Rap on aina antanut äänen niille, joilla sitä ei välttämättä ilman musiikkia olisi. ”From the dope game to the rap game”, on yksi niistä äänistä, pohtii Manninen päiväkirjassaan.
Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan 1971. Siitä vuoteen 2005 mennessä USA:n vankilapopulaatio oli noussut seitsemälläsadalla prosentilla. Sanomattakin selvää, että sota huumeita vastaan on hävitty, ja voittajina selvisivät huumeet. Häviäjiä olivat köyhät ja varsinkin afroamerikkalaiset. Mainittakoon myös, että afroamerikkalainen mies saa Yhdysvalloissa noin kaksikymmentä prosenttia pidemmän tuomion, kuin valkoinen samasta rikoksesta.
CIA myönsi jopa itse virallisessa tiedotteessaan, että se sulki silmänsä contra-sissien osittain kokaiinista saamalle rahoitukselle. Osa tästä kokaiinista virtasi Yhdysvaltoihin, ja oli vauhdittamassa 80-luvun crack-epidemiaa.
Kylmän sodan aikaan USA tuki antikommunistisia Nicaraguan contria, taistelussa Nicaraguan hallituksen joukkoja vastaan.
“In a few cases, the report says, officials instructed the Drug Enforcement Administration to hold back inquiring about charges involving alleged drug dealers connected with the Nicaraguan rebels. The report also shows that at times, wide suspicions or allegations of drug trafficking did not disqualify individuals from being recruited for the CIA effort”, The Washington Post tiivistää.
Mr. Doctorille maistui Bombay.
Ville Manninen
Luotto yhteiskuntaan ei ole korkealla
Jenkkiräppäreiden lyriikoissa onkin yleistä kuulla CIA:n ja crack-epidemian yhteyksistä. Mikä ei ole ihme, koska crack-epidemia iski juuri mustien yhteisöihin pahiten. Erityisesti Ronald Reaganin kaudella crack-tuomioita kovennettiin.
Crackista saatavat tuomiot ovat olleet Yhdysvalloissa järjettömän suuria verrattuna kokaiiniin, vaikka kyseessä on vain saman aineen ruokasoodalla jatkettu poltettava muoto.
Crack oli pääasiassa köyhien huume, ja kokaiini taas rikkaiden vip-tilojen salaista luksusta. Nykyään vireillä on onneksi laki, joka poistaisi crackin erityisaseman, ja vähentäisi tuomioiden epäoikeudenmukaisuutta.
20-2-Lifen kappaleiden nimet paljastavat genren.
Ville Manninen
Rags to riches
90-luvun gangsta rapissä mainitaan päihteilyn osalta usein crackin myyminen. Mickey D’s eli suomeksi mäkkärissä minimipalkalla pihvien kääntely sai väistyä. Tilalle tulivat slängääminen, hustlaaminen, ryysyistä rikkauksiin ja aina niin kiiltävä amerikkalainen unelma. Tai ainakin unelma tästä unelmasta.
Houstonin freestyle-kuningas, Fat Pat, räppäsi Ghetto Dreams -kappaleessaan graindaamisesta vuonna 1998:
“When I was growing up, I never got no slack
No handouts for Pat, had to grind for it black
I let my nuts hang in the game, pumped hard for it mayn
When it sleets no rain, I wanted big thangs”
Ei suoria päihdeviittauksia, mutta iso ”hustle & grind” -kulttuurin osanen oli myös diilaamisella ylösnousu. Räppi oli kuitenkin myös usealle tie pois laittomista kaupoista.
Pit, Playboy 7 ja Eklypss tauolla.
Ville Manninen
Epätoivoiset tilanteet johtavat epätoivoisiin tekoihin
Oman yhteisön hyväksikäyttö oma etu edellä ei kuitenkaan ole mikään ihailtava asia. Minun on kuitenkin aika turhaa alkaa rapakon takaa tuomitsemaan edes sitä crack-kauppiasta. Amerikkalainen äärimmäinen kilpailuyhteiskunta ilman turvaverkkoja kasvattaa varmasti helposti diilerin – kova maailma tekee myös ihmisestä kaltaisensa.
