Mikäpä sopisi paremmin lyrikaalisen antisankarin apuriksi kuin itse Saatana, toteaa Manninen tuoreimmassa kolumnissaan.
DJ Spanish Fly ei tiennyt, mitä tuli tehneeksi, kun hän soitti omia kasettimiksailuräppejään klubiyleisölle muun kahdeksankymmentäluvun lopun räpin seassa. Perinteinen disco ja funk ei enää toiminut 80-luvun nuorisoon toisin kuin syvät bassot, lehmänkellot ja muut Roland TR-808 -rumpukoneesta lähteneet brutaalit soundit. LL Cool J:tä paremmin tanssilattiaan upposikin Spanish Flyn omat setit, ja niitä vaadittiin aina vain lisää.
Club No Namelle alkoi kehittyä melkeinpä kultti joka keskittyi DJ Spanish Flyn keikoille. Buck-tanssi kehittyi gangsta walkiksi, kun tanssin alun perin kehittäneet ”douppipojat” uudestaan brändäsivät tanssinsa. Nykyään tanssin uusin evoluutio tunnetaan laajemminkin maailmalla nimellä jookin-tanssi.
”There were gangsters on the street, gangsters with Memphis Police Department badges, gangsters in the club dancing to SMK’s “Da Gangsta Walk”, todetaan Tommy Wright III:sen Red Bull haastattelussa.
Spanish Flyn räppäystyyli oli simppeliä, joka tuo mieleen Ice-T:n, sisältö on raakaa, ja tuotanto on sitä myös. Raakuus ja lo-fi oli kuitenkin juuri se, mikä teki koko skenestä jotain erilaista.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Meininki oli todella tee-se-itse henkistä ja luovaa
Memphis oli 90-luvun alussa köyhyyden, crack-epidemian ja huonon koulutuksen runtelema kaupunki, joka kilpaili Yhdysvaltojen vaarallisimman kaupungin tittelistä henkirikosluvuillaan. Raaka soundi resonoi Memphiksen mustien lähiöiden karuihin 90-luvun alun nuorison oloihin niin hyvin, että pian samaa soundia väänsivät jo kymmenet muut supertuottajat. Makuuhuoneet sekä autotallit muuntuivat kotistudioiksi. Synkkä äänimaailma innoitti monet teinit demonisiin ja okkultistisiin lyriikoihin. Demoneista ja paloittelusurmista räppääminen oli tapa käsitellä ympärillä tapahtuvaa väkivaltaa ja pahaa, suurimmalle osalle satanismi oli vain estetiikkaa ja vertauskuvia. Toisaalta jengi vain fiilisteli kauhuelokuvia, ja halusi tuoda samaa estetiikkaa musiikkiin. Lisänä oli perinteinen gangstakuvasto, mutta asteen tai kahden verran väkivaltaisemmalla ja häiriintyneemmällä twistillä. Ihan vaikka Tommy Wrightin pyörittämän Street Smart Recordsin räppiklikki Manson Familyn nimestä, voi päätellä paljon.
808-soundit ulostettiin usein neliraiturille esimerkiksi huokeamman Boss DR600 -rumpukoneen kautta. DR600 mahdollisti alkuperäistä kasinollakasia enemmän soundien muokkausta, siitä alkoikin syntyä Memphisille ominainen bassoisen koomainen äänimaailma. Kun master-kasetti oli kasassa, kopiointi suoritettiin kasetilta toiselle useimmiten perinteikkäällä tuplakasettidekillä. Tupladekillä kasettien monistaminen on ihan helvetin hidasta puuhaa, joten underground-kasettien alkuperäispainokset jäivät hyvin pieniksi. Jos löydät originaalin painoksen, niin se on vähän niin kuin lottovoitto, mutta parempi.
Kysyntä oli kuitenkin kovaa, joten bootleggaajat pääsivät rahoihinsa kiinni myymällä kopioita alkuperäisistä kaseteista. Tästä selittyy myös tuhnuinen Memphis rapille ominainen kellarisuhina soundi, koska usein internettiin asti ladattu versio albumista, on kopion kopion kopion kopio eikä lähelläkään alkuperäistä.
Useissa Memphis kaseteissa oli vain tarra eikä kansia ollenkaan. Nämä ovat luultavasti vain bootleg-kopioita. Womack on Three 6 Mafia -affiliaatin La Chatin veli.
