Haastattelussa Haamu, joka julkaisi perheelleen omistetun albumin — ”Aikaisemmin olen pohtinut sitä, tuleeko aiheesta liian kornia sisältöä, mutta tästä haluan räpätä nyt”

Perheenlisäyksen ja kolmekymppisyyden myötä Haamu kokee olevansa ensimmäistä kertaa tarpeeksi kypsä räppäämään perhe-teemasta.

Kolme vuotta edellisen albuminsa jälkeen Haamu julkaisi viime perjantaina eli 12.5. Pihlderbergin kautta kokopitkän nimeltä Perhe. Albumilla vierailee liuta muusikoita ja räppäreitä: Stepa, Aina ja Elastinen; Kalle Kinos, Matti8 ja Ike; Heini Ikonen, Jepa Lambert, Teri Mantere, Rauma, Kasmir, DJ Beha. Haamun vaimo Pirita Männikkö ja pikkuveli Tomi Kurvinen.

Paljon on levyjen välisessä ajassa ehtinyt tapahtua: korona iski, levy-yhtiö vaihtui, ja Haamu sai vaimonsa kanssa lapsen. Klangin haastattelussa pitkän uran tehnyt räppäri syventyy miettimään läheisten keskeistä roolia elämässään, ja kertoo samalla mielipiteensä suomiräpissä vallitsevasta asenteellisuudesta ja kotimaisen musiikkikentän toimintatavoista. Loppua kohden paljastuu myös miten Haamun tuottajaprojektin Mishan maailmalla saama suosio on muuttanut artistin suhtautumista omaan musiikkiinsa.

– Ei tällaista levyä olisi tullut mieleenkään tehdä vielä viisi vuotta sitten, Haamu eli Mika Kurvinen vastaa kysymykseen siitä, vaatiko perhesuhteiden käsittely pohjalle jonkinlaisen henkisen kypsymisen prosessin. – Kyllä aika erilaiset jutut pyörivät mielessä vielä vähän ennen kolmekymppisyyttä.

Kun Kurvinen ja hänen vaimonsa, Perhe-albumillakin esiintyvä Pirita Männikkö saivat tietää saavansa lapsen, Kurvinen huomasi ajatustapojensa alkavan muuttua. Maaliskuussa 2020 julkaistu 30-albumi oli jättänyt jälkeensä kirjoittajan blokin, joka perhesuhteiden noustua keskeiseksi teemaksi alkoi viimeinkin helpottaa.

– Edellisen albumin jälkeen tuntui siltä, että mulla pyörii sama kasetti. Mulla ei ole erillistä roolihahmoa, vaan kerron aina itsestäni: mun maailmankuvasta, mun mielipiteistä, mun asenteista. Sitten tuli vielä koronat ja kaikki, ja koin, ettei mulla ollut mitään sanottavaa.

Perheestään Kurvinen ei ole paljoakaan räpännyt – hän sanoo sen tuntuneen aikaisemmin sen verran vaikealta, että vaikka hän on pitkään halunnut kirjoittaa kappaleen äidilleen, hän ei yksinkertaisesti ole osannut.

– Nyt koen olevani tarpeeksi kypsä käsittelemään sitä aihepiiriä, Kurvinen sanoo.

Tuoreen Perhe-albumin toisen kappaleen nimi on Äiti, ja se on luonnollisesti Kurvisen äidille omistettu. Lempeän kesäinen biitti soi taustalla Kurvisen avatessa biisin sanoilla “Tää menee kaikille äideille ympäri maailman, ympäri galaksin, ympäri universumin”.

– Aikaisemmin olen pohtinut paljon sitä, tuleeko tästä aiheesta liian kornia sisältöä. Mutta ihan sama. Tästä mä haluan räpätä nyt. Jokin aivoissa naksahti, ja totesin että kun tätä teemaa ei hirveästi olla suomiräpissä kuultu, niin mä voin sitten olla se tyyppi joka sen viimeinkin tekee.

