ARMAS haluaa tuoda moderniin räppisoundiin oman twistinsä sekä enemmän tunnetta ja avoimuutta.
Suomessa ei ole nuoria artisteja, jotka kirjoittaisivat suoraan tunteista ja ongelmista puhuvaa tekstiä esimerkiksi edesmenneiden Lil Peepin ja XXXTentacionin tapaan. Näin kokee ainakin paljon amerikkalaista emoräppiä kuunnellut helsinkiläinen ARMAS, joka pyrkii paikkaamaan kotimaisella musiikkikentällä huomaamansa aukon omilla tekemisillään.
Tulokasartisti ei kuitenkaan halua olla mikään kopio esimerkiksi nostamistaan uuden sukupolven ikoneista. Pyrkimyksenä on ainoastaan tehdä samalla tavalla suoraa, rehellistä ja kaunistelematonta musiikkia, jollaista hän haluaisi itse kuunnella.
Musiikintekijän luovuus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään musiikkiin, sillä ARMAS on myös muun muassa muotoilunopiskelija ja kuvataiteilija. 22-vuotias on kiinnostunut kaikenlaisesta kulttuurin ja taiteen parissa työskentelystä eri alojen välisistä rajoista liikaa välittämättä.
Kaiken tekemisen taustalla hänellä on halu herättää tunteita ja päästä työskentelemään kiinnostavien ihmisten kanssa. Mutta miten rock-bändin laulaja-kitaristista tuli suomenkielisen emorapin edustaja?
ARMAS julkaisi ensimmäisen EP:nsä helmikuun lopussa.
Joonagraphics
Kerro näin alkuun hiukan taustastasi, teit aiemmin rockia?
”Olin tosiaan Philadelphia Dynamite -rokkibändissä laulajakitaristina kymmenen vuotta ennen kuin siirryin räpin pariin. Perustettiin bändi kun oltiin 12-vuotiaita ja pysyttiin samalla kokoonpanolla loppuun asti.
Päästiin tekemään aika siistejä juttuja, kuten esimerkiksi lämppäämään Michael Monroeta Tavastialle ja Nosturiin, soittamaan Ankkarockissa Sami Yaffan kanssa ja edustamaan Suomea pohjoismaisessa UKM-musiikkitapahtumassa. Suurimpana saavutuksena varmaan bändin ensimmäinen ja viimeinen albumi, joka tehtiin Inkfish-studiolla tuottaja Erno Laitisen kanssa. Vietettiin vuosi studiolla albumin parissa ja ilman Ernolta saatuja oppeja ei varmaan olisi oma EP:kään onnistunut.”
Mikä herätti kipinän vaihtaa genreä?
”Olen aina kuunnellut tosi paljon räppiä ja hiphopia. Ehkä ensimmäisen kerran rupesin ajattelemaan räpin tekemistä itse joskus vuoden 2012 aikoihin, kun tutustuin Eevil Stöön ja Tuuttimörön musiikkiin. Homma vaikutti niin hauskalta ja huolettomalta, ja molempien tekijöiden kirjoittaminen eräänlaisen hahmon välityksellä kiehtoi.
Sittemmin tekstien kannalta muun muassa Khidin, Pyhimyksen, Aivovuodon ja Paperi T:n tuotanto sai tajuamaan, kuinka suuresti suomenkielinen rap-lyriikka voi vaikuttaa ja sen myötä myös kiinnostus omaan ilmaisuun kasvoi. Paprun kautta huomasin myös, ettei tarvitse välttämättä olla mikään stereotyyppinen räppäri tehdäkseen räppiä.
Toissavuonna kun päätettiin, että seuraavana vuonna lyödään naula bändin arkkuun, tajusin olevan vihdoin aika omille räppiprojekteille. Musiikkia oli pakko tehdä, mutta toista bändiä ei huvittanut kasata. Ajauduin tekemään räppiä, kun ei ollut kauheasti muitakaan keinoja ilmaista itseäni. Myös pääni sisällä luomani ajatus siitä, ettei rokkari voi tehdä räppiä, katosi ja päästin omista ennakkoluuloista irti.”
Mistä artistinimesi tulee?
”Armas on itse asiassa mun ja myös ukkini toinen nimi. Pähkäilin aika pitkään artistinimeä ja ARMAS tuntui aika luontevalta ja sopivalta tämmöiseen suomenkieliseen herkistelyräppiin. Pidin ehkä siitä, että vaikka ARMAS onkin tollainen etunimiartistinimi, niin sanalla armas on kuitenkin joku merkitys.”
Miten kuvailisit omaa materiaaliasi?
”Lähden edelleen aina tekemään biisejä musiikki edellä. Jokainen biisi jonka teen lähtee aina siitä, että istun sängynreunalla ja näpräilen kitaran kanssa. Uskon, että musiikissani kuuluu aika vahvasti bänditausta muun muassa biisirakenteiden ja tuotannon bändimäisyyden kautta.
