Markiisi Skandaalin comeback kulminoitui uuteen pitkäsoittoon.
Shokkihuumori, poikkeuksellisen korkeatasoinen tekninen osaaminen sekä taustajoukot, joihin kuului aikakauden arvostetuimpiin biitintekijöihin lukeutuneen jyväskyläläistuottajan lisäksi äärimmäisen kiistelty saksalaislähtöinen hiphop-moguli. Muun muassa näillä aineksilla Skandaalista muodostui yksi suomalaisen hiphopin isoimmista ja eniten mielipiteitä jakaneista nimistä 2000-luvun alussa.
Ranskalaisen TTC-ryhmän Teki Latexin koutsaama ja Ezkimon kautta pinnalle noussut ämsee katosi silti nopeasti tutkalta kun ”operaatio RDN” oli ohi. Vaikka Skandaali oli sen jälkeen mukana perustamassa hiphopiin erikoistunutta levy-yhtiötä, ei häneltä kuultu vuosikausiin muuta kuin yksittäisiä kappaleita ja fiittejä.
Kymmenen vuotta esikoisalbuminsa Putkaradion jälkeen kehonrakennuspiireissäkin tunnettu artisti heitti Kapasiteettiyksikön jalanjäljissä paluukeikan Lahden Summer Up -festareilla. M-Eazy Musicin kanssa aloitetusta yhteistyöstä huolimatta comeback eteni silti todella hitaasti: uutta soolomateriaalia julkaistiin ainoastaan neljä kappaletta ennen 2010-luvun vaihtumista 2020-lukuun.
Nyt Skandaali on kuitenkin julkaissut kauan odotetun kolmannen soolonsa nimeltä The Incredible Mulk. Klangi luonnollisesti varasi heti audienssin Markiisille – lue haastattelu alta!
Skandaali julkaisi vuosina 2003-2005 sooloalbumit Putkaradio ja Kultalevy sekä Round the World -yhteislevyn YOR123:n kanssa.
Petri Saarelainen
Uusi platta on lopultakin täällä, millainen olo?
”Tosi hyvä olo, kun sai taas oman lätyn pihalle. Levystä tuli just sellainen, kun siitä pitikin tulla ja omasta mielestä se kokoaa hyvin itselle tärkeimmät vuosien aikana syntyneet biisit ja uudet levyä ajatellen väännetyt kappaleet sopii saumattomasti sekaan.”
Millaista palautetta projektista on tullut?
”Palautetta on tullut tosi paljon ja se, mikä on yllättänyt eniten, on sen positiivisuus. Lähes poikkeuksetta viesti on ollut se, että on koettu, että tällaista ”Skandaalin musiikki on”, ”vanhaa kunnon Skandaalia” ja niin edelleen. Ja se on tietysti ollut mahtavaa kuultavaa, koska itse koen asian olevan juuri näin. Biiseistä eniten reaktioita ovat herättäneet Linnunradan liftari ja Ruma mieli, lähinnä koska niitä on rinnastettu Hautajaismusiikkiin ja Ei pysty -biisiin ja noilla kahdella stygellä tuntuu olevan erityinen paikka monen Skandaalin kuuntelijan mielessä.”
Levy oli työn alla todella pitkään. Mikä sai sinut nyt tekemään tämän kolmannen albumin valmiiksi?
”Totta, levyn julkaisemisajatukset on aikojen saatossa tulleet ja menneet ja tulleet taas. Viimeinen sysäys tuli siitä, kun MGI Sonylta otti yhteyttä ja kysyi kiinnostaisiko EP:n julkaiseminen heidän kauttaan. Ja totta kai kiinnosti, kun oikein pyydetään! EP:stä ei sitten kuitenkaan tullut mitään, kun ei pystynyt droppaamaan listalta tarvittavaa määrää biisejä ja uusiakin halusi projektia varten tehdä.”
Mitä levyn nimessä oleva sana Mulk tarkoittaa?
”En yleensä tykkää selittää mun biisejä ja sama pätee levyn nimeen. Jokainen saa ihan itse keksiä tai tulkita biisien ja nimen merkityksen.”
Diggaatko Marvelin sarjakuvista ja niiden pohjalta tehdyistä leffoista, sarjoista tai peleistä? Onko mitään suosikkeja?
”Niin kuin suurin osa pienistä pojista, olen minäkin ollut kova supersankarifani. Erityisesti Marvelin syvemmät ja rosoisemmat sankarit ovat mieleen verrattuna esimerkiksi DC-kamaan. Ehdottomat suosikit ovat Iron Man ja Hulk. Iron Man asenteensa ja huumorinsa puolesta, Hulk / Banner taas traagisen tarinansa ja jakautuneen persoonansa vuoksi.”