Ei sillä, että Kurvisella olisi aikaisemminkaan ollut kovin tylyn tai kärkkään räppärin maine. Hän toteaa ottaneensa tietoisia riskejä pitkin uraansa, sillä ei ole halunnut sulkea itseltään minkään aiheen käsittelyä pois vain siitä syystä, että pelkäisi kappaleesta tulevan “liian korni”.

– Nehän ovat juuri niitä aiheita, joista ihmiset haluaisivat puhua, mutta eivät välttämättä viitsi, koska pelkäävät. Mutta jos sä puhut suoraan sydämestä niin ei se ole kornia, vaan se on sitä aitoa. Se on sitä aitoa räppiä mun mielestä, Kurvinen sanoo. – Kyynistä ja nihilististä suomiräppiä on tehty ihan tarpeeksi, ja tämä voi olla vastapainoa sille. Ne kuuntelevat jotka haluavat kuunnella, ja jos tämä jotakuta ärsyttää, hän voi palata sen nihilistisen matskun pariin.

Kurvinen sanoo tiedostavansa sen, että hänellä on aina ollut tietynlainen “pehmeän” ja “positiivisen” räppärin maine. Osalle suomiräppifaneista se on osoittautunut piirteeksi, josta ei pidetä, ja siksi Kurviselta on peräänkuulutettu rajumpaa meininkiä.

– Mä vain en ole sellainen tyyppi. Kaikki mun esikuva-artistit Jenkeissäkin ovat tietyllä tavalla ”pehmeitä”, kuten vaikka joku Common. Mutta kun katsoo kotimaisia valtavirtaräppäreitä, ei sellaisia ole. Ehkä se ei täällä resonoi tai puhuttele massoja.

Esimerkkinä kotimaisen musiikin tunneilmaisusta Kurvinen nostaa esiin vanhan iskelmän, jossa Italiasta kopioitujen käännöskappaleiden kontekstissa miehen avautuminen tunteistaan on ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.

– Mä eksyin yhtenä iltana jostain ihmeen syystä kuuntelemaan vanhoja iskelmäbiisejä. Jäin miettimään, että nämähän ovat herkkiä rakkauslauluja, mutta sitten nämä samat äijät saattavat olla jossain baariympäristössä ihan hirveitä. Ja kuitenkin ne tyypit voivat jossain ruotsinlaivan diskossa tanssahdella herkästi jonkun Jari Sillanpään Satulinnan tahtiin. Sitä kautta he voivat löytää oman tunteellisen puolensa äärelle.

Joskus Kurvinen on törmännyt nettikeskusteluissa siihen, että jotkut suomiräpin kuuntelijat pitävät hänen musiikkinsa pehmeämpiä puolia ongelmallisina.

– On kirjoiteltu siitä, miten mun biiseihin suhtaudutaan kyynisesti ja naureskellen. Ne asenteet näyttäytyvät mulle tosi toksisina. Se vihamielisyys kertoo jostain, enkä oikein tiedä mistä, mutta onhan se surullista, että kun joku kertoo sulle suoraan sydämestä asioita, se aiheuttaa sussa negatiivisia reaktioita ja on sulle joku vitun ongelma. Oikeasti – mikä siinä on ongelma?

Köpi Kallion juontama kotimaista hiphop-kulttuuria tutkiva Mist sä tuut -dokkarisarja sai Kurvisen pohtimaan kysymystä siitä, miten suomiräpin ug-puolella samat myrkylliset asenteet ovat saattaneet pilkottaa kaiken ilonpidon ja reteän kaljan läikyttämisen lomasta.

– Siinä sarjassa esimerkiksi Olari-tyypit sanoivat, että kun ennen oli kahtiajako Rähinän edustamaan hiphopiin ja ug-osastoon, niin siellä valtavirrassa hommaa tehtiin heidän mielestään vähän liian tosissaan. Ug-puolella taas oli se ajatus, että ei tehdä liian vakavissaan, vaan juodaan vähän kaljaa ja räppäillään kännissä ja läpällä. Sitä pidettiin ikään kuin aitona räppinä, ja olen itsekin aina ollut enemmän sillä puolella.

