”Kun artistit eivät keskity todistelemaan, on kuuntelijana myös paljon helpompaa ostaa se, mitä heillä on sanottavana”, kirjoittaa Aku Havukainen Kuuntelussa -juttusarjassaan.
Aren ja Rekamin välinen yhteistyö on ollut saumatonta jo vuosien ajan ja perjantaina 13. joulukuuta päättyi odotus – kaksikko julkaisi yhteisen albumin.
Levy kantaa onnistuneesti nimeä Kabinettimusiikkia. Nimittäin jos räppiä soitettaisiin kabineteissa, kuulostaisi se jotakuinkin tältä. Samalla se on myös kahdeksan biisin mittainen näytös siitä, miksi Jyväskylä on räpin pääkaupunki sanan perimmäisessä merkityksessä.
Lue myös: Miten räpistä tuli valtavirtaa? – uusi hanke ottaa selvää hiphop-kulttuurin rantautumisesta Suomeen
Jyväskyläläisen räpin malliesimerkki
Jyväskyläläisyys tulee ilmi niin tekijäkattauksessa, kuin myös albumin tematiikassa ja tekemisen tavassa.
Levyn ensimmäinen biisi on singlenä julkaistu bängeri Koko illan, joka on omistettu jyväskyläiselle JBA-koripallojoukkueelle. Joosu J:n väkevä hookki onkin kaikessa tyylikkyydessään levylle tarpeeksi arvokas aloitus.
Albumin paketoi uusi Jyväskylä-anthem, Made in JKL, joka toimii kunnianosoituksena kaupungin tekijöille kaksikon pudotellessa nimiä aina DJ Larren G:sta Beyond Storeen.
Väliin mahtuu pääasiassa huoletonta fiilistelyä, mutta myös yksi painavamman asian biisi, nimeltään Vaikee samaistuu. Se toimii kuin antiteesinä jyväskyläläiselle mentaliteetille – biisillä kerrotaan, millaisia heppuja kaupungissa ei katsella.
Kenties vuoden mielenkiintoisimman kattauksen tarjoaa singlenäkin julkaistu Takki auki, jolla vierailee jyväskyläläinen nuoren kaartin osaaja Kofi One, Kotkan oma poika Röge ja Jare Brand. Ja siinä ovatkin ainoat ei-jyväskyläläiset tekijät, Tykopaatin ja tuottajan kopissa vaikuttaneen Xrphanin lisäksi.
Vaikka levyllä kuullaan montaa tekijää, on laatuvaatimus silti korkea.
Mailaa ei pidä puristaa
Kabinettimusiikkia todistaa sen, että ”aito räppi” on toimivan puoleinen konsepti. Simppeleistä osasista saadaan aikaan sulava kokonaisuus, kun tyylitajua ja kokemusta löytyy yhden Aren ja Rekamin verran.
Kenties kaikista parasta albumilla on se, kuinka eleettömästi kokonaisuus pysyy kasassa. Laadukkaat biitit, simppelit flow:t sekä tyylikkäät aihevalinnat saavat pysähtymään ja oikeasti kuuntelemaan.
Kun artistit eivät keskity todistelemaan, on kuuntelijana myös paljon helpompaa ostaa se, mitä heillä on sanottavana. Kabinettimusiikkia todistaa, että kun ei yritä liikaa, on mahdollisuus epäonnistua pienempi ja kynnys fiilistellä pienempi.
Lue lisää päivän ajankohtaisimmista musiikkiuutisista ja pysy ajan tasalla!
