Rap-musiikki ei rakentanut näitä jengejä tai niiden välistä väkivaltaa, kirjoittaa Manninen tämänkertaisessa päiväkirjassaan.
Ryan Mitchell Wood tunnettiin paremmin räppärinä nimeltä Woodie, joka oli hyvin menestynyt artisti Pohjois-Kaliforniasta, Antiokian kaupungista. Woodie tuotti lähes kaikki biisinsä mihin hän räppäsi. Wood oli vuonna 1996 vankilasta päästessään päättänyt tehdä elämällään jotain, ja aloitti räppäämisen, koska hallitsi jo tuon jalon taidon.
Artistinimi tuli luonnollisesti sukunimestä, ja myös slangi haukkumanimestä valkoisille, ”peckerwood”. Valkoisuudestaan huolimatta Woodie oli lähinnä latinojenginä tunnetun Norteños-katujengin kasvatti.
Woodie perusti oman levy-yhtiönsä serkkunsa kanssa: East Co. Co. Recordsin, jolla hän julkaisi Yoc Influenced -debyyttialbuminsa vuonna 1998. Alun perin sitä painettiin vain 500 kappaletta kasetille ja Wood myi niitä autonsa takakontista. Debyyttilevy nousi hitiksi Pohjois-Kaliforniassa, ja Woodie sainattiin pian isommalle levy-yhtiölle.
Woodie koiransa ja autonsa kanssa.
Ville Manninen
Taiteilija synkässä maailmassa
Mielestäni sekä Woodien tuottamat biitit, että hänen flownsa on jotain mitä jokainen räppipää voisi kuvailla sanoilla persoonallinen ja erittäin korkeatasoinen. Jengimaailman sairaus kuuluu kaikessa lyriikassa. Myös tuotanto on vähintään yhtä väkivaltaista, mitä niiden päälle vedettävät versetkin.
Wood käsittelee vähintään joka toisessa kappaleessaan kuolemaa tai siihen johtavaa väkivaltaa. Woodie osaa kuitenkin sanoittaa tuntemuksiaan kaikesta häntä ympäröivästä tuhosta huomattavasti paremmin kuin moni muu. Flowsta ja äänenpainoista saa fiiliksen suurella tunteella räppäämisestä – Eminemit ja kumppanit jäävät helposti toiseksi. Väitän edelleen Woodien olevan paras valkoinen rap-artisti.
Hyvinvointivaltion pullamössölapselle tämä toimii eskapismina sekä ikkunana maailmaan, jota en koskaan halua olla lähelläkään. Jonain hetkinä ajatukset elämän hetkellisyydestä ja kuoleman olemassaolosta silti resonoivat aidosti. Ihmisyys on kuitenkin lopulta sama jaettu kokemus kaikille.
Viime aikoina jengiräpistä on ölisty paljon mediassa
”Poliisin mukaan kyse on rikollista elämää ihannoivan rap-musiikin ympärille kehittyneistä ryhmistä.”
”Kappaleissa ihannoidaan rikollista elämäntapaa ja ruokitaan vastakkainasettelua toisten jengien kanssa, poliisin tiedotteessa kuvaillaan.”
Nämä ovat poliisin edustajan sitaatteja MTV Uutisten artikkelista.
Rap-musiikki ei rakentanut näitä jengejä tai niiden välistä väkivaltaa, vaan todelliset syyt ovat sisäänrakennettuna tämänhetkiseen yhteiskuntaamme ja myös yksilöllä on vastuu. Räpin vika se ei kuitenkaan ole tai musiikin yleensäkään. Niin kauan, kun yhteiskuntamme kaltoinkohtelee syrjäytyneitä nuoriansa, on sen turha etsiä syitä populaarikulttuurista.
Meno on anteeksipyytelemättömän gangstaa.
Ville Manninen
Murheellisten laulujen maa
Kouluampumisten aikaan syyttävää sormea heristeltiin videopeleille ja musiikille, silloin oli vain kyseessä hevimusiikki. Vaikka todellisia osasyitä olivat nuorten mielenterveyshuollon tila sekä aselait. Onnettomuustutkintakeskus antoi 22 turvallisuussuositusta kouluammuskelujen jälkeen. Vuoteen 2019 mennessä vain neljä suosituksista oli varmuudella tullut toteen. Useat toteutumatta jääneet suositukset liittyivät nuorten ja lasten mielenterveystyöhön.
”Tekijä olisi todennäköisesti hyötynyt tutkimuksesta, jonka olisi tehnyt psykiatriaan erikoistunut lääkäri ennen lääkityksen määräämistä.” -lause löytyy Onnettomuustutkintakeskuksen raportista liittyen Kauhajoen koulusurmiin.
Suomessa tapahtuu myös järkyttäviä perhesurmia ja yleisin henkirikos on ollut tuttavan tappaminen teräaseella. Seuraavaksi vaarallisin henkilö on MTV Uutisten vuonna 2015 julkaiseman tilaston mukaan oma puoliso.
”Yleensä kyseessä on ryyppyporukka, ja rikos tehdään teräaseella”, Vesa Tikkala Poliisihallituksesta kertoo MTV Uutisille.
Silti en näe mediassa uutisointia Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleen yhteyksistä suomalaiseen alkoholikulttuuriin ja humalassa tehtyihin veritekoihin.
”Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”
Kuitenkin, kun otetaan esiin maahanmuutto ja rap, niin yhteyksiä aletaankin vetämään sen enempää ajattelematta. Musiikki syntyy ympäristöstään, ei toisinpäin.
