Paluu kohtaan jossa maailmat kohtasivat.

Syvyys. Maanantai 22. helmikuuta 2001.

”Ajatus Nollapisteestä lähti sen visuaalisuudesta. Nollapiste on vain nimi, joka me annettiin sellaiselle tilalle… mielenrauhalle… jossa pystyy rauhoittumaan ja olemaan itsensä kanssa sujut ja fiilistellä vaikka musaa. Nollapiste voi olla myös kriisi elämässä, taitekohta, jossa joko skarppaa tai lähtee syöksymään alaspäin.”

Näin usealla aliaksella tunnettu Roope Kinnunen avasi Ceebrolisticsin ehkä tärkeintä teosta Lifesaver Recordsin haastattelussa alle viikko sen julkaisun jälkeen. 0. EP:n oli tuolloin ainoastaan määrä pohjustaa samalle vuodelle kaavailtua kokopitkää, mikä jäi kuitenkin lopulta julkaisematta.

0. EP:stä muodostui silti nopeasti kiistaton kotimainen hiphop-klassikko. Jotain levyn statuksesta kertoo sekin, että EP oli Funkiestin kuukauden myydyin levy kuukausia putkeen vaikka se julkaistiin suomihiphopin hulluna vuotena 2001.

Sittemmin Ceebrolistics on kulkenut yhä kauemmas juuriltaan matkallaan sinne, missä kukaan ei ole käynyt. Palataan kuitenkin hetkeksi takaisin Syvyyden 2000-luvun alun tunnelmiin haastattelemalla Janne Hyttistä, Matti Pentikäistä ja Roope Kinnusta heidän klassikostaan.

0. EP:n julkaisusta on tullut kuluneeksi 20 vuotta. Millaista aikaa 2000-luvun alku oli Ceebroille?

Janne: ”Taisin olla vielä kahdenkymmenen puolenvälin hujakoilla iässä ja elämä oli suurin piirtein vielä oman paikan etsimistä ja suunnan luotaamista. Ihmissuhteiden koukerot värittivät musiikkiurani varjoisia vuosia.”

Roope: ”Nuoren miehen elämää. Asuin Kontulassa ja meidän Murmurecordingsin Syvyys-studio oli Eirassa. Tätä väliä tuli joka päivä metroin, sporin ja dösin ravattua. Meidän Murmur-gängi plus extended family oli super aktiivinen tähän aikaan ja duunattiin musaa yhes melkein päivittäin sekä tehtiin paljon eri kokoonpanoilla keikkoja sekä oltiin aktiivisia myös DJ-toiminnassa.”

Matti: ”Taide edellä. Opiskelin yliopistolla, mutta studio ja keikat, luomisen tuskineen, kirjoittamisineen ja keikkoihin valmistautumisineen, määrittivät arjen tahdin.”

Roope: ”Monenmoista projektia monien ihmisten kaa synty silloin. Itse olin studiolla joka päivä ellen ollu keikalla. Ilmassa oli uutuuden tuntua, ja saavutuksista pääsi ensi kertaa nauttimaan. Saatiin ison labelin myötä vähän nimeä lisää joten se näkyi esimerkiksi keikoissa ja liksoissa. Mikä tietysti motivoi duunaamaan enemmän ja paremmin. Toisaalta se asetti vähän uudenlaista haastetta tekemiseen.”

Olitte jo tuossa vaiheessa pioneereja, mutta EP ja sitä edeltänyt Hyviä juttuja -single olivat teidän ensimmäiset levy-yhtiön kautta tulleet julkaisut. Koitteko silloin paineita vastata joihinkin ulkoisiin odotuksiin siitä millaiselta musiikkinne olisi pitänyt kuulostaa?

Janne: ”Kyllä me alettiin tiedostamaan radiosoittopelin vaikeutta ynnä muita yleisiä paineita menestymisestä. Monet pitkät illat vietettiin studiolla vaikeroiden ja painiskellen miten tehdä se ”the hitti”, kuitenkin meidän käsialalla ja omaan tyyliin toisia kopioimatta.”

Matti: ”Enemmän koin painetta saada meidän taiteellisen vision läpi mahdollisimman ehjänä ja intensiivisenä niin kuin meillä oli mielessä.”

