Ohjaajan mukaan artistien lyhytelokuvien potentiaalia ei vielä osata nähdä kunnolla.
Cledoksen CEISSI-albumin kannessa ei ole niin sanottu ”Glasgow smile”, mutta jotain samoja piirteitä grillzeillä hampaansa peittäneessä artistissa ja Heath Ledgerin Jokerissa on: molemmat ovat sanansa mittaisia miehiä. Cledos sanoi jo Bägi-hitillään remontoivansa skenen, ja hänen visuaalista albumikokonaisuuttaan voikin helposti pitää uutena mittatikkuna kun asioita halutaan tehdä isosti.
Levynsä yhteydessä Cledos julkaisi todella näyttävän CEISSI-lyhytelokuvan, joka sisältää näyteltyjä kohtauksien lisäksi kolme uutta musiikkivideota. Projektin on ohjannut kaverikarim eli Karim Saheb, jonka kädenjälkeä olivat aiemmatkin musiikkivideot TÄN KAA, KYSYMYS ja KILO.
Osa saattaa tietää elokuvantekijän viime vuonna ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Pitkä perjantai, joka sai alkunsa vähintäänkin poikkeuksellisella tavalla. Porilaislähtöinen tekijä nimittäin ohjasi leffan panimoyritys Foster’sin ja radiokanava NRJ:n vuonna 2013 järjestämään Maailman pisin perjantai -videokilpailuun tekemänsä voitokkaan trailerin pohjalta.
Mutta miten töistään tarkka Saheb päätyi ohjaamaan artisteja ja millainen keissi CEISSI oli hänelle? Klangi haastatteli ohjaajaa.
CEISSI on nyt ulkona samoin kuin samanniminen lyhytelokuva. Millaista palaute on ollut, onko tullut mitään erikoisia kommentteja?
”Toistaiseks liian vähän heittereitä. Ne on niit mielenkiintoisempia tapauksia. Mut vähättelemättä, oon fiiliksissä näistä kaikista positiivisista kommenteista ja jopa muutamista ylistyksistä yleisesti. Viikonloppuna tuli kahteen otteeseen jenkeistä luovan alan tyypeiltä hehkutusta. Tapasin myös virolaisia ja venäläsiä musiikkivideoiden tekijöiltä, jotka olivat jo pidempään seuranneet meidän duuneja – se oli nättiä.”
Miten alun perin päädyit alalle ja miten tutustuit Cledokseen?
”Päädyin tälle alalle ihan vahingossa. Kikkailin aiemmin siellä sun täällä luovissa projekteissa: tein jokusen valokuvausta ja opiskelin kuvataiteilijaksi, näyttelin teatterissa ja jossain pienissä leffa- sekä tv-rooleissa. Mut sitten se elokuvantekijän ja ohjaajan intohimo puhkesi jostain ja lujaa.
Mä alotin kaiken ihan frendien kanssa. Me hommattiin simppelit vermeet ja rakennettiin jotain kamerarigejä pvc-putkista, ja vaan lähettiin kuvailemaan. Pikkuhiljaa oltiin tehty tulosta lyhärifestareilla ja se oma rooli sen kuin vahvistui – mulla oli kova tarve kirjottaa tarinoita ja ohjata ne henkiin.
Seuraavaksi mun lapsuuden kaveri Juuso Ruohonen, eli artisti View, ja tuottajamoguli Joonas Laaksoharju pyysi mua mukaan niiden projektiin ja se kyllä herätti kiinnostuksen musiikkivideoita kohtaan. Se oli hyvä startti tähän kaikkeen, koska ja Juuson ja Joonaksen juttu oli uniikki, esteettinen ja mielenkiintoinen – siinä oli helppo olla messissä. Me sukellettiin mun leffantekojuuriin ja tehtiin View’n esikoisalbumille lyhytelokuva New Yorkissa, ja sen kyllä jengi spottas. Sen jälkeen sain soittoa muiltakin artisteilta.
Cledokseen tutustuin kuitenkin ihan toista reittiä. Cledos oli keikkansa jälkeen mennyt mun faijan baariin Porissa ja he oli tavannut toisensa. Mun isä kehotti että Cledos laittais mulle koodia, jos koskaan tarvitsisi seuraavan tason musiikkivideota. Big sell! Pari päivää myöhemmin istuin Cledoksen kanssa alas katsomaan, josko meillä klikkais. Ihan hyvin klikkas?”
Keiden ohjaajien työt ovat tehneet itseesi erityisen vaikutuksen? Onko itselläsi mitään varsinaisia esikuvia?
