Ex Tuuttiz on keksinyt itsensä uudelleen, ja uusi XT-mixtape esittelee artistin vapautuneempaa ja kypsempää puolta.
Artisti, joka tunnettiin ennen nimellä Tuuttimörkö, keräsi musiikkimaailman huomion vuonna 2016 Kromihammas-albumillaan. Suosion yllättäneeltä räppäriltä kesti neljä vuotta julkaista seuraava albuminsa, jonka lisäksi myös nimi vaihtui toiseen.
Nyt Ex Tuuttiz on julkaissut uuden nimensä alla toisen levynsä, mixtapen nimeltään XT. Siinä missä Kromihammas sisälsi funkimpaa ja orgaanisempaa musiikkia ironisella kuorrutuksella, ovat molemmat sen seuraajat polveilevampia biittiensä ja sisältönsä puolesta.
Kaikki 15 kappaletta mixtapella ovat lähempänä Jpegmafiaa ja Lil Ugly Manea kuin tyypillinen Monsp Recordsin hyväntuulinen suomirap. Kappaleissa Ihan kiva juttu ja Omistautunu, rytmit poukkoilevat ja poksahtelevat kuulijan korvalle leikkisästi, ja kappaleissa Mä voin tulla kylään ja Kaviokeissi bassot aaltoilevat lähes uhkaavalla tavalla monipuolisten perkussioiden alla.
Kappale 2016 näyttää, että Tuuttiksella on kyky leikkiä flow’lla ja ajalla hyvin monipuolisesti. Kappaleessa basso on hädin tuskin erotettavissa, vaan sen tuntee enemmän painostavana huminana, ja tiettyjä laineja venytetään ja painotetaan mielenkiintoisilla tavoilla rikkoen muutoin staattista sylkemistä.
Bodega, jolla myös Paperi T -fiittaa, on hivenen suoraviivaisempi kappale, joka toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan. Paperi T vie kappaleelta kenties hieman liikaa tilaa, sillä selvästi Tuuttiksella on tässä kontekstissa tällä hetkellä enemmän mielenkiintoista sanottavaa. Ekaa kertaa vikaa kertaa voisi toisaalta hyvin olla kadonnut Ruger Hauer demo, joka on tietenkin vain kehu.
Mixtapen parhainta antia on ehdottomasti sen abstraktimpi puoli, jossa tyypilliset retrosyntikat korvataan hieman erikoisemmilla valinnoilla harmonia- tai melodiainstrumenteiksi, ja jossa tunnelma ei ole suoraan melankolinen vaan enemmänkin painostava.
Mukana on kuitenkin myös kiinnostavia kappaleita niille, jotka ikävöivät sitä niin kutsuttua entistä Tuuttista. Erityisesti päätösraita ”Ei tarvii mennä kotiin” erottuu joukosta kasarisyntikkaiskuillaan, ja kappale on fiilikseltään rennompi ja hengittävämpi kuin levyn muut kappaleet. Vaikka kappale itsessään ei istukaan kokonaisuuteen, on se kuitenkin chilli päätös levylle.
Tuuttiksen sanoitukset albumilla eivät ole samaan tapaan ironian ja huumorin terästämiä kuin aikaisemmin. Mukana on toki terveellinen annos huumoria, mutta aiheita käsitellään hieman suoremmin, kuten esimerkiksi kappaleilla 2022 FVCK TINDER ja Mut voi löytää. Lähestymistapa on mielestäni hyvä, ja toimii paremmin kuin houkutus koristella hieman moniulotteisempi musiikki turhan kryptisellä runoilulla tai vaihtoehtoisesti liian kyynisellä vuodatuksella.
Toivon, että kyseinen mixtape kertoo jotain siitä suunnasta, mihin Ex Tuuttiz on menossa musiikkinsa suhteen. Kyseistä artistia ei kannata koskaan laittaa lokeroon, mutta koen hänellä olevan paljon annettavaa juuri silloin, kun ote on vapaampi ja ilmaisualusta hivenen abstraktimpi ja post-modernimpi.