Ville Manninen
666 Mafia
Memphiksen jättiläisryhmän, välillä etelän Wu-Tang Claniksikin väitetyn Three 6 Mafian Da Summa -kappaleessa koko skene avataan kauniisti DJ Paulin räppäämänä:
“We in the lot, boomin’ our underground rap tapes
Paul and Juicy Part 2, and for another one, they just couldn’t wait
We back at the crib, sweatin’ in a lil’ room
W-30’s, SP-12’s and MPCs we use
Straight from the 4 track, to a simple cassette
That’s through a pimpsta’s mode
Now it’s time to hit the stereo stores and collect
We at the club Friday’s and Saturday’s special request made
Me and Juiceman hit the tables, Koop and Scarecrow rock the stage
They get so buck that some fools always gotta start a fight
They usually made us close up early that night.”
Vuoden 1995 Mystic Stylez -albumin lyriikoista huomaakin laitteiston nostaneen hintatasoaan, E-MU SP-12 sämpleri maksoi jo useamman tonnin. Alun perin Triple 6 Mafiana tunnetulla joukkiolla oli kuitenkin varaa sijoitella musiikkinsa tuottamia hedelmiä. Mystic Styleziin mennessä Three 6 Mafian jäsenistöllä oli taustallaan lukuisia soolojulkaisuja ja underground-kasettipainoksen sijaan uusi albumi painettiin CD-formaattiin. Triple 6 sai osakseen myös paljon vihaa kaupungissa, osasyynä oli kaupallinen menestys ja toisena syynä taas, että esimerkiksi DJ Paul nappaili häikäilemättömästi DJ Squeekyn ja muiden tuottajien työnjälkeä.
”They were really on the ‘stealing people’s music’ thing back then. Their whole style, their beats, hooks, everything were based on shit I did…That’s how they got started”, Squeeky kertoi Red Bullin haastattelussa. Toisaalta Squeeky itse lainaili Spanish Flyn soundeja aika suurpiirteisesti.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Demonit ilmestyvät
Demonisen äänimaailman Spanish Flyn jälkeisiä synnyttäjiä ja kätilöitä olivat muun muassa: DJ Squeeky, DJ Zirk, DJ Sound, Tommy Wright III, Blackout, DJ Fela ja lukuisat muut. Kaikki edellä mainitut osoittavat uskomatonta biittivelhoutta, varsinkin, kun miettii kaluston luomia rajoituksia.
Siitä kuka aloitti kauhuelokuvatyylisten murhalyriikoiden tiputtelun ensimmäisenä, ei ole täyttä varmuutta. Yhtenä isona originaattorina pidetään kuitenkin Lord Infamousia, joka oli DJ Paulin velipuoli ja Three 6 Mafian perustajajäsen. Vuonna 1993 ilmestyneessä 187 Invitation -biisissä, Infamous (joka tunnettiin myös nimellä Scarecrow) tiputtaa kauhuleffaa lyrikaalisessa muodossa:
“I unload the ammo, fire glows
Blood stains on your neck, pours out your nose
Your life passes right before your eyes
Scarecrow’s dangerous, you did not realize
You don’t know just where you’re been taken
All the bones in your body I will break it
I am Lord Infamous, death is my method
Murder murder I just can’t help it.”
Taiteessa ilmenee aina kilpailua, joten tietenkin toiset halusivat vetää asiat pelkkiä lyriikoita pidemmälle. Outlaw Tha Masque Manen huhuttiin kaataneen lehmänverta yleisöön keikoilla ja miehen huhuttiin olevan muutenkin ”aito” satanisti. Foliohattuiset ystävämme 4chan-kuvalaudalla ovat myös kehitelleet salaliittoteoriaa, jossa Memphis-kasetit ovat oikeasti manattuja, ja niiden kuuntelija joutuu demoneiden valtaan. En ainakaan itse ole vielä demoneiden vallassa (juuri näin demonin riivaama ihminen sinulle kertoisi).
Memphis-jumitus kuuluu yhä
Eteerisen, pimeän ja koomaisen Memphis-soundin vaikutuksen voi yhä helposti kuulla nyky-trapissä, drillissä, ja phonkissa. $uicideboy$ oli osittain Juicy J:n tuottamaa. DJ Squeeky tuottaa isoja nimiä yhä, mainintana edesmennyt Young Dolph, jonka takia Squeekyn voi bongata Paper Route Empire -ketju kaulassaan haastatteluista. Valtavirta radioaalloilla Drake on napannut Triggaman -samplen käyttöön – sample, jonka DJ Spanish Fly toi suosioon Memphisin klubeilla ja josta se levisi pian New Orleansin bounce-musiikkiin. Migos käyttää myös paljon tyylejä, jotka ovat lähtöisin pitkälti etelän nopeilta räppäreiltä.
