Jaalan ja Aren elämää.
Välitunti pienen paikkakunnan koulussa. Oppilaiden täyttämän pihan toiselta puolelta kuuluu huuto.
”Hei Jaala, onks sun muna oikeesti vaa kolme senttiä?!”
Välituntivalvoja Pyry Jaala hätkähtää ja muistaa äkisti yhden vanhoista kappaleistaan. Siinä on mukana laini ”Pieni jätkä mut onneks muna on suuri, vaik ex-muija väittää et kolme senttiä juuri ja juuri”.
– Sit olin siinä vaa et ”ei vittu, mä luulin että mä saan täl jotain rispektii mut jengi vaan huutelee tääl”, rap-piireissä Arena tunnettu erityisopettaja kertaa nauraen.
Normaalisti Aren musiikinteko ei kuitenkaan vaikuta hänen päivätyöhönsä, sillä opettajan ja oppilaiden välissä ammottaa sukupolvien kuilu. Samanaikaisesti räppäri ja opettaja kuulostavat kahdelta niin eri ammatilta, että on vaikea kuvitella samaa ihmistä tekemässä molempia.
– Muksut onneks näkee mut sellasena kun mä oon siellä, eikä välttämättä – eikä tiedäkään – mua räppäri Arena. Ne on just sen verran monta sukupolvea nuorempia, mikä on sillee täs hyvä. Meilläkin on oppilaina tosi pieniä lapsia osa nii ne tyylii kuuntelee varmaa jotain Baby Sharkia, Are kertoo.
Tamperelaistunut KPC Recordsin perustajajäsen näkee ihmisen ikään kuin useamman persoonallisuuden kokonaisuutena, jotka saattavat olla hyvinkin poikkeavia toisistaan. Eri puolille voi silloin olla erilaisia tapoja tai kanavia, joiden kautta ne nousevat esiin.
– Are on aika pitkälti just sellanen tiettyjen puolien kärjistetty versio. Voi olla räävittömämpi ja jos miettii vaikka battlehommia, nii en välttämättä oo siellä niin sensitiivinen hahmo ja se on taas tosi eri puoli musta, kun millanen oon vaikka töissä koulussa. Tähän puoleen kuuluu myös se itseironia ja hauskuus. Sillon kun on esimerkiksi töissä, nii koittaa olla empaattinen ja enemmän sellanen ”kliini” äijä. Are voi sit hoitaa noi viikonlopun yöelämän puolet, vuoden 2007 freestyleräpin suomenmestari avaa.
Aren lyriikoita ei siis pitäisi tulkita kirjaimellisesti yksi yhteen sen kanssa mitä siviilihenkilö Pyry Jaala sanoisi tai tekisi. Toisinaan kuitenkin maailmat kohtaavat.
– Esimerkiks kun mä hain töihin ja sain sen paikan, nii pomo sano jälkikäteen et ”Hei, mä kävin kattoo vähä sun biisejä YouTubesta, nää ei oo oikeen kouluun sopivaa matskuu”. Mut koulussa oon ihan eri tyyppi kuin vaikka bättläämässä. Ne kaks maailmaa ei oikeen sovi yhteen.
Suomen yksi kaikkien aikojen kovimmista – ellei kovin – battle-MC on viime vuosina ottanut harvakseltaan osaa battleihin. Madventuresissa MC Kajoa vastaan käytyä battlea lukuunottamatta Are onkin omasta tahdostaan pysytellyt poissa niistä.
Battle-ympyröistä poistumiseen on selkeä syy. Aren mielestä niiden vaatima mielentila tuntuu nykyään todella myrkylliseltä.
– Siinä menee vaan sellaseen koulukiusaajatilaan ja kattoo jotai jätkää, et mitä mä voin tässä haukkuu, mikä tässä on huonoo ja mikä tässä on epävarmaa. Freestyle-klubeilla voi heittää viel ja se on iha hauskaa puuhaa. Mut se toisten haukkuminen ja se miten kattoo toista ihmistä ei oo sellanen mielentila, mihin nykyään enää ite mielellään menee.
Viime aikoina on käyty keskustelua artistin ja siviilihenkilön välisistä rajoista ja siitä, mitä artisti voi taiteellisen vapauden puitteissa sanoa. Mikroskoopin alla ovat olleet niin Pyhimyksen alter egon Lika-Akin lyriikat kuin tulokasartistien YB:n ja Nuteh Jonezin TikTok-hitin sanoituksetkin.
Are sanoo miettineensä, että raja on melko hämärä. Henkilökohtaisen rajan hän olisi itse voinut jälkikäteen ajateltuna vetää tarkemminkin, olihan debyyttilevyn nimessä kuitenkin artistin sukunimi.