– Mutta sitten osalla tyypeistä on ollut vähän toksinen meininki sen suhteen, että ei puhuta oikeista tunteista eikä olla haavoittuvaisia, Kurvinen jatkaa. – Verhoudutaan känniläppään ja sellaiseen jännään negatiiviseen maailmaan. Osa on esimerkiksi feminismiä vastaan ja/tai heittää jotain antisemitististä läppää. Tämä perintö elää tänäkin päivänä ja näkyy esimerkiksi juuri siten, että tietyn fanikunnan on vaikeaa kuunnella sellaisia biisejä joita mä olen uudelle albumilleni tehnyt.

Kurvinen huomauttaa, että hänen havaintonsa kohdistuvat tässä kohtaa suomiräpin kuuntelijoihin, eivätkä niinkään artisteihin. Vaikka tietyn suomiräpin laidan faneilla voisi hänen musiikkinsa suhteen olla ongelmia, räppäreillä ei sitä ole.

– Olen monet kerrat ollut bäkkäreillä erilaisten tyyppien kanssa, ja huomannut että niidenkin kanssa, joiden setti on kyynisempää, meillä on keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan artisteina.

Kaarretaan takaisin Haamun tuoreeseen albumiin. Kuten sanottu, levyllä käsitellään kiitollisuuden ja hyväntahtoisuuden kautta perhesuhteita ja läheisten korvaamatonta merkitystä Kurvisen elämässä, mutta kokonaisuudesta löytyy myös yksi särö. Se on kappale Hyvän päivän ystävii, jossa ovat mukana Matti8 ja DJ Beha, ja joka käsittelee ihmisiä, joiden ystävyys on ainoastaan näennäistä.

– Ei koko albumi voinut olla pelkkää rakkauslaulua, koska ei elämä ikinä ole sellaista, Kurvinen hymähtää. – Halusin tehdä tuon biisin siksi, että asia on häirinnyt mua tiettyjen tyyppien kohdalla. Mutta se ei ole katkera biisi. Kun sain asian käsiteltyä ja oksennettua ulos, se oli mun osalta ok. Matti8 tuo tarinaan säpinää, mutta suorapuheisuus on räpissä olennainen juttu. Silloin viesti menee paremmin perille. Mitä suoremmin pystyy sanoittamaan, sitä paremmin ihmiset pystyvät samaistumaan.

Muuten albumi onkin melko lailla seesteinen alusta loppuun, mikä oli Kurviselta tietoinen valinta. Hän kertoo linjauksensa olleen se, että levyllä keskitytään kiitollisuuteen, ja traumoja perkaavan levyn voi ehkä tehdä joskus myöhemmin. Kokonaisuudella nostetaan esiin Kurviselle tärkeitä ihmisiä, joista yksi on Kurvisen vaimo Pirita Männikkö, jolle albumin toiseksi viimeinen Hitaasti-slovari on omistettu, ja joka myös laulaa Onni-biisissä.

– Usein kiitos tulee lausuttua liian myöhään, joten yritän nyt ajoissa kertoa mun läheisille kuinka tärkeitä he ovat. Äitini kanssa mulla on aina ollut avoin kommunikaatio – hän on kotoisin Ukrainasta, jossa kaikki tunteet tuodaan suurieleisesti pöytään, ja siksi olen aina pystynyt puhumaan hänen kanssaan herkistäkin aiheista. Mutta muiden ihmisten kanssa se ei välttämättä ole ollut yhtä luontevaa, Kurvinen sanoo. – Musiikin kautta pystyn sanomaan asioita jäsennellymmin, kuten vaikka tuossa vaimolleni omistetussa biisissä. Totta kai olemme jutelleet hänen kanssaan samoista jutuista kasvokkain, sillä meillä on aina ollut avoin ja rehellinen kommunikaatio. Mutta en ole koskaan aikaisemmin omistanut hänelle kokonaan yhtäkään biisiä, ja mietin että mitä helvettiä, 14 vuoden jälkeen on todellakin aika tehdä se!

Hitaasti-kappaleen lopussa samplataan Super Jannen Yhessä aina -biisiä, joka löytyy tämän vuonna 2010 julkaistulta Munkkisaari-debyyttistudiolevyltä. Kurvinen kertoo kyseisen biisin olevan yksi vaimonsa suosikkikappaleista Super Jannelta.