Suomalainen Subutex-kauppias herättää paljon enemmän halveksuntaa. Ainakin kauppias, joka tuputtaa sitä kokemattomalle, vaikka kannabiskaupan yhteydessä. Vaikka toki tässäkin yhteydessä ollaan pitkälti ympäristön tuotteita.
Deco-D dänkkäämässä hautuumaalla.
Ville Manninen
Sippin’ on a 40
Rap-musiikin rakkaudella päihteisiin ja suomalaisella mielenmaisemalla on kuitenkin paljon yhteistä. Alkoholi on suomalaisten päihdemaailman suuri rakkaus, ja se on ollut tapa käsitellä murheet, unohtaa huominen sekä tuleva.
Myös jenkkiräpin lyriikoiden päihdeglorifikaatio jatkaa samaa kaavaa. Päihteillä käydään läpi isoja asioita, ja 40-unssinen oli kasvanut ysäriräppäreiden käteen kiinni. Päihteet ovat varmasti usein olleet ihmisille se ainoa realistisesti saatavilla oleva terapeutti.
”40-ozien” suosion kanssa mentiin niin pitkälle, että St. Ides -brändi otti räppärit malt liquorinsa mainoskasvoikseen. Kaljamerkiltä tuli ulos mixtapekin, jossa oli mukana esimerkiksi Snoop Dogg, Ice Cube, Nate Dogg, Warren G, Wu-Tang Clan ja Scarface.
P-Folksin bluntin ainesosat lukevat kannessa.
Ville Manninen
Heroiinia 9th Wardilla
New Orleansin kadut kuulostavat räppien perusteella synkimmiltä. Muualla ei ole tullut vastaan, että artisti hehkuttaisi heroiinin vetämistä avoimesti. Pimp Dogg kertoo kaiken tämän hyvin iloiseen ja karnevalistiseen New Orleans Bounce -tyyppiseen soundiin Rooka Tooka -kappaleessaan. Samaa ”NOLA” soundia on käytetty radiosoittossa vielä 2020-luvulla.
Kovat huumeet ovat muutenkin yleensä kovemmassa huudossa etelärannikon räpeissä. Kertonee jotain mustan väestön mielenmaisemasta, ennen Konfederaation lippua kantaneissa osavaltioissa.
Jazztupakka tai nykyään rap-tupakka
”What cha gonna do when the world’s on fire?, I’ma light a spliff, and keep gettin higher”, näin räppäsi edesmennyt Bushwick Bill. Asenne kertoo paljon siitä, että esimerkiksi kannabista käytettiin runsaasti ihan vain ympäröivän maailman sietämiseen.
Kannabislait ovat rapakon takana onneksi lähteneet parempaan suuntaan, ja useassa osavaltiossa tämä substanssi onkin laillista. Monet kannabista avoimesti jopa 30 vuotta hehkuttaneet artistit ovatkin nykyään usein joko laillisen kasvattamon perustajia tai ainakin sponsorisopimus löytyy.
Hyvänä esimerkkinä Devin The Dude, joka on nauttinut Suomen vierailuistaan. Oulussa keikallaan ollessa hän totesi: ”They told me to not smoke weed on stage”, mikä varmasti aiheutti harmistusta Houstonin rennoimmassa miehessä.
Suomiräppärit luonnostaan hehkuttavat alkoholia niin paljon, että kuulen maksojen vaikerruksen. Tamperelaisräppäri Armo Murha vittuilikin aikoinaan, että: ”Suomalainen gangsta on siis perusjuoppo.” Totuuden siemeniä, väittäisin.
Soittolistaan on päivittynyt kolmekymmentä lapsille täysin sopimatonta päihdepitoisinta kappaletta. Master P:n Ghetto Dope -biisistä löydät crackin valmistusohjeet. Laita soimaan ja pidä iloinen viikonloppu, kun sinulle sopii (ilman crackia). Muista silti kohtuus, ja hae apua jos sinulla on ongelma.
Kirjoittaja ei ole sober curious, sillä keski-ikäistyvä milleniaali pitää tuollaisia liian zoomereiden touhuina. Kirjoittajalle sopii vain mieto olut.