– Jos näyttelisin elokuvis missä kiroillaan tai on väkivaltaa, nii se on iha selvää, et oon se hahmo ja siinä roolissa. Mut kun tekee biisiä, nii on vähä vaikeempi erottaa, ehkä tekijällekin, et mikä on se hahmo ja mikä edustaa sitä oikeeta henkilöä, kuka kappaletta on kirjottanu.
Aren mielestä osasyy tähän voi olla yksi musiikin vahvimmista puolista eli se, että musiikki tuntuu usein paljon henkilökohtaisemmalta. Kappaleiden kertojaääni saattaa puhua kuin sanansa kuuntelijalle osoittaen, mikä saattaa hämätä luulemaan että kertojakin on oma itsensä.
– Mun biisit on kuitenkin tosi paljon omaa elämää, vähän väritettynä. Näin kaveria eilen ja se sano et mielikuvitus ei oo mun vahvuus nii ehkä mä joudun sit ammentaa omasta elämästä niitä juttuja, Are pohtii.
Tämän vuoden puolella Area on kuultu niin DJ Massimon julkaisuilla kuin jyväskyläläisten Mist sä tuut -dokumenttisarjaan tekemällä originaalikappaleella. Soolona häntä kuultiin äskettäin singlellä Niinku me, joka toimi samalla artistin esikoisjulkaisuna levy-yhtiö Pihlderbergin alla.
Kappale jatkaa Arelle tuttua tyyliä, jossa omia elämänvalintoja pohditaan samalla kuin itseä tarkastellaan kolmannesta persoonasta, ajoittain jopa hieman ironisten lasien läpi. Verrattain vanhana tekijänä Are sanoo yllättyneensä kappaleen vastaanotosta, sillä edellisestä omasta julkaisusta oli aikaa jo vuosia.
– Se aina tuntuu hyvältä. Varsinkin ku joku tyyppi josta tykkää tai jonka ei ainakaa tarvis kertoo mulle mitää kehuja, tulee sanoo et hyvä biisi. Se oli kyl iso buusti, tein heti sen jälkee pari uutta demoa, et kyllä se innosti ja inspiroi tosi paljon.
Tuleva kokopitkä onkin jo käytännössä valmis mutta biisejä tehdään vielä lisää, jotta kokonaisuus pysyy ehjänä ja mahdollista pelivaraakin jäisi biisivalintojen suhteen. Are toivoo, että kuuntelija jäisi henkilökohtaisesta ja mahdollisesti myös samaistuttavasta levystä hyvälle mielelle.
– Meillä jäi yks biisi silleen, et tehtii siit demo siitä, mut sit kuunneltii se ja oltii sillee, et tää on aika raskas ja levy tarvis ehkä vähä jotai hassuttelua tai ei jotai iha nii totista viel.
Pihlderbergiä luotsaa hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa Rekami, joka on vastannut Aren aiemmistakin julkaisuista yhtiön kanssa tai ilman. Aren mukaan lafkalle siirtyminen on ollut kannattava liike, sillä levyn tekeminen on ollut hänen tähänastisen uransa hienoin projekti.
– Nyt tuntuu siltä et Lauri tuottaa koko projektia ja antaa tosi paljon panosta siihen, et mennään ihan 50/50-meiningillä. Laurilla on mun puolesta aika vapaat kädet sen puolesta, et millasia tuotantoja tulee ja on kyllä toiminu ihan hullun hyvin. Kuitenkin noin hyvä tuottaja ja se määrä biittejä, mistä voin valita on ihan uutta. Tää on toiminut niin hyvin, et on vaikee palata sit siihen vanhaan. Sekin on kiva, et on eri tuottajien soundia mut tän hetkinen työtapa on tuntunu kaikista parhaalta.
Mikäli Are ei vapaa-ajallaan ole mikkikopissa, käyttää artisti usein aikansa kirjojen parissa niitä lukemalla, järjestelemällä ja katselemalla. Kirjallisuusharrastus on kuin erillinen huoneensa hänen päässään, joka ei liity räppiin mitenkään.
Lähiaikoina Are kertoo lukeneensa esimerkiksi venäläistä kirjallisuutta 1900-luvun alkupuolelta. Samasta kategoriasta löytyvät hänen tämänhetkiset suosikkinsa.
– Se on ihan ku joku oma zonensa mihin menee, et tyylii heittää villapaidan päälle ja on sivistyny vähän aikaa. Mut mä otin nyt viel tipattoman kesään asti mitä en oo ikinä ottanu ja jos se pitää, nii se on aika uus kokemus mulle.