ONEFOUR
AGAINST ALL ODDS
ONEFOUR
Drill-musiikki on ollut monien huulilla ja soinut lukemattomissa kaiuttimissa vuoden 2020 aikana. Chicagon lähiöistä alkunsa saanut räpin alalaji matkasi Iso-Britanniaan, jossa se on otettu omakseen. Tyylisuunnan tunnusmerkkejä ovat liukuvat bassolinjat, säksättävät rummut, pahaenteiset syntikkasoundit, sekä tietysti lähes yhtä tylyt lyriikat yhteiskunnan nurjalta puolelta. Mutta oletko kuullut australialaisesta drillistä?
OneFour-porukka on kotoisin kartan alalaidasta, Mount Druittin lähiöstä, Sydneyn länsipuolelta. Celly, J Emz, Lekks, Spenny ja YP ovat tehneet musaa kuutisen vuotta, nimittäen itseään ”Australian ensimmäiseksi drill-yhtyeeksi”. Vice News kävi vuonna 2019 tekemässä Australian drill-skenestä raportin, jossa sen keskiössä ollut OneFour kertoi motivaatioistaan ja musan synnystä. Vaikka Sydney on kaukana Lontoosta, ovat OneFourin jäbät ehtineet jo esiintyä brittiartistien hittien remix-versioilla: näitä ovat esimerkiksi Headie Onen Ain’t It Different -remix ja Dutchavellin Bando Diaries -remix. Remix-vierailujen ja muutamien singlejulkaisujen jälkeen onkin tullut aika julkaista yhtyeen ensimmäinen isompi projekti, Against All Odds -EP.
Against All Odds on tiivis paketti. Yhdeksän kappaleen kokonaisuus on vain parinkymmenen minuutin pituinen, mutta juuri sopivan mittainen, eikä punainen lanka ehdi leviämään käsiin tyhjien täytebiisien myötä. Kolme kappaleista eli intro ja kaksi välisoittoa on tehty kuulostamaan puheluilta vankilasta. Celly, Lekks ja YP saivat muutaman vuoden mittaiset tuomiot pahoinpitelystä vuonna 2019, ja avaavat tuntojaan muurien sisältä käsin. Mount Druitt asuinympäristönä on tosiaan kovin kaukana Sydneyn rantojen paisteesta ja keskustan glamourista. Itseään ”mountie”-nimityksellä kutsuvat räppärit kertovat kaunistelematonta kuvaa elämästään, jossa poliisi, kilpailevat jengiläiset eivätkä katujen nopeat ansiot jätä rauhaan.
Lyhyellä projektilla on tarpeeksi vaihtelua, kaikki kappaleet eivät ole vain stereotyyppistä uhoamista itseään toistavien drill-biittien päälle. Vaikka avauskappale Home and Away on mahtipontinen ja lähes tyylipuhdas esimerkki drill-biisistä, tahti vaihtuu heti sen jälkeen. Let’s Ride voisi tarttuvine laulukertseineen ja viulu- sekä haitarisäestyksineen olla lähempänä pop-rap-crossover-hittiä, kuin väkivaltaisia drill-sanoituksia. Samoin fiilikseltään rauhallisempi Leaving kuulostaa olevan lähempänä viime vuosina ilmestyneitä r’n’b-kappaleita, kuin piinkovaa katuräppiä. Voisin jopa kuvitella Bryson Tillerin laulamassa tällä. Mutta hyvältä OneFourin jäbätkin kuulostavat.
Itse asiassa, OneFourin aussislangi kuulostaa todella hyvältä ja selkeältä. Samoin hyvältä kuulostavat heidän laulumelodiansa suuressa osassa levyn kappaleista, ja räppivärssyissäkin on häivähdys melodioita. Vaikka he eivät ole mitään kultakurkkuja, äänet venyvät sopivasti kertosäkeisiin, niin että ne kuulostavat miellyttäviltä ja tarttuvilta. Muutenkin kappaleiden soundi kuulostaa täyteläiseltä, selkeältä ja loppuun saakkaa viilatulta. EP:n ainoat ulkomaiset vierailijat ovat Better-biisin tuottanut yhdysvaltalainen DJ-tuottaja Carnage ja Dutchavelli. Better on albumin toinen tyylipuhdas drill-biisi, jolla uhotaan menestyksestä niin kaduilla, kuin listoilla, Dutchavellin käydessä laukomassa vierasvärssynsä käheällä äänellään.
Kokonaisuutena levy on hyvä, todella hyvä. Oikeastaan ainoa kappale, joka tuntuu hieman irralliselta on jo aikaisemmin ilmestynyt My City. Muuhun EP:hen ja sen äänimaailman verrattuna päätöskappale on hieman vaisu. Vaikka The Kid Laroin kertosäkeestä tulee mieleen Tory Lanez, muistuttaa soundi liiaksikin tasapaksua melodista trap-kappaletta, joita on jo pilvin pimein.
Against All Odds todistaa nimensä mukaisesti, että OneFour on vastoin kaikkia odotuksia onnistunut puskemaan ulos Mount Druittin lähiöstä, kohti suurempia kuvioita. Jos kiinnostuit, miltä drill-musiikki kuulostaa toisella puolen maailmaa, suosittelen kuuntelemaan tämän levyn.