– Jannen levystä on pitkä aika, joten ei haittaa jos mun kuuntelijoista joku haluaisi tämän innoittamana ottaa selvää mikä tämä biisi on. Se on vitun hyvä levy! Halusin antaa siihen suuntaan pienen nyökkäyksen, että muistatteko tämän. Se on myös hienosti sanottu, että ”Otetaan yhessä laina, niin me voidaan olla yhessä aina”. Mun ja Piritan taloustilanne on välillä ollut aika tiukka, ehkä lähinnä mun uravalinnan takia, Kurvinen virnistää. – Joten siinäkin mielessä se puhutteli.

Albumilla vierailevat roolissa tai toisessa kaikki Kurvisen läheiset: Männikön lisäksi Kurvisen pikkuveli Tomi Kurvinen räppää viime syksynä singlenä julkaistussa Idästä itään -kappaleessa, ja Kurvisen äiti lausuu levyn introna pienen runon ukrainaksi.

– Ketkään heistä eivät ole artisteja, joten olihan se omanlaisensa savotta saada niitä biisejä kasaan, Kurvinen nauraa. – Mutta se oli hauskaa. Pikkuveli on pitkään halunnut tehdä biisin testimielessä, ja sanoin että ei mulla ole hirveästi aikaa missään testimielessä tehdä, koska tämä on tavallaan mun duuni… Että tehdään sitten oikea biisi ja tulet mun levylle fiittaamaan. Kyllä hän sitten ihan kirjoitti omat sanansa ja mä jeesasin ainoastaan riimiparien kanssa.

Männikköä Kurvinen taas sai ylipuhua, jotta tämä osallistuisi lapsiperheen arkea kuvaavaan Onni-kappaleeseen.

– Kyllä Pirita sitten lopulta suostui, koska kappaleen aihe koskettaa meitä molempia ja hän on aina tykännyt laulaa. Hän kirjoitti itse kaikki sanat ja melodiat ja muut.

Äidilleen omistettua kappaletta Kurvinen piti äidiltään salassa levyn julkaisupäivään saakka, sillä halusi sen toimivan äitienpäivälahjana.

– Kerroin hänelle vain, että hänestä on tehty biisi, mutta en suostunut soittamaan sitä etukäteen. Halusin sen olevan yllätys. Äiti on antanut mulle sytykkeen muusikon uralle, sillä hän vei mua pienenä tenavakuoroon, pianotunneille ja klarinettitunneille. Eihän musta pianistia tai klarinetinsoittajaa tullut, vaan räppäri, Kurvinen naurahtaa. – Veikkaan, että hän olisi toivonut että musta olisi tullut vaikka joku lääkäri, mutta hän on ymmärtänyt, että musa on mun elämässä tärkeää, ja hän on tukenut mua siinä.

Koronapandemian aikana Kurvinen havahtui samaan kuin koko muukin maailma: Hetkinen, miksi en vietä enemmän aikaa läheisteni kanssa? Miksi en keskity itselleni tärkeisiin asioihin? Miksi en ole enemmän läsnä?

– Kun aikaa oli yhtäkkiä enemmän, ja oltiin neljän seinän sisällä samassa porukassa, sitä rupesi miettimään että pitäisikö samaa yhdessäoloa jatkaa sittenkin, kun kaikki palautuisi normaaliksi. Tajusin kuinka harvoin näen omaa äitiäni, ja kuinka nopeasti vuodet vierivät. Mitä jos hän yhtäkkiä poistuisi keskuudestamme? Kuinka paljon mua kaduttaisi etten olisi omistanut aikaa hänelle?

Ennen kuin korona iski, Kurvinen oli tottunut aktiiviseen elämäntyyliin, joka koostui keikkareissuista ja loputtomasta määrästä projekteja. Pandemian aikana hän kuitenkin hahmotti kuinka paljon kiireestä on itse luotua.

