Mist sä tuut? -dokumenttisarja on nyt julkaistu Yle Areenassa – haastattelussa sarjan juontaja Juuso ”Köpi” Kallio

Köpi tulee Porista, mutta millainen tausta tuoreen suomirap-dokumenttisarjan juontajalla on?

Odotettu suomirap-aiheinen Mist sä tuut? -dokumenttisarja on saapunut Yle Areenaan. TV:n puolella kahdeksanosainen sarja nähdään maaliskuun alussa, mutta todennäköisesti useimmat aiheesta enemmänkin kiinnostuneista tarkistaa sen tuoreeltaan suoratoistona.

Dokumenttisarjassa suunnataan eri suomalaiskaupunkeihin tarkoituksena selvittää millaista hiphop-kulttuuria Suomessa on. Dokumenttiin on kuvattu tuntikausien edestä haastatteluja ja kaupungeille on tehty myös omat originaalikappaleet, jotka julkaistaan jaksojen TV-esitysten yhteydessä.

Paljon kiinnostusta jo etukäteen herättänyttä sarjaa houstaa Juuso ”Köpi” Kallio, joka on radionkuuntelijoille tuttu YleX:n taajuudelta. Vaikka moni tunnistaakin radiojuontajan äänen ja kasvot alan piireissä, ei monikaan välttämättä yhdistä häntä automaattisesti hiphop-kulttuuriin.

Tästä syystä päätimme haastatella Köpiä tuoreesta dokumenttisarjasta sekä hänen hiphop-taustastaan. Lue alta kuka suomalainen rap-artisti vakuutti Köpin ensimmäisenä ja kenen luona kuvatessa juontaja muuttui tilannetta vaikeasti käsittäväksi faniksi.

Esittelet itsesi jokaisen jakson alussa sanoilla ”Mä oon Köpi. Jotkut tietää radiosta, jotkut ei tiedä mistään”. Miten esittelisit itsesi hiukan yksityiskohtaisemmin heille joilla on ollut radiohiljaisuus?

”Kohta 31-vuotias takalaittomasta huumorista ammatin tehnyt porilainen. Radion, komiikan ja sketsien parissa tullut työskenneltyä tässä 10 vuotta ja nyt tuli vastaan ensimmäinen työtehtävä, jonka äitini laskee oikeaksi työksi. Dokkariprojekti. YleX Aamu on kuitenkin se meikäläisen pääkallopaikka, mitä yhdessä Ville Eerikkilän kanssa tahkotaan. Päädyin aikoinaan sattumalta radioon, vaikka opinnot menikin Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikin ja audion parissa. Ehkä universumi ymmärsi, ettei musta muusikoksi oikein ollut ja tarjosi toista polkua. Hyvä niin. Suurin osa varmaan lopetti lukemisen jo tuohon kotipaikkakunnan mainintaan.”

Millainen oli ensikosketuksesi hiphop-kulttuuriin?

”Oma kosketus hiphop-kulttuuriin taisi tulla skeittauksen parissa kun eräs ystäväni toi sessareille isoveljensä levyhyllyistä aina jotain kuultavaa. Ensimmäinen vaikutuksen tehnyt albumi taisi olla Cypress Hillin Skull & Bones. Sitä seurasi aika nopeasti paljon muutakin ulkomaista, kuten Outkast, Eminem, Dr. Dre, Jay-Z, MF DOOM, Common ja kaikkea mitä nyt käsiini sainkin.”

Mikä rap-musiikissa tai hiphopissa laajemmin kulttuurina teki itseesi vaikutuksen?

”Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja oon aina arvostanut hyvää lyriikkaa. Tekstit ollut aina mulle tärkeitä. Vaikutuksen teki erityisesti se koko ilmaisun muoto ja artistien taito niputtaa painaviakin asioita yhden biisin mittaan. Kotimaisessa hip-hopissa isoimman vaikutuksen teki ehdottomasti vuonna 2004 Ruudolfin Doupeimmat Jumala seivaa. Muistan miten kaveri toi mulle levyn nimikkoraidan kuultavaksi ja hehkutti innoissaan sitä miten Rudi käyttää ensimmäisestä versestä puolet kertoakseen farttailusta faijansa kanssa. Silloin ymmärsin, miten paljon flow’lla on merkitystä ja miten moneen tyyliin rap taipuu.”

Olet tehnyt musiikkia itsekin, avaa vähän omaa artistitaustaasi?