Kirjoitit vuonna 2006 sivustollesi pitkän blogitekstin, jossa sanoit huomanneesi hiphopin saaneen omassa elämässäsi lähes uskonnollisia piirteitä ja olleesi ”pahimmanlaatuinen hiphop-fundamentalisti-puristi-räkänokka”. Kerroit myös havahtuneesi siihen, että hiphopista oli vähitellen tullut elämänlaatuasi heikentävä asia. Oliko kolmannen levyn tekeminen tämän havainnon seurauksena haasteellisempaa kuin edellisten?
”Tuostakaan en muista juuri mitään, mutta hyvä että olen sellaisen kirjoittanut ja ymmärrän hyvin miksi. Kaiken itsetutkiskelun ja elämän aikana oppimani jälkeen näkisin, että musiikin teko on vain helpottunut. Tiedän mitä itse olen ja mitä Skandaali on. Ihmisenä en ole vaan Skandaali, enkä haluaisi olla, mutta Skandaali on osa sitä ihmistä. Ja rap on se kanava, jota käytän Skandaalin ulos päästämiseen. Skandaali-puoli on ollut tietyssä mielessä vähän niin kuin Hulk – epästabiilia energiaa, jota mun pitää osata käsitellä oikein, jotta sitä voi valjastaa johonkin hyvään.”
Miten suhtautumisesi hiphop-kulttuuriin ja musiikintekoon on muuttunut edellisen albumisi jälkeen?
”Suhtautumiseni on muuttunut kulttuuriin ja musiikintekemiseen siten, että en kuvittele enää tietäväni mistään mitään totuuksia. Molemmat ovat upeita asioita ja jokaisella on oikeus tulkita ne haluamallaan tavalla ja saada niistä siten itselleen iloa elämään. Mulla on totta kai vahvat mielipiteeni noistakin asioista, mutta ne liittyy vaan siihen, mitä noi jutut merkitsee just mulle.”
Tähän väliin todella kulunut mutta semipakollinen kysymys: millainen on mielestäsi skenen tila tällä hetkellä?
”Haha, vaikee sanoa, olen niin tietoisesti etäyttänyt itseäni ”skenestä” jo aikoja sitten, enkä seuraa meininkejä niin tarkasti, että voisin väittää tietäväni meiningeistä paljoakaan. Omaan silmään positiivisia juttuja on ”menneiden vuosien” räppäreiden aktivoituminen, yhdessä tekemisen lisääntyminen, kun se jossain vaiheessa tuntui vähän hävinneen sekä tietynlainen teknisten ja lyyristen rap-artistien nouseminen vastavoimana kaikelle mumisemiselle ja hokemiselle. Huonoja juttuja on naurettaviin sfääreihin noussut jenkkiartistien kopioiminen, somepelleily, etenkin tää clout chasing ja se, että nyt meillä on uusi sukupolvi ”räppäreitä”, joka tuntuu mittaavan skillejä huomiolla ja tykkäyksillä. Omasta mielestä kokonaiskuvaa katsottaessa suomiraplyriikka on tällä hetkellä paskempaa kuin se on koskaan ollut.”
Edellisestä soolostasi on kulunut aikaa jo yli 15 vuotta. Miten ajan kuluminen kuuluu mielestäsi levyllä? Mitkä ovat selkeimmät erot kahteen edelliseen sooloalbumiin?
”Luulen, että eniten ajan kuluminen kuuluu äänessä ja sen käytössä. Ääni on madaltanut ja samalla koen oppineeni käyttämään sitä paremmin. Lisäksi omaan korvaan kuuluu myös muutos ulosannin varmuudessa. Tiedän mitkä jutut toimii omalla tyylillä, en ole enää (niin) pakkomielteinen multiriimien suhteen ja maltan pitää linjat sopivan mittaisina. Esimerkiksi Putkaradiolla itseä häiritsee tietynlainen hätäily ja monimutkaisten riimien pakottaminen.”
15 vuotta levyjen välillä on pitkä aika, mutta toisaalta olit yksi 2000-luvun alkuvuosien suosituimmista räppäreistä Suomessa. Tulitko edelleen tunnistetuksi kadulla silloinkin kun et enää julkaissut aktiivisesti uutta musiikkia?