– Läheisenikin ovat aina sanoneet, että mulla on koko ajan jotain menossa. En tiedä olenko vieläkään onnistunut täysin kitkemään noita toimintatapoja, mutta olen siinä vaiheessa prosessia, että olen tiedostanut ne ja matkalla kohti niiden muuttamista.

Edellisen levynsä Kurvinen julkaisi Monsp Recordsin kautta, kuten sitäkin edeltävän Aika rakastaa lapsiaan -albuminsa vuonna 2017. Perhe ilmestyi kuitenkin Pihlderbergin julkaisemana, joka on Rekamin perustama ja Universal Musicin kanssa yhteistyössä toimiva levy-yhtiö. Kurvinen kehuu LX-Beats-tuottaja-aliaksella tunnettua Rekamia tämän taitavasta ja monipuolisesta artistiurasta sekä tämän suoraselkäisestä otteesta niin musiikin tekemiseen kuin levy-yhtiön luotsaamiseen.

– Rekami ei ole lähtenyt yrittämään mitään poppivedätystä, kuten en minäkään. Hän ymmärtää sen musiikin päälle mitä meikäläinen tekee. Hän voi sanoa jos ei tykkää jostain, ja mä voin ottaa sen mielipiteen ja luottaa hänen arvostelukykyynsä. Siksi se oli järkevä siirto ja oikea lafka mennä, koska sellainen tyyppi pyörittää sitä jonka entuudestaan tunnen ja joka tykkää mun musasta, Kurvinen perustelee.

Universal Musicin osuus kuviossa oli Kurviselle alkuun haastava lähtökohta, sillä hän kertoo olleensa aina skeptinen suuria levy-yhtiöitä kohtaan. Hän sai kuitenkin neuvoteltua itselleen hyvän sopimuspohjan, minkä myötä hänen mielipiteensä monipuolistui.

– Ihan yhtä lailla kuin voit tulla kusetetuksi isolla lafkalla, sä voit tulla kusetetuksi indielafkallakin. Jopa pahemmin, Kurvinen sanoo.

Kun vuonna 2019 tehtiin julkiseksi, että Monsp Records oli myyty Warner Musicille, Kurvinen sai ensimmäiseksi tietää asiasta lukemalla siitä lehdestä. Muutamaa lukuun ottamatta lähes jokainen Monspille levyttänyt artisti heitettiin näihin aikoihin levy-yhtiöltä pois, eli käytännössä kokonaisuus meni täysin uusiksi.

– Mun näkemykseni mukaan Rekami kasaa Pihlderbergille vähän niin kuin uutta Monspia, jos katsoo minkälaista musiikkia sieltä julkaistaan ja millaisia artisteja siellä levyttää, Kurvinen sanoo. – Sekin on siistiä, että Pihlderbergillä on useampi mimmi ilman että siitä ollaan tehty erikseen numeroa. Ei olla että ”Tässä on tällainen naisräppäri”, vaan että tässä on M.A, vittu tsekatkaa.

Kurvinen mainitsee Pihlderbergin artisteista myös Eeteen, jonka EP Mikä sulla on? ilmestyi viime syksynä.

– Tuntuu hyvältä olla levy-yhtiöllä, jossa pystyn itsekin fiilistelemään muiden artistien tekemisiä.

Mielipiteitään kotimaisen musiikkikentän toimintatavoista ja skeptisyyttään isojen levy-yhtiöiden tekemisiä kohtaan Kurvinen ei ole piilotellut aikaisemminkaan, sillä jo vuonna 2017 hän julkaisi pitkän ja laajaa huomiota herättäneen Facebook-päivityksen, jossa hän kritisoi suomalaisen musiikkialan korruptoituneisuutta. Kurvinen toteaa nyt, että vahvasti kantaaottava asenne saattoi silloin tulla joillekin hänen faneilleen yllätyksenä, mutta että hän seisoo edelleen sanojensa takana.

– Ihan aiheellinen se kritiikki on tänäkin päivänä, sillä Suomessa on näkymätöntä korruptiota ja hyväveliverkostoja kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla ja musabisneksessä. Kohdistin silloin kritiikkini muun muassa YleX:ään ja kysyin miksi verorahoitteinen kanava toimii kuin kaupallinen kanava, jonka soittolistoilla indielafkojen julkaisema musiikki loistaa poissaolollaan. Ei siellä soi mitään Laineen Kaspereiden biisejä.

