Ege Zulun toinen albumi on selkeä kasvuaskel artistin uralla, mutta vanhaa tuttua soundia kuullaan myös.
Swengaavista melodioista ja omaperäisistä lyriikoistaan tunnetun Ege Zulun uusi albumi Oi maamme Helsinki tarjoaa vanhaa tuttua, mutta tuo artistista myös uusia herkempiä puolia esiin. Viikkoa aiemmin julkaistu single Melankolia ja elokuussa päivänvalon nähnyt Kelle? antoivatkin jo esimakua herra Swengarin uudesta tuotannosta. Myös Zpoppan kanssa kesäkuussa julkaistu biisi Väkivaltaa päätyi albumille.
Egen musiikista huokuu rentous ja huumorintaju. Aina ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti – edes taidetta tehdessä. Kyky pomppia energisten biittien päällä omalla tyylillään yhdistettynä usein koomisiinkin lyriikoihin luo Egestä helposti pidettävän artistin.
Suomalaisuudelle tyypillinen melankolisuus käännetään albumilla päälaelleen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii nimensä mukaisesti single-julkaisu Melankolia. Artisti ikään kuin jättäytyy suomalaisen jurouden ulkopuolelle. Läppien kohteeksi päätyvät muun muassa naapurit, jotka eivät moikkaa.
Tuotannollisesti albumi tarjoaa tuttua Ege Zulua menevien biittien saattelemana, mutta tuo myös uusia elementtejä kotimaan rap-skeneen. Vastaava tuottaja Victor Nordis kommentoi prosessia helpoksi ja hauskaksi: “Mentiin studiolle, kuunneltiin ranskalaista musaa ja kaikennäköstä, mitä oltiin yhessä fiilistelty. Pyrittiin saamaan soundia isomman kuuloseks, ettei albumilla olis vaan perus bilebiittejä”. Erityisesti ranskankielinen artisti Stromae on inspiroinut musiikillaan. Albumilla kuullaan muun muassa haitarisoundeja, jotka Nordiksen mukaan tuovat mieleen Helsinki-teemaan sopivasti katusoittajan. Lähes puolet albumista on myös tuottaja Salahpolon käsialaa ja yhteistyö toimi kolmestaankin; viimeinen kappale Tykkään onkin kolmikon yhteinen.
Albumin vierailijakattaus on mielenkiintoinen ja yllätyksellinen. Ehkä mielenkiintoisin kokoonpano kuullaan kappaleella Silloin ennen, jossa biitille hyppäävät Jare Brand ja Asa. Itä-Helsingille omistettu kappale tuo kolmen eri ikäisen näkökulman idässä, nimenomaan Roihuvuoressa kasvamiseen. Jokseenkin yllätykselliseksi voidaan lukea myös vastaavan tuottajan, Victor Nordiksen, laulu jopa kahdella kappaleella. Levyllä kuullaan myös monia muita kärkipään tekijöitä kotimaasta, kuten Sexmane ja Turisti.
Vahva ja kantava teema albumilla on myös helsinkiläisyys. Lyriikoissa kuuluu artistin juuret Itä-Helsingin Roihuvuoresta. Monelle kotimaista rap-musiikkia kuluttaneelle Roihuvuori tuo mieleen pitkän linjan tekijä Asan, mutta uudemman sukupolven edustaja Ege Zulu ilmentää idän meininkiä erittäin raikkaalla otteella. Albumin nimikkobiisi tuntuu pääkaupungillemme omistetulta anthemilta, jossa kuuluu rakkaus omaa kaupunkia kohtaan. Albumi johdattaa kuulijan stadin sisäiseen kulttuuriin, muun muassa kappaleelta Skene voi bongata monia tuttuja nimiä.
Oi maamme Helsinki tuntuu totuttua syvemmältä katsaukselta artistin sisimpään. Tutun rentoa Egeä kuullaan edelleen, mutta aiheiden kannalta pääsemme sukeltamaan pintaa syvemmälle. Albumi on erittäin raikas tuulahdus kylmään syksyyn ja monet biiseistä tullaan takuulla kuulemaan niin radiosoitossa, kuin klubeillakin.