”Jonkun verran jengi on tunnistanut aina sitten musahommien alottamisen. Ihan hauskaahan se on tietysti, jos joku vielä muistaa ja sanoo jotain mukavaa tai kertoo nuoruudestaan tarinan johon Skandaalin musiikki jotenkin liittyy, mutta alun jälkeen se aika nopeasti menetti pitkälti merkityksensä. Itse en mitenkään nauti huomiosta, mieluummin se huomio keskittyisi ihan vaan musiikkiin. Yksi juttu mikä on huvittanut aina, on kun tapaa jonkun ihmisen ja ajattelee, että ei se ees tiedä, että olen Skandaali. Sitten jossain vaiheessa se sanoo jotain tyyliin ”Sähän ootkin ihan mukava tyyppi” tai ”Et vaikutakaan mulkulta” tai muuta sellaista. Näin on tapahtunut todella monta kertaa. Samalla se jotenkin aina herättää muistamaan, miten ihmisten suhtautuminen musiikkiin ja artistiuteen voi olla todella erilainen, kuin mikä se oma on.”
Sattuiko tuolle välille aikajanaa mitään erikoisia kohtaamisia fanien kanssa?
”Yksi erikoisimpia tilanteita oli, kun ajelin Viikissä noin kymmenen vuotta Pesäst pesään -biisin julkaisua myöhemmin ja joku nuori kundi pysähtyy valoihin ja luukuttaa ihan täysillä kyseistä biisiä. Koitin morjestaa kaveria, mutta ei se tainnu tunnistaa, hahah.”
Millä aikavälillä The Incredible Mulkille päätyneet kappaleet on tehty?
”Painu vittuun sai alkunsa muistaakseni 2013. Linnunradan liftarin kirjoitin ja äänitin viimeisenä kappaleena 2019 lopulla.”
Skandaalille punchline tuntuu edelleen kaikkein omimmalta, vaikka hänen tuotannostaan löytyy syvempääkin otetta.
Petri Saarelainen
Viimeistelit levyn Löylyn uudella studiolla. Olet yksi lafkan perustajista, oletko enää millään tapaa mukana toiminnassa nyt kun Löyly on tehnyt paluun levy-yhtiönä?
”Myin aikoinaan koko osuuteni hyvälle ystävälleni ja kaikin puolin upealle herrasmiehelle Mängille. Nykyään käyn Löylyllä enää äänittämässä ja juomassa kahvia. Löylyllä oli muuten kolme perustajaa! Kolmas oli DJ Eleven.”
Levyllä ei ole mukana yhtäkään aiemmista singleistä. Onko syynä ainoastaan se että niiden julkaisijana toimi Universal vai koitko etteivät ne istuneet tälle kokonaisuudelle?
”Koin, että biisit eivät sovi levyn kokonaisuuteen. Tämä levy on enemmän sitä, mitä rap mulle on. Toisaalta vaikka sinkut olisivatkin sopineet levylle ja tulleet saman lafkan alta, en usko, että ne olisivat silti päätyneet levylle. Haluan pistää ulos uutta musaa, en biisejä jotka Spotifysta jo löytyvät.”
Soitit muutama vuosi sitten Kultabassokerhossa muutamia demoja tältä levyltä ja mukana oli pari sellaistakin biisiä, joita ei ole mukana albumilta. Onko itselläsi paljonkin julkaisematonta materiaalia?
”Joo, KBK:ssa vieraillessa soitin joitain biisejä. Sanoisin että matskua on ainakin yks levyllinen valmiita biisejä, kolme levyllistä puolikkaita biisejä ja satoja versejä.”
Oletko suunnitellut niiden julkaisemista jossain muodossa tulevaisuudessa?
”En. Kaikki mitä seuraavaksi pudotan, tulee olemaan ihan uutta matskua.”
Mikä on mielestäsi onnistunein kappale albumilla ja miksi?
”Oma suosikki on ehdottomasti Linnunradan liftari. Koen, että sain biisille juuri sen tunnelman jonka halusin. Biisi on mulle erityinen myös sen takia, koska kun Juan Muteniac sen biitin mulle yöllä lähetti, juuri kun olin menossa nukkumaan, se sai mut tilaan jota rakastan kirjottamisessa kaikkein eniten. En pystynyt menemään nukkumaan, vaan kirjoitin biisin siltä istumalta loppuun tai oikeastaan kappale kirjoitti itsensä.”
Mitkä kappaleet koko urasi ajalta ovat sellaisia jotka osoittavat selkeimmin skillssisi ämseenä? Onko myös olemassa joitain biisejä joita et pysty itse enää edes kuuntelemaan?
”No tää on vaikee. Oma suosikki vanhoista on varmaankin Onnelliset ihmiset. Koen, että kommunikoin siinä viestini selvästi, käyttäen samalla kekseliäitä ja monimutkaisia riimejä. Uudelta levyltä 52 linjaa, Jes jes joo ja Linnunradan liftari… Ainakin, hahah. En tykkää kuunnella suurinta osaa mistään vanhemmasta omasta kamasta, koska se johtaa aina samoihin ”Toi ja toi ois pitänyt tehdä paremmin näin ja näin” -keloihin. En kuuntele omaa matskua yleensä enää sen jälkeen, kun se on saatu ulos. Joskus saatan kuunnella jonkun vanhan biisin ja koittaa muistaa sen elämänvaiheen, tunnetilan tai muuta sellaista.”