Ilmaistuaan terävän näkemyksensä julkisesti Kurvinen kertoo itsekin yllättyneensä siitä, kuinka paljon huomiota postaus lopulta herätti ja kuinka hän sai kirjoituksen takia joidenkin silmissä “vaikean tyypin” maineen.

– Miksi se on ongelma, että nostaa jonkun ongelmakohdan esiin? Siitä että ottaa kantaa saa helposti epäonnistuneen kitisijän leiman. Se mua jäi siinä mietityttämään. Ja onhan se turhauttavaa, ettei se asia kuitenkaan edennyt oikein mihinkään. Mutta en jaksa enää vääntää siitä, sillä en usko että mikään tulee muuttumaan. Kaikki Suomen kesäfestarit ovat pitkälti yhden omistajan eli Nelonen Median alla, eikä pidä unohtaa, että suuret lafkat omistavat noin 20 prosenttia Spotifysta. Esimerkiksi 80 prosenttia kaikista suurista Spotifyn editorial-soittolistoista on majoreiden dominoimia. Kyllähän se väistämättä vaikuttaa toimintaan.

Kurvinen miettii hetken.

– Toisaalta näen rakenteissa pieniä muutoksia, kuten Emma-gaalan tuomariston monimuotoistumisessa. Siitä mä olen fiiliksissä.

Perhe on ensimmäinen Haamun julkaisema albumi, jolla tuotanto on ensimmäistä kertaa ollut lähestulkoon kokonaan Kurvisen omissa käsissä. Korona-aikana hän alkoi keskittyä enemmän Misha-nimellä tekemäänsä tuottajapohjaiseen projektiin.

– Aiemmin koin olevani parempi räppärinä kuin tuottajana, minkä vuoksi halusin räpätä muiden biitteihin. Mutta nyt olen mielestäni sillä levelillä, että voin inspiroitua omista biiteistäni. Ne eivät ole niin paskoja enää, Kurvinen nauraa.

Vuonna 2018 Kurvinen julkaisi ensimmäisen Misha-nimellä tehdyn kappaleensa ja huomasi vastaanoton olevan heti lämpimämpi kuin mitä se ikinä oli ollut Haamu-projektin kohdalla.

– Tuntui että suomiräpissä olin takonut 20 vuotta päätäni seinään nihilistien kanssa ja miettinyt että ei tämä tästä vittu muutu, Kurvinen tokaisee huvittuneen oloisena. – Mutta ei se toisaalta ole ikinä ollutkaan se juttu mulle. Olen miettinyt miksi musiikkiin on niin vahvasti sisäänrakennettuna se ajatus että pitää lyödä läpi ja breikata. Miksi ei voi vain tehdä musaa? Jos pääset sille tasolle että elätät itsesi, niin miksei se riitä? Miksi se on kilpajuoksu? Oletus on että jos et breikkaa niin et ole onnistunut.

Misha-nimen alla tehdyt biitit resonoivat kuitenkin maailmalla niinkin hyvin, että tällä hetkellä Kurvinen pystyy elämään Misha-projektin tuomalla toimeentulolla.

– Suomi on niin saakelin pieni maa, että jos sä haluat täällä elättää itsesi musiikilla, sun pitää väistämättä osua siihen sweet spotiin. Jos et luonnostaan osu siihen, sun täytyy tehdä kompromisseja, ja mä olen siinä vähän huono. Mishan kohdalla voin tehdä just sitä soundia mitä haluan ja se toimii Los Angelesissa, Nykissä, Tokiossa. Se oli itselleni yllätys, ja ihmettelin että miksi en ole aiemmin tullut ajatelleeksi tätä mahdollisuutta.