”Noh… mulle oli pitkään vaikea puhua niistä nuoruuden viritelmistä. Ehkä vähän vieläkin. Alettiin mun kahden hyvän ystävän kanssa tekemään omia biisejä ja biittejä varmaan joskus 2003. Yks mixtape ja EP saatiin kasaan. Onneksi ei enempää. Lopulta viimeiset jutut taidettiin tehdä vuonna 2010. Eipä siinä kauheasti tainnut olla omaa ääntä tai tyyliä. Paljon imettiin vaikutteita joka suunnasta ja lopputulos oli jotain mitä luultiin ”omaksi”. Hauskaa meillä kuitenkin aina oli. Jossain Possen / Basson foorumilla otettiin kertaalleen vastaan kunnon peputus kun laitettiin sinne omakustannetta arvioitavaksi. Nykyään naurattaa, mutta silloin taisi nuoret pojat vähän pelästyä elämän karua todellisuutta. Joten hattu nousee, jotka on jaksaneet eteenpäin ja ovat sinut omien nuoruuden tekeleiden kanssa. Keikkailu oli kyllä kivaa ja sitä kautta pääsi tutustumaan muutamiin artisteihin, jotka painaa hommia edelleen. Kuten Tommishock ja Haamu.”

Miten päädyit houstaamaan Mist sä tuut? -sarjaa?

”No tylsästi sanottuna mua vaan pyydettiin mukaan. Yle on sarjan tilaaja ja täällä oli tietoa meikäläisen taustasta genren parissa sekä siitä, että edelleen suhtaudun asiaan intohimoisesti. Myönnän, että hetki piti miettiä, koska pidän tätä kulttuuria suuressa arvossa ja koska oma osaaminen on enemmän tuolla komiikan puolella halusin olla varma siitä, että varmasti sovin myös tällaiseen dokkariprojektiin. Oli kyllä iso ilo päästä mukaan.”

Millaista tämän projektin tekeminen oli?

”Maailmantilanteen takia aikataulu oli tietysti hieman tiukka, mutta kuvaukset saatiin kasaan aika lailla kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Pari päivää pääasiassa vierähti aina jokaisella paikkakunnalla. Meillä oli upea tiivis työryhmä; pari kuvaajaa, äänimies, ohjaaja, tuottaja ja tuotantopäällikkö. Sarjassa nähdään melkein sata räppäriä, joten on selvää että meikäläinen ei ihan jokaista päässyt jututtamaan, joten niin sanottuja erillishaastatteluja otettiin myös paljon. Mun pääpaino oli viettää aikaa yleensä aina kunkin kaupungin yhden kokeneemman tekijän ja yhden nuoremman artistin kanssa. Monien kanssa meni helposti pari tuntia jutellessa vapaamuotoisesti ja kuunnellen tarinoita. Kamerat kävi koko ajan vieressä, joten ainakin kuvaajille mukavia punnerruksia.”

MoonTV:n Word!-erikoisohjelman Tumppi kiersi kuvaajansa kanssa hieman vastaavalla tavalla useita kaupunkeja Stadista Rolloon ja Lappeenrannasta Vaasaan jo vuosituhannen alkuvuosina. Mihin tuon ajan aktiiviseen suomalaiseen hiphop-kaupunkiin lähtisit aikamatkalle ja miksi?

”No siinä oli kyllä legendaarinen sarja mitä itsekin pääsin seuraamaan kiitos Länsi-Porin lapsuudenkodissa toimivan kaapelitelevision. Kyllä mä haluaisin sen aikamatkan tehdä joko Rovaniemelle tai Helsinkiin. Rovaniemi kiinnostaisi erityisesti, sillä nuorena itselle pohjoiseen oli jotenkin todella vähän minkäänlaista kosketusta ja Hannibalin kanssa juteltua tuli fiilis, että sinne Tulenkantajien eturiviin ois kiva itsensä teleportata. Helsinki kiinnostaisi erityisesti siksi, että Worldwiden kaltaisista bileistä sai Porissa vain unelmoida.”

Näyttäytyykö jokin kaupungeista itsellesi jotenkin uudenlaisessa valossa kuvausten jälkeen?

”Ei varsinaisesti uudessa valossa, mutta kyllähän se Jyväskylä vaan on mielenkiintoinen. Se mylly mikä siellä pyörii kotimaisen rap-musiikin ympärillä on kyllä käsittämätön. Erityisesti myös se, että vuonna 2021 siellä nojataan vahvasti ”perinteisen hiphopin” suuntaan. On kyllä todettava, että oma kotikaupunki Porikin avautui vähän uudella tavalla. Olin hieman skeptinen ymmärrettävistä syistä sinne matkatessa, mutta kieltämättä se oli yksi kaupungeista mikä vahvisti paljon sitä fiilistä, että ei hemmetti pakkohan tästä on saada vielä kakkoskausi, jotta päästään vielä moneen muuhunkin paikkaan.”

Olette onnistuneet tuomaan kameraan eteen kymmeniä hiphop-vaikuttajia, joista osaa ei ole nähty vuosiin oikeastaan missään. Jäikö joku heistä mieleen sellaisena hahmona jota olisi kiinnostanut haastatella pidempäänkin tai josta kannattaisi ehkä jopa tehdä oma dokumenttinsa?