Lyyrinen sisältö on aika tunnepitoista ja raskasta. Purin tähän tosi paljon omia pelkoja, epäonnistumisia, mielenterveysongelmia, kaatuneita parisuhteita ja valvottuja öitä. Käsittelen asioita, joita moni nuori käy läpi ja toivon, että kuulijat löytävät teksteistäni jotain itselleen. Tahtoisin, että omat tekstini voisivat auttaa ja tuoda lohtua samalla tavalla, kuin omien idoleideni tekstit tuovat minulle.
Tuntui, että aika monen nuoren suomalaisen räppärin lyriikat on suhteellisen simppeleitä ja pintapuolisia ja koin, että voin täyttää jotain tyhjää aukkoa omilla lyriikoilla. Toivon ainakin, että oma paikka skenessä löytyy samaistuttavien ja tunnepitoisten tekstien myötä.”
Löydätkö Philadelphia Dynamiten tuotannosta ja tästä projektista mitään yhteisiä piirteitä?
”On siellä jotain yhteistä selkeästi. Olen aina pitänyt kappaleista jotka tuntuu merkittäviltä ja jotenkin elämää suuremmilta. Philadelphia Dynamiten One Last Time ja oma kappaleeni Umpisolmu tuntuvat itselleni tässä mielessä isoilta onnistumisilta. Lyriikoissa löydän paljon yhtäläisyyksiä, mutta hieman bändiajoista vartuttua ja kielen vaihduttua olen pystynyt käsittelemään asioita paljon syvemmin ja iskevämmin.
Kirjoitin Philadelphia Dynamitessa suurimman osan lyriikoista, mutta musiikki tehtiin aina yhdessä. Siinä mielessä tämä julkaisu eroaa isosti, että kaikki musiikki lukuun ottamatta yhtä biisiä on täysin yksin sävellettyä.”
Toimiiko itsellesi rockin ja rapin yhdistäminen, tuleeko mieleen mitään onnistuneita kollaboraatioita?
”Ehdottomasti toimii silloin kun se tehdään tyylikkäästi! Esimerkiksi Lil Peepin musiikki on minulle pitkälti emorockia kasinollakaseilla ja träppibiiteillä maustettuna. Myös XXXTentacionin rokkisekoilut iskee todella kovaa. Suomessakin löytyy kyllä hyviä esimerkkejä muun muassa Heikki Kuulan tuotannosta.
Itselleni genrerajat ovat aina tuntuneet turhilta ja tahdon omassa musiikissani vapaasti yhdistellä eri asioita. Räppibiiseissäni voi hyvin olla heviriffiä tai hevityyppisiä breakdowneja ilman, että sen kummemmin ajattelisin yhdisteleväni genrejä. Teen musiikkia aika fiilispohjalta ja jotkut tunnetilat vaan toimivat paremmin rokkimeiningillä höystettynä. Itselle rokki ei myöskään tarkoita pelkästään sähkökitaroita ja liverumpuja. Esimerkiksi Tyler, the Creatorin Cherry Bombilta löytyy mielestäni aika paljon punk- ja rock-fiilistä ilman ilmeisiä rock-instrumentaaleja.”
Merkitseekö hiphop-kulttuuri laajemmin itsellesi mitään?
”Merkitsee ja ei merkitse. Aika junnusta asti ihaillut räppäreitä ja skeneen liittyviä asiota. Tulihan sitä jossain vaiheessa breakdanceakin harrastettua ja tägejä piirreltyä. En koe olevani räppäri tai mikään kulttuurin suurin edustaja, kun on laajemmin musiikkitaustaa ja räppi on tullut itselleni viimeisimpänä ilmaisumuotona, mutta en myöskään koe tungettelevani skeneen johon en kuulu.”
Mitä asioita haluaisit muuttaa hiphopissa?
En pidä kovinkaan paljon hiphopin machoilupuolesta. Esimerkiksi naisten esineellistäminen ja homofobia on jostain syystä edelleen räpissä ja hiphopissa läsnä, mutta ne voitaisiin jättää jo taakse. Herättää itsessäni aikamoista myötähäpeää, kun kuulee esimerkiksi freestyleissä ja battleissä jotain hinttiläppää. Jos jotain voisin muuttaa hiphop-kulttuurissa, niin kitkisin seksismin, syrjimisen ja toksisen maskuliinisuuden pois. Itse olen avoimesti biseksuaali enkä koe, että hiphop-kulttuuri ottaa seksuaalivähemmistöjä mitenkään kovin avosylin vastaan, saatika kannustaisi kaapista ulos tulemiseen. Tässä olisi kehittämisen varaa niin meillä Suomessa kuin rapakon toisella puolenkin.”
Mitkä asiat vetävät itseäsi puoleensa hiphop-kulttuurissa?
Yhteistyökuvioista puheenollen: keiden kanssa teet nyt musiikkia?
