksti on joku vanha suomalainen laulunteksti, mutta se on mun itse kirjoittama vanhojen iskelmien ja perinnemusan tyyliin. Biisiä voidaan pitää jonkinlaisena Palefacen virallisena ohjelmajulistuksena. Silti biisin sanoma ei ollut ihan kaikille selvä, eräs kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas olisi halunnut käyttää kappaletta omassa vaalikampanjassaan. Luonnollisesti kieltäydyin suuren hämmennyksen ja huvittuneisuuden vallassa.”
Syntyny Rellestää
”Olin laittanut korkin kiinni kesällä 2009. Pitkään jatkunut taiteilijaelämä oli johtanut siihen, että teki mieli ottaa dokailusta taukoa. Lopullinen niitti oli La Coca Nostran keikka Virgin Oililssa heinäkuussa 2009, kun join yli kymmenen tuoppia, eikä kalja noussut enää päähän. Näin jälkikäteen ajateltuan syynä saattoi olla tiskillä myyty laimennettu hanaolut, mutta ei anneta sen vaikuttaa. Lopputulos oli tärkein. Olin siis raitis mies ja halusin kirjoittaa veijaritarinan ryyppäämisestä. Osa kappaleen tekstistä perustui omakohtaisiin kokemuksiin, osa oli täysin tuulesta temmattua. Kuulija päättäköön itse mikä on mitäkin. Monet ovat kuitenkin pitäneet kappaletta jonkinlaisena ryyppäämisen ylistyksenä, jota se ei tietenkään ollut, vaan vähän niinkuin päinvastoin.
Sain jossain vaiheessa joltain fanilta sähköpostia. E-mailissa kysyttiin mikä on absintti-viskin oikea sekoitussuhde, kun tyyppi oli kavereineen dokaamassa kappaleen tekstissä mainittua kattausta läpi: kossunaukku, vodkapaukku, jotain shotteja, prikallinen Jägermeisteria, siideri, snapsi, kaksi Fisua eli Fisherman’s Friend-pastilleilla maustettua vodkaa, rommitoti, muutama viinashotti, Jallu-Battery — ja lopulta toi mystinen absintti-viski. Voi jumalauta! Siinä kohtaa saattaa olla jo aika kännissä! Absintti-viski oli tietysti vaan mun mielikuvituksen tulosta. Yritin keksiä mahdollisimman inhottavan juomayhdistelmän. Myöhemmin kun juhlittiin mun bändin kanssa rundin päättäjäisiä tilasin vittuillessani koko bändille absinttiviskit! Olin itse edelleen raittiina, joten en päässyt maistamaan tuota kammottavan näköistä savista harmaata nestettä. Oli kuulemma ikimuistoinen makuelämys. Kids don’t do this at home!
Nyt julkaistulla juhlapainoksella on muuten ensimmäistä kertaa vinyyliversiolla mukana kappaleen kyljessä oleva skitti jossa Jaakko Teppo kertoo millainen on todellinen krapula. Se on se kun herää aamulla keittiön lattialta ”kaksi nuorempata konstaapelia kuolleena molemmissa kainaloissa”. Imagine that.”
Riisto Räppääjä
”Xmiehen jäätävä biitti ja Leijonamielen hirmuiset raavut! Tässä kappaleessa mukailin vanhaa puolalaista vallankumosulaulua ”Varšavjankaa”. Biisin nimi on tietysti sanaleikki Sinikka ja Tiina Nopolan suositusta lastenkirja- ja elokuvasarjasta. Tässä biisissä on edelleen kovia punchlaineja ja erityisesti diggaan tokan versen lopusta: ”Älä välitä, mäkään en välitä paineista / mä oon alkanu välittää mun välittäjäaineista / älkää välittäkö, mäkään en välitä laineist / ”Hyvä renki, huono isäntä.” sano välittäjä aineista”. Mainitsen biisissä myös työväenlaulaja Reijo Frankin, jolla on myös karsastava silmä, kuten mulla. Siksi ”Reijo Frankin silmät”. Reijo kuoli vuonna 2017 (RIP) ja hänen akustinen kitaransa päätyi Reijon lesken ja perheen toiveesta lopulta mun haltuun. Se tuntuu uskomattomalta ja hienolta kunnianosoitukselta. Olen jollain tapaa samassa jatkumossa. Reijo rouhi kyseisellä kitaralla tuhansia keikkoja.”
Leijonakypärät
”Tää biisi otti inspiraationsa Suomen osallistumisesta ISAF-operaatioon Afganistanissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalaisia sotilaita taisteli Amerikkaisten sodassa, kun rauhanturvaoperaatioita ei oteta huomioon. Biisin biitti onnistui törkeän hienosti. Mukaan saatiin englantilainen flamenco-kitaristi Jason Carter sekä maghreb-alueen intensiivisen tireh-tireh-musiikin legendat Suleiman Tireh ja Camra Condük, jotka olivat mukana luomassa kappaleen darbouka-rumpuihin perustuvaa gruuvea. Vanha ystäväni Herra Ylppö hyppäsi mukaan laulamaan kertsin ja biisi oli valmis. Erityisen tyytiksenä olen lainiin: ”Ylipäällikkö kiipee kamelin selkään, Marski ei enää ratsasta / sala-ampuja vaanii kolmatta päivää Mannerheimin patsasta!” RIP Jarkko Laine.”
