Musiikkifestivaalien ohjelmien muutokset aiheuttavat joka vuosi närkästystä, mutta vihan kohde on jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Aku Havukainen käsittelee aihetta Klangin kuukauden kolumnissa – myös Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä kommentoi aihetta.
”Toi Chief Keef on iso vitsi tuol”, kuuluu epäuskoinen kommentti Blockfestin virallisen Instagram-tilin postauksessa. Kyynisyys ja katkeruus tulevat ilmi etenkin tiettyyn aikaan vuodesta, nimittäin musiikkifestivaalien lähestyessä ja ensimmäisten artistien peruuttaessa esiintymisensä.
Festarit tuovat kotimaan lavoille joka kesä suuria kansainvälisiä nimiä, tai vähintäänkin lupauksia niistä. Pelkistä Suomen keikan peruuttaneista nimistä saisi jo itsessään tukevan ohjelmiston aikaan – vuosien varrella kohua on aiheuttanut muun muassa Post Malonen, Travis Scottin ja Ice Spicen peruuntuneet keikat.
Peruutuksen syy liittyy harvoin itse festivaalin järjestäjään, mutta silti he ovat myrskyn keskellä.
Suomalaiset festivaalit ovat Euroopan mittakaavassa pieniä, mutta maine on hyvä
Harmitus oman suosikkiartistin peruuttaessa keikan on ymmärrettävää, mutta täytyy muistaa, että ilman festivaaleja ei Chief Keefin kaltaisista nimistä olisi Suomen lavoilla toivoakaan.
Suomi tuntuu olevan juuri sellaisessa välitilassa, että festivaalien pääesiintyjät ovat kansainvälisellä tasolla kovia nimiä, jotka vetäisivät yleisöä maasta riippumatta. Kokonaisen ohjelmiston tasolla suurta yleisöä on kuitenkin vaikea miellyttää.
Toisin on esimerkiksi tänä vuonna kolmatta kertaa järjestetyssä Euroopan Rolling Loudissa. Festivaali kasasi kokonaisen ohjelmiston verran nimiä, joiden näkeminen Suomessa ottaisi monta vuotta.
Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä kommentoi, että suomalaisten festivaalien maine on kuitenkin hyvä.
– Bookkaaminen on jossain määrin vaikeaa, mutta mielestäni Suomeen saadaan vuosittain erittäin paljon todella merkittäviä kansainvälisiä esiintyjiä. Olemme melko pieni markkina ja festivaalimme ovat Euroopan mittakaavassa melko pieniä. Monet festivaaleistamme ovat kuitenkin todella hyvämaineisia ja artistit saavat meillä ensiluokkaista kohtelua ja festareiden maineet kyllä kiirii maailmalle.
– Sillä on iso merkitys artistien Suomeen saamisen suhteen, että kun artistit suunnittelevat kiertueitaan ja kartoittavat vaihtoehtoja niin myös suomalaisia festivaaleja on potentiaalisten keikkakohteiden joukossa jo heti suunnittelupöydältä lähtien, Niemelä jatkaa.
Festivaalit fanituskulttuurin sylkykuppina
Silmiinpistävää on etenkin se, kun jo ennen mitään peruutuksia suuri osa ihmisistä kertoo, kuinka joku artisti ei varmasti ole tulossa esiintymään. Tänä vuonna puhetta on herättänyt etenkin Chief Keefin peruutetut keikat. Moni uskoo, että artistia ei tulla näkemään Ratinassa.
Tuntuu, että aiempien vuosien peruuntuneiden esiintymisten myötä kuluttajat jopa nauttivat festivaalitahon epäonnistuessa. Vaikka viha ei ratkaisekaan tilannetta, harva kohdistaa sitä itse artistiin, joka esiintymisen peruu.
Kun artistia mainostetaan esiintymään festareilla, on se käytännössä varmaa niin kauan, kuin toisin ilmoitetaan. Ruisrockin Niemelä kertoo aiheesta seuraavasti.
– Ruisrockin puolesta voin kommentoida, että täysin varmaa. Ei kukaan artisti myöskään suostu siihen, että keikkaa markkinoitaisiin ilman, että esiintymisestä on sovittu.
– Syvällisemmin en sopimuksia voi kommentoida, mutta tyypillisesti niissä sovitaan tietyt tilanteet, joiden perusteella esiintyminen voidaan peruuttaa ja nämä ovat lähtökohtaisesti tosi inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Kuten se, että artisti sairastuu eikä ole kykeneväinen esiintymään tai esiintymisen suhteen tulee jokin ylivoimainen este.
Fanituskulttuuriin liittyy ymmärrettävästi suuria tunteita. Peruuntuneiden keikkojen kohdalla festarit ovat ikävänä välikappaleena, johon kaikki viha kohdistuu. Festarilippuja ostaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että ehdot pitävät sisällään mahdollisuuden aikataulun ja ohjelman muutoksiin – eli jos tarkkoja ollaan, tulisi jokaisen osata varautua niihin.