Teit ainakin takavuosina myös englanninkielistä materiaalia. Kirjoitatko nykyään pelkästään suomeksi vai löytyykö riimivihkosta englanninkielisiäkin värssyjä?
”Teen nykyään tietoisesti pelkästään suomeksi. Kompulsiivinen rimmaaminen päässä tosin välillä tapahtuu myös silloin kun on englanninkielen kanssa tekemisissä, mutta niitä en jaksa kirjoittaa muistiin vaikka olis omasta mielestä kuinka hyviä. Maailma on täynnä äärettömän lahjakkaita artisteja, joiden äidinkieli on englanti, enkä keksi syytä lähteä niille apajille sohimaan, haha.”
Tuoreella platalla ei ole ollenkaan fiittejä. Oliko se tietoinen päätös jonkinlaisena vastapainona edelliselle albumiprojektillesi Round the Worldille, joka oli täynnä fiittaajia maailmalta?
”Valinta oli täysin tietoinen, syynä oli lähinnä se, että olin viimeisinä vuosina tehnyt aika paljon fiittejä. Halusin myös tuoda Skandaalin takaisin ja tehdä sen kokonaisuuden yksin, sekoittamatta siihen ketään muuta. Yksi lisäsyy on tietysti se, että moni biiseistä on syntynyt vuosien saatossa luomisen ja ilmaisun tarpeesta ja ne hommat yleensä tulee tehtyä yksin.”
Millaisena muuten näet tuon Round the World -projektin näin 15 vuotta myöhemmin?
”Round the World on mulle vähän sellanen kaks piippunen miekka, kuten Ezkimo ois sanonut. Toisaalta se oli nuorelle räppärille upea mahdollisuus, kun pääsi räppäämään monen fanittamansa artistin kanssa ja sai hengailla ja dokata niiden kanssa studiolla. Toisaalta mua vähän vaivaa edelleen tänä päivänä se lopputulos, joka ois voinut olla tuhat kertaa parempi. En mä tietenkään sitä mitenkään häpeäkään, mun mielestä siellä on monia makeita juttuja ja oli kunnia saada olla kaikkien mukana olleiden artistien kanssa samalla raidalla.”
Olet puhunut joskus kokonaisen EP tekemisestä Joniveljen kanssa. Onko sellaisen tekeminen edelleen suunnitelmissa?
”Jonin kanssa työskentely on aina etuoikeus ja sillon, kun mulle sitä etuoikeutta tarjotaan, tartun siihen! Jonin ei siis tartte muuta kun ilmottaa.”
Uskotko vielä julkaisevasi tämän jälkeen soololevyjä vai onko tämän tarkoitus toimia jonkinlaisena kunniakierroksena ja päätepisteenä omalle urallesi?
”Olen MC. MC:t ei eläköidy. Musiikkia tulen tekemään ihan samalla tavalla tai vielä enemmän, kuin mitä olen tähän asti tehnyt. Tietyllä tavalla olen nyt vasta löytänyt sen parhaan jutun mun tyylisessä räpissä. Oudot ja typerät läpät on aina olleet lähellä sydäntä, mutta vielä hienommiksi ne muuttuu, mitä vanhempana ukkona niitä heittää. Julkaisuista ja julkaisukanavista en vielä osaa sanoa mitään.”
Millaisia tavoitteita tai toiveita itselläsi on platan suhteen? Päätit ainakin lahjoittaa oman osuutesi sen tuotoista kokonaan SOS-Lapsikylälle, kerro vähän päätöksen taustoista?
”Tavoite oli saada ulos sellainen levy, johon olen itse tyytyväinen, joten se tuli jo saavutettua. Toiveita on, että se tuo jollekin sen kuulevalle ihmiselle hymyn naamalle, antaa voimia puskea vaikean tilanteen yli ja saa jonkun kiinnostumaan räpistä tai innostumaan räppäämisestä. Kaupallista menestystäkin toivon tietysti nyt, jotta SOS-Lapsikylä saisi mahdollisimman paljon hyötyä. Hyväntekeväisyyskohteen valinta oli äärimmäisen helppoa. Mitä ihmiskuntaan tulee, lapset ovat kaikkein tärkeimpiä ja kaikkien aikuisten tulisi tehdä parhaansa, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi elää onnellisen ja turvallisen lapsuuden.”
Skandaalin kuvat Savo Block Party -tapahtumasta: Petri Saarelainen