Voiko jengiläisräppiä puolustaa?
Palataksemme Woodieen, hänen elämänsä Norteños-katujengin tiukassa vaikutuksessa oli vähemmän yllättäen täynnä traagisia ja hirveitä tapahtumia. Yksi näistä on traaginen murha-itsemurha, joka vei Woodien ystävän ja samalla hänen kaksi kummitytärtään. Hän ja jotkut läheiset kuitenkin väittivät, että poliisien piirittämä Carlos ”Blackbird” Ramirez ja tyttäret olisivat kuolleet poliisien luoteihin.
Ei voi väittää, etteikö hänen musiikkinsa glorifioisi jengiläisyyttä tietyllä tapaa. Se ei kuitenkaan tee hänen musiikistaan ”pahaa”. Woodie räppää omasta näkökulmastaan. Mielestäni esimerkiksi jokaisen akateemisesti koulutetun ihmisen, joka puhuu ylimielisesti ”elämänkouluista”, olisi syytä nähdä nämä näkökulmat.
Ihmiset kuluttavat myös tajuttomia määriä murhapodcasteja, toinen toistaan sairaampia kauhuelokuvia, tv-sarjoja, joissa glorifioidaan avoimesti sarjamurhaajaa. Kuitenkaan näistä ei nouse mediahässäkkää.
Toistan itseäni, mutta rap-musiikki ei luo jengejä, jengiväkivaltaa tai mitään muutakaan yhteiskunnallista ongelmaa. Gangsta rap voi olla mahdollisuus kurkata maailmaan, johon et ikinä uskaltaisi astua askeltakaan oikeassa elämässä. Se voi olla mahdollisuus oppia ja ymmärtää.
Ja on täysin eri asia ymmärtää jengiväkivallan taustoja, kuin hyväksyä väkivaltaa. En hyväksy jengiväkivaltaa tai väkivaltaa yleensäkään, muussa kuin itsepuolustustilanteissa.
Woodien toinen julkaisu Demonz N My Sleep.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Ymmärrän kuitenkin mistä Woodie räppää, ja miksi lyriikat ovat täynnä itsemurha-ajatuksia, päihteitä, mutta toisaalta myös rakkautta läheisiä kohtaan. Myös omatunto ja hengellisyydestä avun hakeminen ovat suuressa roolissa. Wood eli helvetissä, mutta myös siellä on hyviä päiviä ja tärkeitä ihmisiä. Rap oli myös Woodielle tapa päästä pois rikollisesta elämästä.
Woodie halusi pysyä pois vankilasta ja onnistui siinä. Jengiläiselämä vaihtui räppitähteyteen ja monet Pohjois-Kalifornian latinoräppärit nousivat julkisuuteen Woodien kautta. Big Tone ja A-Wax mainittakoon tunnetuimpina. Northern Expozure -kokoelmalevyt loivat East Co. Co. Recordsille ominaista soundia, ja suurin osa biiteistä oli Woodien käsialaa.
Wood ei ollut hyvä tyyppi, vaan oli elänyt väkivaltaista ja julmaa jengielämää, vaikkakin teki parannuksen muusikkona. Ruumiiden täyttäessä Ukrainan katuja, on kuitenkin selvää, että ihmisyydellä on myös pimeä puolensa. Jotta valo voittaisi, on meidän ymmärrettävä pimeyttä. On hyvä asia, että rap-musiikkia tehdään kaikista lähtökohdista, jengiläisyys on yksi niistä, ja se voi auttaa meitä ymmärtämään ihmisyyttä kokonaisuudessaan.
“They remove hope and then we sell dope.
Pain in poverty has us at each other’s throat.
Families are broken and so we gang bang.
A bit form of unity but most love some of us ever seen.”
Näin laulaa Ice-T hevibändissään Body Countissa This Is Why We Ride -kappaleessa. Ice-T eli myös jengiläiselämää kahdeksankymmentäluvulla, ja viittasikin olleensa Cripsien viihdeosastoa aikoinaan.
Rankan elämän onneton loppu
Ryan ”Woodie” Wood kuoli vuonna 2007, vasta 31-vuotiaana. Varmistamattomat tiedot kertovat, että kyseessä oli itsemurha. Osasyynä tähän oli todennäköisesti Woodien naisystävän kuolema auto-onnettomuudessa hieman ennen tapahtumia. Woodin tunteella räpätyt itsemurha-ajatukset olivat ehkä sittenkin todellisia.
Lyhyt elämä jätti kuitenkin ison lyrikaalisen tarinan taakseen. Pohjois-Kalifornian räppäreiden biiseillä miestä muistellaan yhä lämmöllä.
“Loyalty above all laws”, lukee Woodien hautakivessä, ehkä voimme kaikki oppia tästä lähimmäisenrakkaudesta jotain.
Räppinörtin päiväkirjojen soittolista on päivittynyt, tällä kertaa Woodien ja kumppaneiden brutaalin jengiräpin parhaimmistolla.
Kirjoittaja kuuluu siihen jengiin, jolla on laktoosi-intorelanssi ja joka miettii, että onko oikein eettistä syödä tehotuotettua makkaraa. Myös Yoc Influenced -vinyyli houkuttaisi kovasti häntä. Rapbay-sivustolle Woodien tuotantoa toimittaa poikansa muistoa vaaliva äiti.
