EP päästää kuuntelijan sisään Mon-Salan maailmaan.
D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kollektiivin suunnalta tippui hiljattain jälleen uusi kokonaisuus, kun Mon-Sala julkaisi EP:n nimeltä DNF. Levy on muun muassa Adikian keikkojen sekä Matriarkaatti-podcastin ja -klubin kautta esiin nousseen sooloartistin ensimmäinen.
EP:llä esitellään Mon-Salan hahmoa kaiken kaikkiaan viidellä raidalla, joista Boys Don’t Cry sekä Kauniita kuvii julkaistiin jo aiemmin singlemuodossa. Kokonaisuuden tuotannosta vastaavat Two Heavens sekä Mon-Salan sisko Elo, jonka kanssa koko projekti sai alun perin alkunsa.
Pitkään työn alla olleessa projektissa on Mon-Salan mukaan useita kerroksia, joista osa aukeaa heti ja toiset hitaammin. Mutta millainen tarina kappaleista lopulta oikein muodostuukaan?
Klangi päätti pureutua levyn sisältöön hieman tarkemmin Mon-Salan kanssa. Lue alta, miten artisti avaa omin sanoin debyytti-EP:nsä sisältöä.
01. Intro
”Kirjoitin ja äänitin intron EP:n biiseistä viimeisenä kun mulla oli jo käsitys siitä millainen kokonaisuudesta oli tulossa. Ehkä just siksi Intro syntyi kaikista biiseistä vaivattomimmin. Haluttiin siitä Gaben (eli Two Heavens, toim. huom.) kanssa outo ja hiljainen monologi, joka määrittää tunnelman koko EP:lle ja valmistelee kuulijaa tulevaan. Mulle intro on tavallaa pyyntö pysähtyä kuuntelemaan.”
02. Boys Don’t Cry
”Boys Don’t Cry oli ensimmäinen sinkkulohkaisu. Se on EP:n menevin ja ehkä kevein biisi. Demo biisistä oli vielä nykyistäkin versiota huomattavasti leikkisämpi ja esimerkiksi ad-libejä oli enemmän. Onneksi ne karsiutui prosessin aikana pois, koska nyt sanoille jää tilaa ja biisin tarina tulee paremmin iholle.
Oon jo Boys Don’t Cryn julkaisun yhteydessä vähän avannut biisin syntyhistoriaa. Lyhykäisyydessään lähetin ääniviestinä tän biisin ensimmäisen versen ekan version yhdelle tyypille. Silloin kirjoitin sen nopeasti ja suoraan sydämestä ja esitin jonkun YouTube-biitin päälle. Noi sanat oli silloin pakko saada ulos, mutta kasvotusten ja suoraan puhuminen oli liian vaikeeta. Vaikka biisissä on vähän synkkä taustavire, niin mulle Boys Don’t Cry on lopulta rakkauslaulu.
Elo eli Vera, mun sisko, on tehnyt tähän biisin taustat ja tää oli ensimmäinen biisi, joka tehtiin yhdessä pienen tauon jälkeen.”
03. Kauniita kuvii
”Oon koko mun aikuisiän nähnyt säännöllisesti joko todella väkivaltaisia unia tai unia, jossa saan silmittömiä raivokohtauksia. Kuitenkin oikeassa elämässä oon todella rauhallinen, ehkä jopa kylmä tyyppi. Vihaisena mun ääni saattaa hieman nousta, mutta äänenvoimakkuus ei ole se, mistä mun vihaisuuden huomaa, vaan korostunut rauhallisuus.
Kauniita kuvia yrittää sanoittaa sitä tunnetta kun se kylmyys ja raivo valuu sun raajoihin ja sanoihin, mutta silti ulkokuori pysyy hallinnassa. Samalla se on kokoelma kaikkee mitä olisin halunnut sanoa riita- ja erotilanteissa, mutta oon jättänyt – onneksi – sanomatta.”
04. Lucky One
”En yleensä yritä dokumentoida tapahtumia sellaisenaan sanoituksiin. Sekoittelen kokemuksia, faktaa ja fiktiota surutta yhteen. Kuitenkin mulle on tärkeää, että tunteiden on pysyy uskottavina ja samaistuttavina. Silloin mulla on olo, että biisi on onnistunut. Lucky One on biisi, joka selkeimmin esittelee Mon-Sala hahmon. Mon-Salan, joka ei oo kiltti, kiva tai helposti lähestyttävä. Halusin tehdä likaisen biisin.
Lucky Onen biitti on alun perin Veran tekemä, mutta siinä kuulee vahvasti myös koko EP:n miksanneen ja masteroineen Noah Kinin kädenjäljen. Noah on selkeyttänyt, tiivistänyt ja yhteistänyt EP:n soundia ja nostanut biisejä uudelle tasolle.”
05. Addiktio
”Tää biisi oli jo lähes valmis kun aloitettiin rakentaa EP:tä. Oltiin pitkään puhuttu Gaben kanssa, että voitaisiin tehdä yhteistyötä ja tää biisi oli meidän ensimmäinen kokeilu. Hiottiin ja muutettiin biisiä monta kertaa. Biisi oli jo menossa miksaajalle kun päätettiin äänittää se vielä kerran uudelleen. Yritin jättää äänestäni uhoa pois ja antaa sanojen mennä ihon alle.
Siinä missä muut EP:n biisit yrittää väittää, että ”en oo pahoillani” (Boys Don’t Cry) tai ”en välitä, ei oo mielipiteitä” (Kauniita kuvii) niin viimeistään Addiktion aikana tajuaa, että kertoja oikeasti välittää, on pahoillaan ja on paljon herkempi ja haavoittuvaisempi, kuin mitä haluaisi olla.
Itse biisin kirjoittaminen ei ollut vaikeaa, mutta sen äänittäminen, esittäminen ja toisille näyttäminen on ollut. Hookki on vaan kuiskittuja sanoja, joita ei ehkä haluais sanoa ääneen.”
