Albumilla kuullaan myös yllättäviä vierailijoita.
Lika-Aki julkaisi perjantaina toisen sooloalbuminsa, Les Mains Sales. Nimi on ranskaa ja se tarkoittaa likaisia käsiä. Ensimmäinen Hot Dog -nimeä kantava albumi näki julkaisunsa vuonna 2017, joten väliin mahtui pitkä tauko yhtä singleä ja Seksikäs-Suklaa -feattia lukuun ottamatta. Ei pitäne myöskään unohtaa Heikki Kuulan eli Perhosveitsi-Heikin kanssa tehtyä kymmeneen kappaleen Katuvisioita-yhteislevyä, joka ilmestyi jo vuonna 2012. Suurin osa kuitenkin tuntee taitelijan nimellä Pyhimys, joten Lika-Akin voi nähdä jonkinlaiseksi sivuprojektiksi.
Lyyrisyydestä tunnettu taiteilija ei kuitenkaan jätä lyriikoita toissijaiseen asemaan tälläkään projektilla, mutta niiden kaiku on hieman erilainen, tai ainakin vahvempi. Lika-Aki itse kuvailee albumin käsittelevän eksistentialismia, mutta kertoo sen olevan tulkittavissa myös poliittiseksi draamaksi – jokainen kuulija tehköön tästä omat tulkintansa.
Merkityksellisyyttä albumilla ainakin käsitellään ja melko rehelliseen sävyyn sanoja säästelemättä. Kantaa otetaan lähes kaikkeen pinnalliseksi luettavaan – albumi tuntuu paikoin suorastaan pilateokselta nykypäivän räpistä ja muistutukselta siitä, ettei raha tee välttämättä onnelliseksi. Läpän aiheeksi päätyvät niin Monclerin takit Akin päällä kuin palkintogaalatkin. Lika-Aki erottuu ehdottomasti joukosta artistina, jota harva pitää esikuvana, vaan artistin sanoin ”varoittavana esimerkkinä”.
Albumilla Lika-Aki puhuu jonkin sortin tabuista sukeltaen elämän pimeälle puolelle. Lyriikoissa voi kuulla vertauksia muun muassa huumeisiin, joista puhutaan myös kryptisesti, mutta vertauskuvien auetessa hyvin raadollisesti. Tästä toimii esimerkkinä kappale Scorpio ja kertosäe: ”frendit, joita purkissa voi ostaa”.
Tuotannollisesti albumi tuo Lika-Akin modernien elementtien äärelle, vaikka lyriikat tekevätkin eroa moniin nykypäivän räppäreihin – albumilta löytyy jopa suoranainen drill-biitti kappaleelta Drive. Tuotannosta vastaa pääasiassa kotimaan ykköstuottajiin lukeutuva Danitello. Myös Salahpolon ja OP Beatsin tuotantoa löytyy kahdelta kappaleelta. Yllätyksiä satelee albumin vierailijakattauksen myötä – harva tuskin olisi arvannut kuulevansa albumilla Senyaa tai Williamia, Jore & Zpoppa:sta puhumattakaan.
Ensimmäisellä kuuntelulla, ja monella seuraavallakin, albumi jättää paljon kysymyksiä kryptisten lyriikoiden myötä. Se tuskin jää historiaan striimejä kahmineena menestysalbumina, mutta allekirjoittanut nostaa sen yhdeksi mielenkiintoisimmista kotimaisista projekteista, joka saa miettimään niin musiikkia, kuin elämääkin.