”EP:lle tuli tehtyä pari biisiä Loki Wildinin kanssa ja sen lisäksi meillä on pari yhteistä biisiä tulossa Lokin seuraavalle julkaisulle. Muuten tulee pyörittyä jonkin verran entisten bändikavereiden MMSP-punkkibändin hommissa, ja heidän uusimmalle EP:lle olin mukana kirjoittamassa lyriikoita. Seuraavalle ARMAS-julkaisulle olisi tarkoitus säveltää musiikkia yhdessä MMSP:n Jasse Kannussaaren ja Olli Rovan kanssa. Myös ainakin yksi featti Iivari & Jääsalon ja Loose Addictionsin laulajan Henri Jääsalon toimesta on suunnitteilla. Mun ystäväpiiristä löytyy niin paljon taitavaa jengiä, että yhteiset proggikset löytyy aika helposti, kun vaan käy baarissa yksillä ja ryhtyy tekemään.”
Teet myös Joonagraphics-nimellä tunnetun Joona Hauhian kanssa yhteistyötä, miten te linkkasitte?
”Joona ja minä ollaan tunnettu yläasteiästä asti ja pyöritty samassa porukassa. Kun tuli aika kelailla musavideoita sinkuille, niin Joona oli oikeastaan ensimmäinen valinta. Joona kaipasi videokokemusta ja minä videoita, aika helppo yhtälö.
Ensimmäinen EP:si on nyt ulkona, millainen kokonaisuus se on?
”Olen mielestäni onnistunut tekemään etenkin nuorille samaistuttavaa musiikkia omalla tavalla ja erottuvasti. Tahdoin tuoda moderniin räppisoundiin oman twistini ja vielä enemmän tunnetta ja avoimuutta. Haluan näyttää, että on ok olla haavoittuvainen ja rikki, eikä omia fiiliksiään tarvitse hävetä tai peitellä. Kaikki me ollaan keskeneräisiä, mutta onneksi on koko loppuelämä aikaa kasvaa ja kehittyä.
Yritin myös tehdä kokonaisuuden, joka nivoutuu hyvin yhteen niin fiiliksen, kuin soundienkin puolesta, eli toivottavasti albumi- ja EP-formaatteja kuluttavat kuuntelijat ovat mielissään. Pidän itse todella paljon konseptialbumeista ja yleensäkin albumeista joilla on yhtenäinen tunnelma. Tässä on itselleni aika selkeä tarina, kuuntelija tietysti tulkitsee biisit omaan elämäänsä sopivaksi.”
Mitä haluaisit että kuuntelijoille jäisi EP:stä päällimmäisenä mieleen?
”Toivoisin, että EP saisi ihmiset pysähtymään hetkeksi ja kuuntelemaan tarkkaan. Jotenkin tahtoisin, että mun lyriikat kannustaisi ihmisiä olemaan avoimempia ja puhumaan omista tunteistaan ja ongelmistaan. Käsittelen EP:llä paljon epärehellisyyttä ja valehtelua, pyrkimystä hyvään, mutta päätymistä pahaan. Vaikenemista ja ongelmien kiertämistä. Aika moni asia selviää puhumalla ja kertomalla omista tuntemuksista suoraan. Ehkä se on mulle koko EP:n ydin.
Ehkä tässä itseäni varten musiikkia tehdessä olen myös oma kohderyhmäni, eli kuvittelisin mielenterveysongelmien, epävarmuuksien, vaikeiden ihmissuhteiden ja riippuvuuksien kanssa kamppailevien nuorten löytävän musiikistani lohtua ja turvaa. Toivon, että tekstini toisivat ehkä jotain ahaa-elämyksiä kuuntelijan omista ihmissuhteista, mielentiloista ja käyttäytymisestä.”
Millaisia tavoitteita itselläsi on musiikin suhteen muuten?
”Toivon ainakin, että tätä saisi tehdä pitkään. Rakastan musiikin tekemistä ja toivon löytäväni uran alalta jossain muodossa. Tällä hetkellä oman soolouran tavoittelun puolelta, mutta tulevaisuudessa tahtoisin myös tuottaa ja kirjoittaa musiikkia muille.
Näillä näkymin aion jatkaa soolotuotannon tekemistä ja laajentaa omaa osaamistani niin kirjoittamisen, kuin tuottamisen osalta. Tavoite on rakentaa omaa uraa, päästä keikkailemaan ja työstämään täysmittaista albumia. Tahdon päästä luomaan vahvoja elämyksiä ja taidetta. Ehkä jotenkin ajatus on päästä antamaan jotain takaisin kun tuntuu, että olen saanut itse musiikilta niin paljon.”
Onko keikkoja tiedossa lähiaikoina?
”Keikkoja ei valitettavasti ole vielä ehditty lyödä lukkoon, mutta eiköhän niistä ala kevään mittaan kuulumaan. Kova hinku olisi päästä taas lavoille!”
Kuuntele Tyhjät esseet alta. EP:n lyriikat löydät Klangin Lyriikat-osiosta.