Karavaani Kulkee
”Malilainen Terakaft-yhtye vieraili vuonna 2009 Maailma Kylässä-festareilla. Kutsuin jätkät vieraaksi silloiseen radio-ohjelmaani Radio Helsingissä ja tutustuimme. Kappale syntyi tämä kohtaamisen seurauksena. Kundit muun muassa keittelivät avotulella teetä tuaregien perinteiseen tapaan Sanomatalon parvekkeella, missä Radio Helsingin toimitus tuohon aikaan sijaitsi. Sain bändiltä läjän kitararaitoja, joista choppasin kappaleen nyrjähtäneen biitin. Jopin hyvä ystävä, guatemalalaisen Kan’Nal-yhtyeen kitaristi Tierro Malloy soitti kappaleeseen lisäkitaroita etänä ja taustalauluihin saatiin mukaan Helsingissä vaikuttavat marokkolaiset, rai-laulaja Didi ja räppäri Snak’Mo. Tämä kappale on todennäköisesti ainoa levyn biiseistä, jonka olen esittänyt käytännössä jokaisella keikallani levyn julkaisun jälkeen. Settilistahan aina elää ja muuttuu sen mukaan mihin biiseihin välillä kyllästyy ja kun uusia stygejä tulee mukaan ohjelmistoon.”
Sammuva Soihtu
”Tän biisin tekemine oli itelle mieletön kokemus, koska pääsin tekemään yhteistyötä joikaaja Wimme Saaren kanssa. Wimme oli tehnyt paljon duunia ystäväni Tapani Rinteen kanssa ja sain molemmat herramiehet vierailulle Bulevardin studiolle. RinneRadio-yhtyeestä parhaiten tunnettu Tapani soittaa kappaleella saksofonia ja äänitimme biisille muutamia teikkejä Wimmen joikuimprovisaatiota, josta lopulliset vokaaliluupit chopattiin. Kappaleella tekee vierailun myös levyn ainoa räp-featti, legendaarinen Davo Isotaaki. Kerron Kolmetoista kertaa kovempi -kirjassa biisin äänityksestä tarkemmin, mutta Davo ei kirjoittanut mitään ylös, vaan veti lainin kerrallaan suoraan bämäristä! Kuunneltiin We Got Beefin Sachan kanssa huuli pyöreenä Davoukin myllytystä studion sohvalla. Tässä biisissä on jotain ihme taikaa. Vedin sen Matren kanssa vuonna 2013 meidän Itä-Afrikan kiertueella Keniassa Rift Valley Festareilla ja fiilis oli tajuton. Jotkut luulivat biisiä paikalliseksi. Musiikki on todella universaali, kaikki raja-aidat ylittävä juttu ja jotkut biisit manifestoivat jotain ikiaikaista ja yhteistä. Kun mennään riittävän pitkälle ajassa taaksepäin, kaikki musiikki on samaa.”
Kalpeaakin Kalpeempaa
”Opin Tampereen vuosina tuntemaan raspikurkkuisen Harri Marstion, joka alun perin levytti tämän Juicen jäätävän hienon tekstin. Alkuperäinen biisi on englantilaisen proge-bändin Procol Harumin 1967 julkaistu klassikko ”A Whiter Shade of Pale”, joka on ollut pitkään oman levyhyllyn helmi ja suursuosikki. Juicehan oli myös englannin opiskelija kuten minäkin ja kerrottiin englanninkielisiä vitsejä toisillemme, kun käytiin lasillisella. Pidän Juicen suomennosta poikkeuksellisen onnistuneena ja siksi halusin levyttää sen. Rock-yhtye Santa Cruzin kitaristi Archie käveli yhtenä päivänä studion ovesta sisään ja kun olin riittävän turhautunut sormittamaan kappaleen sointuja omilla nakeilla, virtuoosimainen Archie soitti kitararaidan ineen. Mukaan saatiin vielä kotimaisen jazzin legenda, trumpetisti Mika Mylläri ja Janna, jonka kanssa olin noihin aikoihin paljon tekemisissä. Mika veti muistaakseni pienissä päiväkänneissä, aivan käsittämättömän upean trumpettiraidan sisään yhdellä otolla ja lopputulos on maaginen! Kaiken kruunasi ystävältäni Mika Hotakaiselta saamani katkelma ”Miesten vuoro”-elokuvasta jossa suomalainen vanki kertoo valaistumisen kokemuksestaan vankilassa. Tämä oli ainoa oikea tapa päättää tämä levy.
Jännää muuten miten jotkut mun fanit ja nimenomaan tyypit, jotka on kuunnellu mun levyjä tarkkaan tuntee joskus mun matskut paremmin kuin minä itse. Mun miksaaja Peven pikkubroidi Masa nimittäin oli heittänyt Pevelle kerran tästä ”Kalpeaakin Kalpeempaa”-kappaleesta, että ”niinhän se sanoi jo sen ekalla levyllä.” Aluksi en ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta sitten Masa oli vielä tarkentanut, että The Pale Ontologist -albumin kappaleella ”Sensory Deprivation” (2001) heitän, että ”All I ever wanted all along was to do cover songs by Procol Harum!” Mulla ei ollut mitään muistikuvaa sellaisesta riimistä!”
Gatefold-kantisena vinyylinäkin julkaistun 10-vuotisjuhlajulkaisun albumista voit kuunnella kokonaisuudessaan alta. Paleface on mahdollista nähdä keikoilla albumin 10-vuotisjuhlavuoden tiimoilta.