Roope: ”Varmasti just sen takii et hommia oli painettu hyvä tovi ennen isoa levy-yhtiötä meil oli niin sanotusti selvät sävelet eli suht selkeet kelat siitä mitä haluttiin tai ei haluttu duunata. Meiltä ei siis levy-yhtiön puolesta muuta toivottu kun et tehään se mitä parhaiten ite tehään ja sillä hyvä. Tämä asema oli toki ainut tapa meidän edes suostua isolle labelille. Siitä huolimatta kyllä sillä oli levyjen soundiin vaikutusta. Tieto siitä että potentiaalisesti paljon isompi voluumi kuulee meidän musaa vaikutti 0.-levyn tekoon alitajuisesti. Tässä vaiheessa (2000-2001) mun soundiseikkailut oli päätynyt jo elektronisen musiikin ihmeelliseen maailmaan ja oltiin jo duunailtu elektronisempia sekä niin sanotusti teknompia biisei mut halusin tuottaa nollapisteelle enemmän meidän juurille kallelaan olevan soundin, kuitenkin tuoden mukaan uusia ja elektronisia sävyjä. Esimerkiksi rummut halusin tietoisesti choppailla liverumpubreikeistä sen sijaan et oisin käyttäny konesoundeja.”

Matti: ”Hyviä juttuja oli kaiken meidän musiikin joukossa aika one-off, haussa oli ehkä sellanen pehmee ajava vibe mitä oltiin fiilattu tyyliin [Souls of Mischiefin] 93 ’Til Infinitystä asti. Kyllä se mulle edelleen hyppää vähän yksittäisenä välähdyksinä kaikkien biisien joukossa. Toisaalta ehkä se sopi EMI:n kanssa julkaistavaksi, selkeä kokonaisuus.”

Roope: ”Tän levyn oli tarkotus olla silta meidän menneen lofi ug hiphopin ja tulevan elektronisemman soundin välillä. Tästä jothtuen 0. on soundillisesti mun tuotannoissa aika oma lukunsa, soundia kahden maailman välillä.”

Ceebrolistics on julkaissut aika maltilliseen tahtiin musiikkia. Miten kauan 0. EP oli aikoinaan työn alla ja millaiset muistot sen tekoprosessista on ylipäätään jäänyt?

Matti: ”0. on erikoinen levy. Se syntyi ikäänkuin meidän varsinaisen sen aikaisen musiikillisen vision sivutuotteena. Samaan aikaan imettiin vaikutteita ympäri elektronisen musiikin maailmaa, Memphis UG-soundista Detroit ghettotechiin, Kalifornian Project Blowed -jutuista Björkiin ja berliiniläisestä dubteknosta Warp-stailiseen elektroniseen musiikkiin, ja tehtiin käytännössä fuusiota kaikesta näistä. Tietysti sillä lisäajatuksella että tähän meidän fuusioon kuuluu olennaisena osana räpit. Sitten kesken tätä pidempää prosessia, jonka oli tarkoitus muotoutua albumiksi, tuli paine pistää joku kokonaisuus ulos, joka tietysti on 0. ep.”

Roope: ”Se oli alun perin osa isompaa kokonaisuutta joka tuntui liian isolta palalta toteuttaa. Albumin valmistumisen odottelu turhautti meitä, joten päätettiin poimia valmiimmat ja toimivimmat biisit ja tehdä niiden ympärille oma julkaisu. En oikeastaan muista prosessin kestoa kun projekteja oli useita päällekkäin, mutta varmaan vuos tai pari oli työstetty biisejä EP:n julkaisuun mennessä.”

Matti: ”Muutama vuosi sitten kun tehtiin comeback-keikkoja, käytiin läpi oikeastaan kaikki musiikki mitä ollaan Jannen ja Roopen kanssa tehty yhdessä, ja kyllä 2000-2002 aika selkeärajainen albumi on olemassa, ja uskollisena odottaa päivänvaloa.”

Janne: ”Me tosiaan jätettiin arkistoon suhteellisen suuri määrä matskua mikä voisi kertoa taipaleemme kokonaiskuvan hiphopista berliini-dubin savuiseen maailmaan ja sieltä takaisin rap-skenen ytimeen.”

Miten musiikin tekeminen on muuttunut teillä omakohtaisesti noista ajoista?