Siksi Kurvinen haluaa rohkaista kotimaisia nuoria tuottajia kokeilemaan siipiään Suomen ulkopuolella, sillä vaikka tietty soundi ei toimisi täällä, se voi toimia ulkomailla. Kurvinen haluaa kiittää hänen läheistä yhteistyökumppaniaan ja mentoriaan, kosketinsoittaja Jussi Halmetta joka antoi hänelle vastaavanlaista rohkaisua.

– Kun marginaalista tulee kansainvälistä, sille voi löytyä aika isokin yleisö, Kurvinen huomauttaa.

Vuosi oli noin 2009, kun Kurvinen alkoi opetella biittien tekemistä turkulaisen Vieläki Lepposaa -yhtyeen avustuksella. Kolmikkoon kuuluivat Monsteri-Makke, Murkkumies sekä DJ Beha, jotka ovat kaikki mukana Kurvisen uudellakin albumilla. Murkkumies toimii nykyään Sattalite-nimellä ja Monsteri-Makke tunnetaan Monmana.

– Innostuin tuottamisesta jo silloin, mutta nykyään se tekeminen on tietysti ihan eri tasolla kun olen tajunnut kuinka paljon vapauksia tuottaminen antaa suhteessa räppäämiseen. Vaikka sanoin aikaisemmin etten räppää minkään roolin takaa, voisi silti todeta, että olen ikään kuin tyylilajini vanki. Olen löytänyt oman tyylini räpätä ja se on mitä se on, mutta tuottajana voin tehdä vapaammin erilaisia biisejä.

Vasta Misha-projektin saaman suosion myötä Kurvinen kertoo voineensa päästää lopullisesti irti Haamun taustalla olleista alitajuisista menestyspaineista. Hän keskittyy siihen, että räppiä on hauskaa ja nautinnollista tehdä, ja kaikki sen jälkeen tuleva on bonusta.

– Monilla varmasti on se sisäänrakennettu ajatus, että pitää päästä johonkin pisteeseen. Vaikka en ikinä yrittänyt tehdä mitään poppia, toivoin jokaisen uuden levyn kohdalla, että jospa tämä lähtisi vähän paremmin kuin edellinen. Mutta nyt voin rehellisesti todeta, että ne kuuntelevat ja löytävät, jotka löytävät, ja se on sillä hyvä.

Kurvinen näkee liiallisen suosion tavoittelun voivan johtaa myös katkeroitumiseen, jos musiikin tekemisen alkuperäiset lähtökohdat unohtuvat eivätkä unelmat listaykkösistä toteudukaan.

– Suomessa on niitäkin artisteja, jotka ovat aloittaneet tekemällä tiettyä sofistikoitunutta soundia, ja sitten yhtäkkiä lähteneet johonkin iskelmä-pop-meininkiin. Ennen Gettomasaa lähes kaikki valtavirrassa ollut suomiräppi oli kauheaa humppaa. Ei sillä ollut räpin kanssa mitään tekemistä. Oli paljon artisteja jotka lähtivät tekemään kompromisseja. Sitä ilmiötä mä en kaipaa, mutta Gettomasa muutti sitä hommaa.

Jatkossa Kurvinen aikoo keskittyä pääosin Misha-projektiinsa, mutta ei koe että Haamuun käytetty aika olisi ollut hukkaan heitettyä. Se saattaa mennä hetkeksi tauolle, mutta mitään lopettamisaikeita Kurvisella ei toistaiseksi ole.

– Fakta on kuitenkin se, että täällä monet artistit elävät naurettavan pienillä rahoilla tai ovat apurahojen varassa. Talouden realiteetit tulevat vastaan, ja joko sun pitää tehdä kompromisseja tai lähteä ulkomaille. Siksi olen onnellinen siitä, että olen löytänyt sopivan balanssin: Misha-projekti tuo toimeentulon ja Haamua teen puhtaasti rakkaudesta lajiin ilman mitään kaupallisia odotuksia.

Lopuksi Kurvinen nyökkää Pihlderbergin ja Universal Musicin suuntaan siitä, että levy-yhtiöt osoittivat sopimuspohjaa tehdessä kunnioittavansa hänen tekemisiään, vaikka se on marginaalia.

– Sain täydet taiteelliset vapaudet. Mihinkään muuhun en olisi suostunutkaan.