”Tuntuu, että monikin taho kokee jonkin sortin omantunnon tuskia, mutta suoraa toimintaa puolestaan nähdään melko vähän. Kovimpaa ääntä ovat pitäneet he, jotka eivät ole vallassa päättää kyseisistä asioista – kuten suomalaiset taitelijat”, kirjoittaa Aku Havukainen Klangin kuukauden kolumnissa.
Uuden Musiikin Kilpailu ja Euroviisut ovat tapansa mukaan herättäneet paljon keskustelua ja kotimaassa yksi keskeisimmistä aiheista on Suomen ehdokkaan osallistuminen suureen kansainväliseen kilpailuun. Suuri osa medioista on kuitenkin tarttunut kysymykseen siitä, onko edustajan vaihdettava nimeään päästäkseen mukaan Euroviisuihin. Windows95man nimenä nimittäin saattaa olla Euroopan yleisradioyhtiö EBU:n sääntöjen vastainen sisältäessään tavaramerkin.
Suurempi kysymys pitäisi olla se, tulisiko koko kilpailuun osallistua ylipäätään ja se, millä perusteella EBU valikoi kilpailijat. Jos kilpailijan nimi on ongelma, tulisiko sotivan maan saada osallistua?
Kysymys on puhututtanut Suomessa etenkin musiikkialaa Israelin Gazaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Ylelle toimitettiin suomalaisten artistien ja muiden musiikkialan ammattilaisten toimesta tammikuussa vetoomus Israelin poissulkemisesta Euroviisuista sekä Suomen jättäytymisestä pois kilpailusta, mikäli Israelin annetaan osallistua. Vetoomus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua tulosta.
Israelin osallistuminen Euroviisuihin nähdään maalle mahdollisuutena puhdistaa mainettaan, ikään kuin imagon kiillottamisena musiikkijuhlan avulla. Vastaavia esimerkkejä löytyy lähihistoriasta, mutta silloin on toimittu toisin. Venäjä nimittäin suljettiin Euroviisujen ulkopuolelle kaksi vuotta sitten sodan takia ja samaa on odotettu myös Israelin kohdalla. Tällöin EBU totesi tiedotteessaan Venäjän osallistumisen aiheuttavan huonoa mainetta kilpailulle. Vaikka EBU on maininnut kilpailun olevan maiden yleisradioyhtiöiden välinen ja irrallaan politiikasta, tuntuu päätös vähintäänkin ristiriitaiselta – eikö Israelin osallistuminen muka tuo mainehaittaa kilpailulle?
Koska päättävä taho EBU hyväksyy Israelin osallistumisen, jää seuraavaksi keinoksi vaikuttaa kilpailun boikotoiminen osallistujamaiden taholta. Suomen kohdalla kuitenkaan Yle ei ole tehnyt päätöstä jättäytyä pois ja UMK:n kilpailijoista vain Jesse Markin ilmoitti, ettei aio osallistua Euroviisuihin, mikäli hän olisi voittanut UMK:n ja Israel osallistuisi.
Kilpailun ollessa ohi, kääntyvät katseet väistämättä voittajaan eli Windows95man:iin. Kaksikko ole ilmaissut boikotoivansa Euroviisuja, mutta äskettäin ilmestyneessä Helsingin Sanomien haastattelussa Teemu Keisteri kertoi, ettei osallistuminen ole varmaa. Duon toinen puolisko Henri Piispanen myös esiintyi Gazan värein maalatuissa kynsissä. Tämä on helppo tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi tai vähintäänkin tuen osoitukseksi Gazalle – jääden kuitenkin vain näennäiseksi.
Tuntuu, että monikin taho kokee jonkin sortin omantunnon tuskia, mutta suoraa toimintaa puolestaan nähdään melko vähän. Kovimpaa ääntä ovat pitäneet he, jotka eivät ole vallassa päättää kyseisistä asioista – kuten suomalaiset taitelijat. Se pistääkin pohtimaan, eikö tässä tilanteessa vallassa olevat ole mitään mieltä asiasta, vai eivätkö he vain uskalla ilmaista sitä, koska joutuisivat menettämään oman etunsa.
Toki valtavan informaatiotulvan keskellä seisominen ei ole kenellekään helppo tilanne, mutta suorempia toimia vaaditaan. Tavoitteena tulisi olla ilmaista se, että Israelin valtion Palestiinan siviileille aiheuttama silmitön kärsimys ei ole hyväksyttävää.
Suuressa kuvassa tunnumme olevan tilanteessa, jossa kärsimystä vastaan asettuu suuri musiikkijuhla sekä sen tuoma julkisuus. Suhteellisen harva kuitenkaan tuntuu olevan valmis suoraan toimintaan. Taiteilijoille ja muusikoille tyypillinen kantaaottavuus tuntuu kirkkaimmassa parrasvalossa olevan kateissa.