Roope: ”Tavallaan se ei juurikaan ole muuttunut. Toki elämä on muuttunut ja ihmiset ympärillä vaihtunut useeseen otteeseen, laitteisto modernisoitunut ja lisääntynyt sekä kokemus kasvanut ja niin edelleen, mutta se tekemisen nälkä on sama. Pidän edelleen menneet metodit ja kelat messis sekä aina etsien uusia tuulia. Parasta on yhdistää molemmat.”

Janne: ”Muutos noista ajoista on ollut radikaali, nykyään musiikin tekeminen on helpottunut lähes 100 prossaa suht välittömään ”touchiin”, oli sitten projekti mikä tahansa. Vuonna 2011 islamin löytämisen aikoihin jätin kaiken, jopa musiikin hetkeksi. Koneet, kännykät lens rokeen toisensa perään. Vanhat vaatteet tuli poltetuksi kun halusin päästä menneestä irti milloin milläkin konstilla.”

Matti: ”Luomisen tuskasta on tullut tuskaa luomattomuudesta.”

Kertokaa levystä jotain mitä useimmat sen kuuntelijoista eivät todennäköisesti ole tienneet aiemmin?

Roope: ”Hah! Tää on hölmö mut ainut mitä tuli nyt mieleen. Muistan kun kansia tehtiin Timo Liljan kanssa valmiiksi ja Timo kirjoitti takannen tekstiä jossa oma nimeni vilahti mielestäni liian usein, joten päätettiin laittaa kansikuvaajan nimeksi ”someone we know” omani sijaan.”

Matti: ”Raaka tosiasia: mä kuulin, ja edelleen aina välillä kuulen, Aie /I Tryn rytmin iskun verran väärin. Näin joskus videon jossa Thom Yorkea lukuunottamatta koko muu Radiohead hukkaa jonkun biisin rytmin ihan täysin. Efekti on vastaava.”

Levyä pidetään yleisesti suomalaisen hiphopin klassikkona. Miltä se kuulostaa nykyään omiin korviinne?

Matti: ”Imartelevalta. Oman kokemuksen mukaan siihen summaantuu 90-luvun puolesta välistä kiehunut kokeellisen räpin.”

Roope: ”Vuodelta 2001. Nuorilta Ceebroilta. Nuorelta Roopelta. Syvyydeltä. Vinyyleiltä ja sämpleiltä. MPC 2000:selta, Korg Poly-61:selta ja 16-raitaiselta digiraiturilta. Hyvältä se kuulostaa ja toki kuulen musiikin lisäksi sen ajan elettyä elämää. Tulee mieleen hyviä muistoja.”

Janne: ”Kaikki 0.-levyn biisit on kuin eletyn elämän kaleidoskooppikuvastoa: olimme työssä käyviä artisteja kuten Dayjobs Hold Artists Down kertoo ja Jalat maassa tasapainoili rap-uhon strapetsilla taiteillen omin tavoin ja sanoin. Minulle levy on hieman haikea ku silloin kävin vaikeaa aikaa henkilökohtaisella ihmissuhderintamalla, mutta kyllä tykkään että tehtiin esimerkiksi Nämä aallot.”

Onko levystä ollut ikinä suunnitteilla vinyyliuusintaa?

Roope: ”On suunniteltu ja neuvoteltu. Varmasti tai ainakin toivottavasti tulee vielä jonain näistä päivistä. Tarkoitus olis saada ainakin Ceebrot, Murmurit ja Serkkupojat julkaistua vinyylillä ja diginä plus useampi albumi samoilta nimiltä julkaisematonta kampetta kans. Paketti on iso mut kyl se viel puretaan. Ehkä.”

Roope ja Matti, teitte EP:n nimikkoraidan kahdestaan. Milloin olette viimeksi kokeneet olleenne ”nollapisteessä”?

Roope: ”Se on itselleni sitä kun on se jokin tietty biisi (itselleni ei välttämättä juuri se meidän Nollapiste) joka luo tarpeeks eteerisen tunnelman ja sit vaan antaa mennä. Tippuu siihen biisiin. Näitä hetkiä koen vähän väliä edelleen kun vain maltan antaa biisin soida tarpeeks kauan. Saatan olla himas duunamassa skideille safkaa ja vinyyliltä soi tyyliin Fleetwood Macin tai John Lee Hookerin blues ja pääsen siinä hetkessä nollapisteeseen.”

Matti: ”Intensiivisen duunielämänvaiheen keskipisteessä, keskellä yötä peilin edessä. ”En oo vielä päättänyt onko tää kriisiä vai korkein piste”.”