USA:n etelärannikon tuottajien häpeilemätön toisten tuottajien samplejen ja melkein koko biittien uudelleenkäyttäminen ja baittaaminen loi toisaalta monia biiffejä, joista osaa puidaan vielä 30-vuoden jälkeenkin, mutta toisaalta taas se synnytti kuolemattomia ääniä räpin maailmankaikkeuteen. Enkä usko, että ne äänet ovat ikinä kuolemassa. Myös se alkuperäinen tavara toimii yhä – 90-luvun memphis rap on brutaalia ja anteeksipyytelemätöntä tavaraa. Esimerkiksi trap-jumala Gucci Mane kertoi elämänkerrassaan, että memphis rap oli hänen hustlausaikojensa soundtrack, ja että Tommy Wright III sekä Project Pat toimivat hänelle, koska se oli eniten ghettoa musiikkia mitä maailma päällään kantoi.
En ihmettele Guccin valintoja yhtään. Erityisesti Tommy Wrightin yhden miehen lyrikaalinen gangsta -show on vertaansa vailla. Ei tule mieleen yhtään räppäriä jonka tyyli olisi yhtä tyly mutta samalla kuitenkin uskottava. On myös mahtava huomata, että 2020-luvulla 90-luvun underground-kuningas on saanut vihdoin ansaitsemaansa huomiota ympäri maailman, ja keikkailee ympäri Yhdysvaltoja täysille tuville. Kesti kauan ennen kuin Wright Kolmas itse kuuli Memphisin ghettoon asti internet suosiostaan. ”Don’t call it a comeback, I just went to a jail a lot”, niin kuin mies sen itse pilke silmäkulmassa ilmaisee.
On myös huvittava lisähuomio, että useilla kaupungin rankemmilla räppäreillä, musiikkitausta tuli kirkosta. Squeeky kertoi soittaneensa rumpuja kirkossa, ja Project Patin isä oli pastori. Tommy Wrightin vanhemmat olivat kuuroja mutta he lauloivat viittomakielellä kirkkokuorossa. DJ Paul taas soitti nuorena urkuja kirkossa, kun velipuoli Lord Infamous lauloi Paulin säestykselle. Itsekin entisenä seurakuntalapsena voin ymmärtää toisaalta, että kun siitä sielunvihollisesta on jauhettu korvat täyteen, on sieltä helppo lähteä ammentamaan. Mikäpä sopisi paremmin lyrikaalisen antisankarin apuriksi kuin itse Saatana.
Tommyn haistattelulistasta näkee että pihviä on ollut ties mihin suuntaan.
Ville Manninen
Suomi-Memphis ja murhamusiikkia klubille
Suomiräpissä elettiin Memphis-aikaa 2010-luvun alkupuolella. Tuntui, että jokainen ja hänen mummonsa tekee M-town suomennusmusiikkia lehmänkellot vituilleen miksattuna ja kuumottelee päänsisäisiä demoneitansa. DJ Kridlokk ja Eevil Stöö pääsivät radiosoittoon asti hyvin perinteikkäillä Memphis-biiteillä. Molemmat ovat rehtejä kasettihypistelijä Memphis-räppinörttejä. Kridlokkin esihistoriallisia foorumipostauksia on käytetty osana tämänkin jutun lähteitä. Stöön S.O.D. -albumi on taas hatunnosto yhdelle kovimmalle M-town albumille ikinä, N.O.D:lle.
Stöön Memphis-kasetti dj-keikan todistaneena voin sanoa, että olisi ihan helvetin siistiä, jos Suomen klubeilla ja muualla illanvietossa voisi fiilistellä enemmän saatanallisia anti-hifistisiä ja nihilistisiä M-kaupungin säkeitä eikä ainaista myrkyllistä positiivisuutta. Mikäli olet eri mieltä, niin tässä suora tavaramerkkilainaus toiselta Three 6 Mafian tuottajajeesukselta Juicy J:ltä: ”SHUTDAFUKUP!”
Räppinörtin päiväkirjojen soittolista on päivittynyt, tällä kertaa synkimmillä ja raa’immilla ”Memfis”-soundeilla mitä Spotifystä kykenin löytämään. Kuuntele ja summonoi Saatana korviisi.
Kirjoittaja omistaa Memphis-kasetteja, pitää Tommy Wright III:sta uudestisyntyneenä Jeesuksena, muttei usko raamattuun tai Saatanaan. Varsinkin Anton LaVeyn uudistama satanismi, on aivan liian hedonistinen ja narsistinen aate omaan makuuni. Silti aina läpällä ”666”, koska se on myös vastalause kaikelle valtauskontojen nimissä tehdylle pahalle. Enemmän ”devil shittiä” klubeille ja vähemmän sitä perusripulia. R.I.P. Lord Infamous & Koopsta Knicca.
