”Hyvän tuottajatyöskentelyn voisi luulla luovan paineita suoriutua niin hyvin, että biisi tai albumi muistetaan siitä, että artisti kuulosti hyvältä, eikä vain biitti – varsinkin, kun rap on noussut genreistä suurimmaksi ja biisejä tuotetaan kuin liukuhihnalta”, kirjoittaa Aku Havukainen Klangin kuukauden kolumnissa.
Suomalainen rap on suosioltaan suurempaa kuin koskaan ennen ja niin ovat myös sen tekijät. Yhä useampi räppäri alkaa saavuttaa tähtistatusta, jolloin artistiin kohdistuu suuri valokeila ja paljon ihailua – ja toki myös paineita. Musiikki kuulostaa, ainakin useimmiten, loppuunhiotulta ja laadukkaalta, kun tarkastellaan sitä tuotannollisesti. Tästä kuuluu osittain kiittäminen ryhmää, jonka tekijät harvoin nauttivat parrasvalosta, vaikka vaikutus taiteen lopulliseen muotoon on suuri – nimittäin tuottajia. Kenties törmäät usein tilanteeseen, jolloin uutta musiikkia kuunnellessa mietit: ”Onpa sairas biitti”. Vaikka kyseinen ajatus ei tulisikaan mieleen, on kappaleen tuotannon vaikutus kuuntelukokemukseen kiistaton.
Tuottajan rooli vaihtelee tekijän mukaan aina looppien ja kokonaisten biittien tekemisestä kokonaisen biisin tai albumin ”käsikirjoittamiseen” yhdessä artistin kanssa. Käytännössä tapoja olla tuottaja voisi siis sanoa olevan yhtä monia, kuin on tuottajiakin. Se, mikä kaikkia yhdistää on kuitenkin vaikutus itse lopputulokseen, oli se sitten yksittäinen laadukas elementti biisissä tai kokonaisen albumin läpi kantava ja ainutlaatuisen tunnelman luova soundimaailma. Tuottajan rooli korostuu siis taiteellisen tason seikoissa, joita voi olla vaikea sanoittaa.
Puhuttaessa suomalaisista rap-tekijöistä kansainvälisellä tasolla, tuntuu että tuottajat ovat heistä suurimpia. Lukuisat suomalaiset ovat nimittäin viime vuosina jättäneet jälkensä kansainvälisen tason supertähtien, kuten Burna Boyn, Yeatin ja Young Thugin diskografioihin. Vaikka kyseessä ei olekaan kokonaisen albumin tai edes biisin rakentaminen yhdessä artistin kanssa, kertoo pääseminen osaksi projektia taidosta, jonka taitaa vain murto-osa kilpailijoista. Esimerkkinä mainittakoon kokonainen tuottajakollektiivi Fountain Productions, joka myös auttaa tekijöitään pääsemään ulkomaan markkinoille. Keulahahmona ja perustajana toimii kuka muukaan, kuin Santeri ”MD$” Kauppinen.
Tuotannon merkitys ja suomalaisten tuottajien taito tuntuu näkyvän etenkin albumien kohdalla. Kun kyseessä on taiteellinen kokonaisuus, nousee tunnelman luominen ja tunnistettava soundimaailma usein tärkeään osaan. Näitä luodessa tuottajalla on kiistattoman tärkeä rooli, joka koostuu teknisen ja musikaalisen taidon lisäksi myös yhteistyöstä artistin kanssa studiolla. Viime vuosina olemme saaneet kuulla lukuisia kotimaisia rap-albumeita, joiden tuotanto nostaa luovuudellaan ja laadullaan ne aivan uuteen luokkaan. Allekirjoittaneena nostan esimerkiksi Ege Zulun albumin Oi maamme Helsinki, jonka oivaltavasta tuotannosta vastaavat Victor Nordis ja Salahpolo. Toki albumilla loistaa myös itse artisti, mutta pahimmassa tapauksessa artisti voi jopa jäädä laatutuotannon jalkoihin.
Suurilla artisteilla onkin usein takanaan maamme ykköstuottajat, joten laatu on siltä osin taattua. Hyvin tuotettu ja miksattu biisi kuulostaa helposti hyvältä, joten esimerkiksi lyriikat voivat jäädä toissijaiseen asemaan. Hyvän tuottajatyöskentelyn voisi luulla luovan paineita suoriutua niin hyvin, että biisi tai albumi muistetaan siitä, että artisti kuulosti hyvältä, eikä vain biitti – varsinkin, kun rap on noussut genreistä suurimmaksi ja biisejä tuotetaan kuin liukuhihnalta.
Siinä missä artistit ovat fanituksen kohteena, tuntuu että hittibiisin tuottaja on enemmän ”tietäjät tietää” -tason juttu tai vain niille, jotka seuraavat kyseistä kulttuuria syvemmin. Ilmiö on toki looginen, sillä artisti on se, jonka imago, ääni ja live preesens ovat esillä. Toki fanitus ja huomion saaminen eivät ole kaikki kaikessa, eivätkä tuottajat itse välttämättä edes haluaisi sen kummempaa suosiota – olisi vain hienoa, jos he saisivat osansa kiitoksesta.
