Kakku teki ep:llään tietoisia valintoja, joilla hän protestoi nykyajan nopeuteen perustuvia standardeja vastaan.
Rap-artisti Kakku julkaisi debyytti-ep:nsä Vintagenainen lokakuun 19. päivä. Huge L:n tuottama kokonaisuus ilmestyi kaksi ja puoli vuotta Kakun debyyttisinglen jälkeen – kyseinen Beef-kappale oli syntynyt Monspin ja HMC Publishing -musiikkikustantamon naisille ja trans- sekä muunsukupuolisille henkilöille suunnatun bootcampin aikana, jolle Kakku osallistui syksyllä 2020.
Bootcampin jälkeen hän solmi levytyssopimuksen Universalin alaisena toimivan Johanna Kustannuksen kanssa.
– Sain sen diilin ihan pystymetsästä käytännössä, Kakku kertoo. – Siitä tuli sellainen olo, että täytyy yhtäkkiä olla tosi hyvä. Se on aika outo tilanne, kun et oikein tunne ketään tekijöitä, vaan pelmahdat pelikentälle ei mistään.
Yksi vaihtoehto olisi ollut levytyssopimus Monspin kanssa, mutta Kakku kertoo halunneensa siinä vaiheessa tehdä pesäeroa bootcampiin.
– Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla hyvä ratkaisu jäädä. Monspilla on esimerkiksi Ida Karimaa, joka on hyvä tyyppi, ja olisin varmasti päässyt tekemään siistejä juttuja. Mutta halusin, ettei mua muistettaisi vain siitä bootcampista. Halusin olla ikään kuin uskottava.
Ensimmäinen single Johanna Kustannuksen kautta ilmestyi alkuvuodesta 2022. Se oli nimeltään Mimmi DJ, ja siinä vieraili Heikki Kuula. Kakku kertoo, että kappaleen biitti ja kertsi olivat olleet olemassa Heikki Kuulalla iät ja ajat, ja siihen olivat aiemmin räpänneet versensä muun muassa Uniikki, Ruudolf ja Paperi T. Syystä tai toisesta aihioista ei ollut tullut mitään ennen kuin Kakku kokeili biisiin omaa lähestymistapaansa.
– Ehkä se vaati sen mimmin siihen, kun teema kuitenkin käsittelee naiseutta. Se lähti ihan hyvin ekaksi sinkuksi ja räppibiisiksi, se soi radiossa ja kaikkea. Olin vähän sinisilmäinen siinä vaiheessa monellakin tavalla. Ajattelin, että teen seuraavaksi jonkun hittibiisin ja singahdan tähtitaivaalle.
Mimmi DJ -biisin jälkeen Kakku kuitenkin joutui tuuliajolle. Hän ei tiennyt kenen kanssa tekisi musiikkia, millaista musiikkia hän tekisi, ja millä tavalla hän haluaisi tulla nähdyksi. Seuraava single Movetron oli häneltä tietoinen yritys tehdä tanssittava biisi, joka olisi peruspopia särmikkäämpi.
– Kävin niihin aikoihin kaikenlaisissa sessareissa parikybästen jäbien studioilla, mutta tuntui, etten kohdannut heidän kanssaan. Oli vaikeaa löytää tyyppiä, jonka kanssa olisi helppo tehdä ja olla oma itsensä. Siitä Movetron-biisin teema tuli: tunsin itseni vanhaksi tuohon skeneen. Vähän ulkopuoliseksi.
Kakku korostaa, että sessareissa oli salliva ilmapiiri ja tekijät olivat ihania ihmisiä, mutta soundi oli sellaista, johon sopiakseen hänen olisi täytynyt muokata itseään. Hän koki tarvitsevansa tekijän, jonka luona pystyisi käymään säännöllisesti, tutustumaan ja löytämään soundin yhdessä.