”Uff niit on monia ja laidasta laitaan. Leffapuolella oon pitkään fiilistellyt Wes Andersonia, Aki Kaurismäkeä, Christopher Nolania ja tuoreimpina tapauksiona Safdie Brothersia sekä Gregg Arakia. Musiikkipuolella oon junnusta asti ihaillut Michael Jacksonin tapaa rikkoa rajoja ja tehdä ikonisia juttuja. Kanye Westin estetiikka on kanssa ollut iso inspiraatio mulle. Mut anyway mun tärkein esikuva on mun vanhemmat, ne on priceless ja tukee mua aina täysillä.”
Onko jotain sellaisia leffoja joita voit katsoa uudestaan ja uudestaan ilman että kyllästyt niihin?
”Katson hyviä leffoja toistuvasti fiiliksen sattuessa eikä ne ikinä tunnu kyllästyttävän. Joskus myös luuppaan eri teoksia jatkuvalla syötöllä oppiakseni niistä. Katson kai aina jotain. Léon: The Professional on kestosuosikki.”
Portfolioosi lukeutuvat muun muassa Sannille ja View’lle ohjatut lyhytelokuvat. Oliko idea CEISSI-lyhytelokuvasta helppo myydä Warnerille?
”Loppujen lopuksi artistit saa itse päättää, mitä ne tahtoo urallaan tehdä, ja levy-yhtiöt sitten supporttaa artistejaan. Siisteimmät jutut lähtee aina itse artistista. Cledos oli meidän yhteistyön alettua ja ystävyyssuhteen tiivistyttyä yhä kiinnostuneempi mun leffataustasta ja kertoi omistakin haaveistaan lähteä tekemään jotain musiikkivideoita isompaa. Sitten kun meille konkretisoitu, että CEISSI jos joku olisi hyvä tilaisuus tehdä sitä jotain isompaa, niin esitettiin idea Warnerille.
Levy-yhtiöt ei vielä näe lyhärien potentiaalia musiikkivideoihin verrattuna, koska niistä on niin vähän dataa. Niiden statsit voi mitata eri tavalla: isompi teos on erittäin iso statement artistin uralla ja sen aiheuttama engagement syventää artistin ja yleisön suhdetta eri tavalla. Useimmiten tälla alalla numerot vaan merkkaavat enemmän. Itse uskon että tällaisen teoksen brändiarvo on kultaakin kallimpaa eikä pelkistä luvuista tarvitse aina murehtia. Lopulta kuitenkin saatiin green light omalla periksiantamattomuudellamme.”
Millaisen budjetin saitte lyhytelokuvaa varten?
”Näin ympäripyöreästi: budjetit on aina sellaisia, että mielellään sitä ottais lisää, mutta tälläkin pärjää. Mut faktahan on se, että ihan sama kuinka paljon sitä rahaa on, niin johonkin se kaikki vaan menee. Mun mielestä pääasia on tehdä kaikki tinkimättä ideasta ja se on sellanen juttu, mihin oma energia ja intohimo vaikuttaa budjettia enemmän.”
Uskotko että vastaavia artistien lyhytelokuvia tehdään jatkossa enemmänkin Suomessa?
”Tää artistien lyhäriskene on vasta alussa. Toivoisin et niitä uskallettaisiin tehdä enemmän, koska ne on paitsi hyvä tapa käsitellä isompia kokonaisuuksia niin myös näyttää artistia monipuolisemmassa valossa. Tällaiset projektit tuntuu myös kasvattavan artistia ja vievän koko alaa eteenpäin, näin mä sen nään.”
Mikä on oma suosikkiraitasi CEISSI-albumilta ja miksi?
”LIFE. Se on uskaliaan erilainen biisi, joka resonoi sellaisella tavalla, jota en olis Cledokselta osannut ensimmäisenä odottaa. Olin myös pähkinöissä siitä, miten se biisi heräsi lyhärissä henkiin, ihan toisiin sfääreihin.”
Miten pitkään kuvauksissa kaiken kaikkiaan meni? Oliko teillä varattuna jokin tietty määrä kuvauspäiviä putkeen vai kuvasitteko lyhytelokuvan osissa pidemmällä aikavälillä?
”Me kuvattiin kaiken kaikkiaan kolme pääpäivää ja yksi rästipäivä. Käsikirjotusta, ennakkovalmistelua ja lokaatioiden scouttaamista me tehtiin Cledoksen kanssa oikeastaan jo KYSYMYS-projektista lähtien. CEISSI oli pitkä lataus mut kuitenkin ripeä tuotanto. Jälkituotantoa (editti, äänisuunnittelu, värit) me taottiin viikon verran.”
Saitteko tähän mukaan kaiken mitä suunnittelittekin vai pitikö jotain jättää syystä tai toisesta pois? Jäikö mitään kohtauksia leikkaushuoneen lattialle?