”Kyllä siellä on monta sellaista joilta tarinaa riittäisi varmaan pariksi tunniksi ihan omaankin dokkariin. Henkilökohtaisesti itselleni erityisesti jäi mieleen keskustelu Hannibalin kanssa. Aivan uskomattoman lämmin ihminen ja hänen kanssaan ajauduttiin niin syviin keskusteluihin, että välillä tuntui kuin Hannu olisi haastatellut meikäläistä. Toinen iso kohtaaminen oli tavata Joniveli. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta käydessäni vessassa Joniveljen luona kelasin vaan mielessäni että ”ei helvetti tässä sitä nyt ollaan”. Joniveljellä. Vessassa. Ei olisi 13-vuotias Köpi uskonut aikoinaan päätyvänsä tänne. Jonia oon aina ihaillut isosti.”

Mukana ei ole kuin muutama 1980-luvulla aloittanut tekijä. Saitteko mukaan kaikki ketkä halusittekin vai jäikö joku syystä tai toisesta pois?

”Dokumenttisarjan pääpaino on 1990-2000-lukujen taitteessa, vaikka tietysti nykyhetki on myös edustettuna. Mukana on tosiaan lähes sata räppäriä ja käsittääkseni vain muutamia suomirapin keskeisiä hahmoja ei saatu sarjaan mukaan. Näin suurta tuotantoa tehdessä on mitä ilmeisimmin täytynyt huomioida niin tuotannon kuin artistienkin aikataulut, kuvausten aikana käynnissä ollut pandemia ja kunkin yksilön elämäntilanteet. Ehkä tässä on myös tehty linjanvetoa, että olennaisinta eivät niinkään ole yksittäiset tekijät, vaan kattava läpileikkaus koko suomirapin tilasta kaupunkikohtaisesti.”

Paleface kuvaili toissavuotista Chi Modun valokuvanäyttelyn kierrosta valokuvaajan itsensä ja Nasin kanssa yhdeksi elämänsä hienoimmista hiphop-hetkistä. Onko itselläsi mitään vastaavaa kokemusta?

”En osaa ehkä yksittäistä erikoista hetkeä sanoa, mutta eräs suuresti ihailemani artisti kertoi erään kuvaussession alkuun, että meikäläinen oli yksi syistä lähteä mukaan dokkariprojektiin, vaikka olikin alkuun hieman skeptinen. Siitä jäi kieltämättä mahtava muisto. Yleisesti hienoimpia hetkiä hiphopin saralla oli Kendrick Lamarin ”one man, one DJ” -henkinen ensimmäinen keikka Suomessa The Circuksessa. Päästiin myös nuorina junnuina toimimaan Fintelligensin lämppärinä Porissa. Siinä kiteytyi aika monta fiilistä yhteen. Tupa täynnä (ei meidän takia), frendit mestoilla ja just comebackin tehnyt Fintelligens.”

Mitkä haastatteluissa esiin nousseet asiat tulivat itsellesi isoimpina yllätyksinä? 

”Ainakin uusien tekijöiden aivan erilainen ajattelutapa omasta musiikista kuin mitä ehkä vuosia sitten. Ei olla vain räppäreitä vaan artisteja tai muusikoita. Se katse ei välttämättä ole enää siinä oman kylän yhdessä keikkapaikassa, vaan katsellaan jopa ulkomaille.”

Entä ketkä tekijät ansaitsisivat mielestäsi enemmänkin huomioita?

”Varmasti monikin tekijä ansaitsisi enemmän huomiota. Itse kyllä nostaisin jatkossa vastaavilla projekteilla erikseen vielä suomalaisia hiphop-tuottajia sekä mimmiräppäreitä. Oli myös upea huomata, että vaikka tyylilajit genren sisällä ovat laajentuneet valtavasti niin minkäänlaista vastakkainasettelua ei tunnu löytyvän. Se on hyvä, puritaani asenne ei johda mihinkään.”

Mikäli nyt muuttaisit johonkin näistä dokkarisarjan kaupungeista, niin minne muuttaisit ja miksi (jos Poriin ei saa palata)?

”Kai sitä olisi hauska nähdä se Jyväskylän tämän hetkinen ”pöhinä”. Toisaalta voisin myös pakottaa Kalle Kinoksen muuttamaan takaisin Tampereelle ja muuttaisin itse perässä stalkkaamaan, että mistä noin smoothin tyylin sekä flow’n itselleen saa.”

Lopuksi: miksi sarja kannattaa katsoa?

”Se on hemmetin hyvä sarja, vaikka itse sanonkin. Vastaavasta kulmasta ei ole aihetta taidettu Suomessa edes käsitellä ja peräti kahdeksan jakson verran. Rap on pitkälti suurin genre maailmassa tällä hetkellä. Vaikka aihe ei siis olisi tuttu niin tähän kannattaa perehtyä ihan sivistyksenkin vuoksi. Lisäksi ääneen pääsee lähes sata räppäriä eli on hyvä mahdollisuus nähdä itselle tuttuja, mutta myös täysin uusia kasvoja.”

Mist sä tuut? on kokonaisuudessaan katsottavissa Yle Areenassa. Jaksot esitetään Yle TV2:lla tiistaista 2. maaliskuuta alkaen kaupunkikohtaisten kappaleiden saapuessa suoratoistopalveluihin samaa tahtia kuin sarja etenee TV:ssä.