– En ole se tyyppi, joka menee jengin dm:ään kyselemään, että pliis, tehdään jotain yhdessä. En halunnut, että se menee sellaiseksi, että mun täytyy hampaat irvessä löytää joku huikea tekijä, että saan clouttia.
Sen sijaan Kakku alkoi tämän vuoden alussa miettiä, ketä hän itse katsoo suomiräpissä ylöspäin. Mieleen tuli Huge L, jota Kakku kertoo arvostavansa muun muassa siksi, että Huge L:n tuotannon volyymi on mittakaavaltaan valtava ilman että laadusta on tingitty.
– Laitoin hänelle pari linkkiä mun biiseihin ja sanoin, että ”Sä teet parhaat taustat Suomessa, haluaisitko tuottaa mulle biisejä?” Yhteistyö lähti siitä. Tehtiin tosi monta demoa ja tehdään edelleen. Hugen kanssa tekeminen on ollut hyvin helppoa. Välillä lähetän ihan skeidaa sinne ja olen että sori, nyt tuli vähän paskaa. Mutta hän antaa palautetta oikealla tavalla. On helppoa petrata, kun on tilaa epäonnistua. Se on arvokasta, ettei aina tarvitse olla täydellinen.
”Ajattelin, että teen seuraavaksi jonkun hittibiisin ja singahdan tähtitaivaalle”, Kakku kertoo ajatelleensa Mimmi DJ -kappaleen julkaisun jälkeen.
Helmi Padatsu
Täydellisyyden tavoittelu ei ole Kakulle vieras piirre, sillä hän kertoo sen juurien löytyvän jo hänen lapsuudestaan. Hän muistelee Raumalla sijainneen lapsuudenkodin olosuhteiden tehneen hänestä varovaisen lapsen, joka oppi käsittelemään aikuisia varhain.
– Ehkä musta tuli vähän suorittaja. Lapsuus jäi tietyllä tavalla elämättä. En saanut koskaan olla täysin lapsi, vaan olin sellainen pikkuaikuinen, kympin tyttö. Se oli mun juttu, että vaikka kaikki muu meni huonosti, pidin huolta siitä, että kokeista tuli kympit ja olin hyvä harrastuksissa.
Kakku kokee kuitenkin eläneensä hyvän lapsuuden. Harrastuksia oli paljon: hän soitti klarinettia, kävi orkesteriharjoituksissa ja soittotunneilla ja pelasi tennistä.
Muuttaessaan Turkuun opiskelemaan Kakku alkoi käydä läpi lapsuudessa syntyneitä lukkoja, ja löysi itsestään esimerkiksi tarpeen muovata itseään miellyttääkseen muita.
– Hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen kaipuu on perintöä lapsuudesta. Elin aika villejä vuosia silloin Turussa, koin olevani vapaa kaikesta ja mietin, kuka olen nyt kun olen yksin ihmettelemässä elämää. Mutta eihän tuollaisesta ole koskaan varsinaisesti vapaa. Aikuisiällä olen opetellut työstämään ankaria ajatuksiani siitä, etten ole tarpeeksi hyvä, ja nykyään olen aika hyvässä paikassa sen suhteen.
Kaikista varhaisimpien suomiräppimuistojensa Kakku kertoo liittyvän Rauman Onnelaan ja Rähinään.
– Siellä on soinut joku Pojat on poikii, ja Uniikki ja Elastinen ovat käyneet siellä keikalla. Myös SMC Lähiörotat oli kova juttu. Niillä oli ne paidat, joissa luki ”Malmi” Addun väärinpäin olevan logon alla. Me teetettiin kavereiden kanssa itsellemme samanlaiset.
Mutta ennen räppiä oli runoilu.
– Kirjoitin lapsena rakkausrunoja nettiin rakkausrunot.fi-sivustolle. Turkuvuosina aloin etsiä instruja ja lukemaan tekstejä niiden päälle, ja pikkuhiljaa aloin kirjoittaa suoraan instruihin. Mietin silloin, että tämähän on vähän niin kuin spoken word. En voinut sanoa sitä räpiksi, koska enhän mä voinut naisena räpätä. Ajattelin mennä Poetry Jamiin briljeeraamaan, mutta se sitten jäi.