”Kaikki saatiin mitä suunniteltiin ja se on yks iso ihme, kun katsoo lopputulosta. En vieläkään sisäistä sitä, miten me pystyttiin tekee tää näin lyhyessä ajassa, mut kai se on se et hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mä oon kyl melko neuroottinen mitä tulee suunnittelemiseen, mut loppujen lopuks kaikki teki kaikkensa viimiseen asti: valkoinen Testarossa ja liekkiauto metskattiin miljoonan kiven alta ja huippuluokan crew saatiin paikalle tekemään taikoja. Kaiken kukkuraksi artistit veti elämänsä shown. Mitä muuta sitä tarvii?
Kaikki materiaali LIFE-loppuhuipennusta lukuunottamatta myös käytettiin. Se oli ainoa sellainen ”go with the flow” -osa tätä tuotantoa, missä otettiin paljon matskua fiiliksen mukaan. Muut kohtaukset oli kuvakäsikirjotuksen tarkkaa puuhaa.”
Mikä on siistein muistosi kuvauksista?
”Koko kokemus oli vailla vertaansa. Mut sanoisin että ne hetket, kun muistaa havahtua, että täällä sitä ollaan ainutlaatuisissa puitteissa mahtavalla jengillä on ne parhaat hetket. Yritin havahtua kaiken kiireen ja stressin keskellä niin monesti kuin pystyin. Kylmät väreet tuli aina, kun esiintyjät heittäytyi ja kameratiimi reagoi. Oh man, oh boy!”
Mitkä olivat projektin isoimmat haasteet?
”Kaikki tekeminen Cledoksen kanssa on yhtä haastetta. Aina nousee rima ja tähdätään tulokseen, joka inspiroi tekemään lisää niitä kreisejä juttuja. Mutta niin kuin kaikessa, niin se aika on aina kortilla: jossain kohtaan ollaan ihan safe, mutta sitten pari tuntia myöhemmin aikataulut horjuukin huolella. Useimmiten kuitenkin jostain tulee jollain ihme mäihällä se kuuluisa loppukiri ja kaikki on tyytyväisiä.
Teknisesti haastavinta oli CEISSI-biisin ajokohtaukset. Me suljettiin tiet ja nostettiin liekkiauto towdollylle, jonka Bongobongo mahdollisti ensimmäisenä Suomessa. Moviementin lava-autolla meillä oli Technocrane-viritelmä, josta mulla ei myöskään ollut aiempaa kokemusta. Haastavinta oli saada ne kuvat purkkiin, mitä oltiin yhdessä kuvaaja Sami Rehmosen kanssa kelattu, mut jälleen vaikeuksien kautta voittoon.”
YouTuben lisäksi lyhytelokuva on ollut mahdollista nähdä ainakin Forumissa järjestetyn keikan yhteydessä. Onko suunnitelmissa järjestää siitä muita erikoisnäytöksiä esimerkiksi elokuvateattereissa?
”Kyllä me enskaa funtsittiin. Haluttiin kuitenkin tehdä kaikki rauhassa valmiiksi asti eikä hosua liian monen narun kanssa joka suuntaan. En tiedä tuleeko tän teoksen kohdalla mitään sen erikoisempaa näytöstä, mutta tulevaisuudessa uusien projektien tiimoilta sanoisin että 110 %.
Vai pitäiskö sitä sittenkin mennä takaisin äänistudioon tekemään CEISSI surround-äänillä? Hmm…”
Cledos on puhunut jo pitkään haaveestaan tehdä oma elokuva omalla tiimillä, mutta ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole vielä se vaan vasta askel siihen suuntaan. Onko teillä jo ideoita varsinaiseen kokopitkään elokuvaan tai jotain tarkempiakin suunnitelmia?
”Se on totta, haave yhä isommasta elokuvasta on olemassa. CEISSI oli tietynlainen virstanpylväs monella tapaa, mutta fokus on kuitenkin Cledoksen debyyttialbumissa. Ehkä se ”kokopitkäprojekti” pitäisi fokuksen sitten vain itsessään, saa nähdä. Ideoita on kyl liikaa.”
Mitä seuraavaksi? Onko työn alla jo uusia projekteja?
”Rehellisesti tää on projektista toiseen loikkimista koko vuosi. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen.”
Millaisia haaveita sinulla on urallesi, onko itselläsi jotain ihan konkreettisia tavoitteita lähivuosille?
”Nyt kun nää tekeleet on jokusen löytänyt tietään kansainvälisille vesille, olis mieltä ylentävää tehdä siitä se seuraava askel. Konkreettisesti sen askeleen ottaminen on täysin auki, mutta luotan isosti meidän tekemiseen. Viime vuonna saatiin parin frendin kanssa kutsu vloggauksen kummisedän, eli Casey Neistatin studiolle yhden lyhärin tiimoilta – niin innolla kyllä odotan mikä se tän vuoden ”big surprise” tulee olemaan, hahah.”
