Kirja-arvostelu: Mikael Gabriel – Alasti

Janita Autio

Laura Friman, Anton Vanha-Majamaa
Mikael Gabriel – Alasti
WSOY

Kun tieto Mikael Gabrielin elämäkerrasta julkistettiin alkuvuodesta 2018, oli monilla sama reaktio: ei alle 30-vuotiaan kuulu tehdä elämäkertaa! Samalla netissä alettiin odotetusti huutelemaan peruskouluikäisten fanien (tai näiden vanhempien) rahastamisesta.

Henkilökohtaisesti en näe nuoren ihmisen elämäkerrassa ongelmaa niin kauan kun tarinaa riittää ja projekti on mahdollista perustella muullakin kuin rahan tekemisellä. Lisäksi kannattaa muistaa, ettei huomista ole luvattu kenellekään. Raadolliseksi esimerkiksi tästä voidaan nostaa Mobb Deepin toinen osapuoli Prodigy, jonka Rikers Islandilla istumisen aikana koottu elämäkerta tuli täsmälleen oikeaan aikaan.

Vaikka Mikael Gabriel tunnetaankin värikkäänä artistina, niin olennaisin kysymys kuuluu silti: saako MG:n tähänastisesta elämästä tarpeeksi irti lähes 400-sivuista kirjaa varten? Epäilyksiä ei vähentänyt se, että kirjan ensimmäinen versio hyllytettiin riittämättömänä. Laura Frimanin jälkeen projektiin tarttui Anton Vanha-Majamaa.

Aikalisän ottaminen kannatti selkeästi jo pelkän ulkoasun takia, sillä nyt paketti näyttää huomattavasti kypsemmältä. Mikäli artisti todella haluaa viedä musiikkiaan aikuisempaan suuntaan, ei tällaisen kirjan kannen kannatakaan muistuttaa nuortenlehden välistä löytyvää julistetta.

Huoli sisällöstä nousee kuitenkin pintaan heti alkumetreillä, kun lukijalle selostetaan vähän liiankin yksityiskohtaisesti minkälaisia keittoja MG sai lapsuudessaan lautaselleen. Pelko tuskastuttavasta luku-urakasta osoittautuu kuitenkin nopeasti turhaksi, sillä kirja on muilta osin sisällöltään kiinnostava.

Esiin nousee miehen omien – todella ristiriitaistenkin – näkemyksien lisäksi muun muassa artistielämän ja musiikkiteollisuuden varjopuolet. Esimerkiksi taannoinen Nelosen boikottitapaus avataan tarkkanäköisesti, eikä ”vastapuolen” näkökulmaa unohdeta huomioida. Kirjassa tuodaan muutenkin kiitettävästi esiin muidenkin näkökantoja. Puheenvuoron saavat muun muassa Mikael Gabrielin oppi-isät, kollegat sekä levy-yhtiön edustajat.

Muuttiko kirja omaa mielikuvaani artistista? Ei oikeastaan, lähinnä tuki sitä. Itse en ollut aluksi vakuuttunut Mikael Gabrielin osaamisesta tai motiiveista musiikintekoon – tuntui, että polte räppigeimeihin tuli kaikkialta muualta (lue: status, raha ja naiset) kuin itse musiikista. Sittemmin MG on kuitenkin onnistunut nostamaan tasoja isolla kädellä, eikä ole ollenkaan vahinko tai sattumaa, että hän on tämänhetkisessä asemassaan. Elämäkerta tuo hienosti esiin sen, että oikealla asenteella asioita saa tapahtumaan.

Kirja toimii hyvänä välitilinpäätöksenä Mikael Gabrielin uralle ja sitä voi suositella varauksetta ainakin niille, jotka tuntevat olevansa oman elämänsä kanssa umpikujassa. Pohjaltakin on mahdollista nousta. Pakko nostaa käsi lippaan myös siitä, että kirjan sivuilla on varmaankin maailmanhistorian ensimmäiset ”keystylet”, jotka aiheuttivat positiivisen reaktion allekirjoittaneessa. Illein holla!

ARVOSANA: 4/5