Kakku kertoo kuunnelleensa nuorena paljon Heikki Kuulaa, Pyhimystä ja Huge L:ää.
– Silloin sisältö oli se juttu. Haluan vieläkin kuunnella biisejä, joissa käytetään vivahteikasta kieltä ja harvemmin kuultuja sanoja, ja toivon, että ihmisten huomio keskittyisi nykyistä enemmän kappaleiden sanoituksiin. Pyrin itse rakentamaan sanavarastoani laajemmaksi ja käyttämään luovaa ajattelua siinä, miten ja millaisin sanavalinnoin kerron asioista, jotta en pelaisi samoilla riimipareilla biisistä toiseen.
Vintagenainen-ep:n tekoprosessin aikana kävi ilmi, että Kakun tapaan myös ep:n tuottanut Huge L soittaa klarinettia.
Helmi Padatsu
Takaisin Vintagenainen-ep:n tekoprosessiin. Kävi ilmi, että Huge L:kin osasi käsitellä klarinettia – hän oli soittanut sitä Vintagevaatteet-biisin versioon.
– Mä olin että hei, mäkin soitan klarinettia! Siinä biisissä on sitä soittoa meiltä molemmilta. Huge on kunnon multitalentti. Mitä hän ei osaisi? Hän on oikeasti velho.
Jo ep:n tekovaiheessa Kakku päätti, että hän veisi musiikkiaan aiempaa ug:mpaan suuntaan. Se oli tietoinen riskinotto, joka vaikutti päätöksiin esimerkiksi ep:n masterointivaiheessa.
– Masteroija teki duuninsa tosi hyvin, mutta soundi muuttui niin kliiniksi ja teräväksi, ettei se sopinut ollenkaan siihen, mitä hain. Ep:n biisit eivät yritä olla niitä, jotka poraavat kirkkaudellaan kuulokkeista suoraan sun korvakäytävään, vaikka se on varmaan Spotify-maailmassa hyvä juttu. Joten Huge masteroi biisit lopulta itse.
Singlebiisiksi valikoitui kappale, jonka intro kestää melkein 50 sekuntia. Kakku kertoo sen olleen protesti sitä kohtaan, että nykyajan standardeilla kappaleiden kokonaiskeston pitäisi olla alle kolme minuuttia ja 16 tahtia räppiä putkeen on liikaa.
– Ep:n biisit ovat niille, jotka jaksavat kuunnella ja tajuavat mitä siinä tehdään. Mutta ei se ehkä ole massoille tässä ajassa. Musiikki on yleisesti todella pureskeltua.
Kakku uskoo kaiken hektisyyttä vastustavan liikehdinnän olevan tarpeen ajassa, jossa esimerkiksi TikTok on heikentänyt ihmisten keskittymiskykyä.
– Nopeus voi olla hyve, mutta sen ei pitäisi olla itseisarvo. Haluaisin ajatella, että vielä tulee sellainen vastareaktio, että ihmiset haluavat upota musiikkiin ja löytää sieltä eri kerroilla eri juttuja.
Ep:n tekoprosessin aikana Kakku hankki kaiken tarvittavan laitteiston kotiinsa ja käytti vuoden siihen, että opetteli äänittämään itse itseään. Ep:llä kuullaan paljon ottoja, jotka on äänitetty hänen kotonaan. Myös promokuvat otettiin siellä.
– Siksi se tuntuu niin rakkaalta, merkitykselliseltä ja henkilökohtaiselta kokonaisuudelta. Monet ihmiset laittoivat siihen paljon aikaa ja energiaa.
Ennen ep:tä Kakku julkaisi Mimmi DJ:n ja Movetronin jälkeen singlet Pahat pojat helvettiin ja Ulkopuolinen. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia.
– Kuulijoiden on voinut olla vaikeaa saada kiinni siitä, mikä se juttu mun musiikissa on. He eivät ole voineet olla varmoja siitä, mitä seuraavaksi tulee. Pirstaleisuuteen vaikutti esimerkiksi se, etten levymerkillä ollessani oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Biisit syntyivät irrallisina yksi täältä ja yksi tuolta.
– Nyt kun katson taaksepäin, mietin, että jos menisin uudestaan jollekin levymerkille, olisi ollut hyvä tehdä materiaalia varastoon ja kasata paketti ennen kuin lähtee droppailemaan kaikenlaista.
Kakku kertoo kuitenkin olevansa kaikkiin biiseihin tyytyväinen ja löytävänsä punaisen langan biisien sanoituksista.
– Se oli jännä matka, hän tiivistää.
Kakku kertoo ep:n olleen rakas ja henkilökohtainen projekti, jonka promokuvatkin otettiin hänen kotonaan.
Helmi Padatsu
Kyseinen matka Johanna-levymerkillä päättyi Vintagenainen-julkaisuun. Kakku kertoo, ettei ole vielä suunnitellut seuraavia siirtojaan, mutta sen hän tietää, että jatkaa biisien tekemistä Huge L:n kanssa.
– Nyt on tärkeintä tehdä sitä yhtä soundimaailmaa mahdollisimman hyvin sellaisista aiheista, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Ep:n kohdalla olen huomannut, että se on tavoittanut ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät, mitä yritän tehdä. Uskon, että parhaat biisini ovat vielä julkaisematta, ja toivon niiden olevan sellaisia, jotka kestävät kuuntelua vuosia eteenpäin.
Ajattomuus ja hetkellisten trendien karttaminen on tärkeää ajassa, jossa pitäisi olla näkyvä ja äänekäs ja somettaa minkä ehtii, Kakku sanoo.
– Pitäisi olla jokaisella alustalla tekemässä kontenttia, mutta somessa oleminen on mulle haastavaa. Läsnäolo siellä vie multa liikaa. Välillä mietin, että mihin putoan tässä kaikessa, sillä en ole sillä tavalla pitkän linjan tekijä, että jengi tietäisi mut automaattisesti. Mutta tuntuisi väärältä olla hakemassa huomiota väkisin.
Kakku laskeskelee, että tällä hetkellä uutta Huge L:n kanssa tehtyä materiaalia alkaa olla kasassa kokonaisen ep:n verran.
– Sen soundi on jännä sekoitus räppiä ja jotain kansallisromanttista, niin kai sen voisi sanoa. Tällä hetkellä haluan tehdä musiikkia rauhassa ja ajatuksella, askel kerrallaan.
Haluun sisältyy myös toivomus siitä, että hän saisi tehdä musiikkia levy-yhtiön tukemana.
– Mutta en myöskään ajattele, että olen epäonnistunut ihmisenä, jos niin ei käy. Se, että onnistuisi breikkaamaan tässä ajassa, on ihan eri geimi kuin kymmenen vuotta sitten. Tiedän mitä se vaatii, ja se on todella rankkaa. Ennen kaikkea haluaisin tehdä diipimpiä biisejä omaehtoisella ja itselleni merkityksellisellä tavalla.
Kakku kertoo hänen lähipiirissään olevan paljon ihmisiä, jotka tekevät musiikkia omaehtoisesti, joten ug- ja indie-tekeminen on hänelle tuttua. Hän toteaa, että juuri sieltä löytyy usein jotain hauskaa ja uutta.
– Suomessa on paljon hyvää räppiä bubbling under. Markkina on nyt niin saturoitunut räpistä, että parin vuoden sisään siitä saattaa tulla ähky. Musta tuntuu, että sitten ihmisille tulee tarve palata katsomaan, mitä kulisseissa tapahtuu.
