Ensimmäisen singlensä julkaissut tulokasartisti kuvailee tuotantoaan poeettiseksi sydänsäryksi.
Suora, herkkä ja paikoin tragikoominen, kotibileissä ainakin omasta mielestään hiukan ulkopuolinen. Oman elämänsä Bridget Jones.
Tällainen on kertoja tuoreella millaisista tytöistä sä tykkäät -kappaleella, jonka takana on helsinkiläinen Helena Routa. Lapsuutensa Kangasniemellä asunut laulaja-lauluntekijä on useimmille ihan uusi nimi, mutta musiikkia hän on tehnyt määrätietoisesti yhtä pitkään kuin on osannut lukea.
Keväällä Pop & Jazz Konservatoriosta valmistunut laulaja-lauluntekijä tekee melankolisella pohjavireellä tummasävyistä pop-musiikkia, johon on haettu vaikutteita hiphopinkin puolelta. Keskiössä ovat lyriikat, joissa kulkevat käsi kädessä niin sydänsärkyiset avautumiset kuin itseironialla leikittelevät puheenvuorotkin.
Esikuvikseen nainen sanoo Leevi and the Leavings -yhtyeen keulahahmon Gösta Sundqvistin sekä ”suomalaiset älykköräppärit”. Tulokas onnistui herättämään uteliaisuuden, joten Klangi päätti tiedustella niistä ja muutamista muistakin asioista hiukan lisää.
Teet musiikkia oikealla etunimelläsi, mutta olet lyhentänyt hieman sukunimeäsi. Oletko ikinä käyttänyt mitään muuta artistinimeä?
Itse asiassa mulla ei ole ikinä ollut muita artistinimiä tälle jutulle. Ajattelen et siinä yhdistyy joku herkkä ja sitten se säröisempi puoli; lämmin ja kylmä… Feminiini ja maskuliinienergia. Mulla on kyllä pitkä lista sellasia alternative-identiteettejä (Van Koff ja Märkä H muutaman mainitakseni), mitä vois käyttää jossain mystisemmissä prokkiksissa mut ne on sit omistettu jollekin ihan omalle setilleen…
Miten kuvailisit omaa tuotantoasi?
Tää on varmaan jotain sellasta poeettista sydänsärkyä. En tykkää lokeroida tai genretellä liikaa mut räppikentän omaehtoisuus kiinnostaa ja popmaailman rajojen venyttäminen kiinnostaa. Ja et kaiken ei tarvii olla niin sliipattua. Mua viehättää joku sellainen särö ja epätäydellisyys tai epäsovinnaisuus, mistä kuulee et siellä on oikea tyyppi musan takana ja et tällasia juttuja se kelaa.
Pidät esikuvinasi Gösta Sundqvistia sekä ”suomalaisia älykköräppäreitä”. Miksi juuri heitä?
Leevejä oon kuunnellut skidistä asti ja edelleen se oli vissiin mun ”vuosikymmenen kuunnelluin artisti” Spottarin mukaan. Jostain syystä mä palaan niihin biiseihin millon vaan missä vaan tunnetilassa. Gösta oli huikea tekstittäjä ja siinä sen spiritissä oli jotain sellasta tarkkanäköisyyttä mistä mä diggaan ja mikä puhuttelee, ironiaa ja tunteita. Ja no, osittain varmaan samoista syistä myös räppi on viehättänyt, se että ei oteta itseä liian vakavasti, mut samalla siinä kuuluu sellanen aitous. Räppikentältä on mainittava tietysti ainakin DJ Kridlokk jonka meiningit mua viehättää suuresti…
Daijuin räppäri jonka musiikkia fiilistelet?
Ei vittu… Kanye West.
Keitä olet viime aikoina kuunnellut?
No nyt aivan viime aikoina oon fiilistellyt Dounia-nimistä artistia, jolla on ihan oma saundi ja hyvä sanoma. Samoin Lolo Zouai on ollut sellanen kuluneen vuoden löydös. Ex Tuuttikzen uutta levyy kans tullu kuunneltuu.
Flirttailet musiikissasi hiphop-estetiikan kanssa. Miten se nousee tuotannossasi esiin?
Tuotantoihin tuodaan sieltä suunnalta juttuja, biiteissä kuullaan kasinollakasia ja sellasta. Haluan pitää sellasen omaehtoisen, avantgardistisen otteen tekemisessä, et mikä tuntuu milloinkin intuitiivisesti hyvältä, niin voin sen tehdä.
Teetkö kaiken itsenäisesti? Mikäli et, niin keiden kanssa teet musiikkia?
Mä sanoitan ja sävellän, mut tuotannoissa mulla on puikoissa ollut muun muassa Alvar ”Albatrossi” Escartin, Joona Karsimus ja Tatu Lemetti, joiden kans ollaan duunattu jo useampi vuosi. Yleensä duunaan biisin rungon valmiiksi ja heitän tuottajalle jotain idiksiä että minkä tyyppistä tuotantoa ois kiva tehdä ja sit funtsitaan yhdessä.
Kenen tai keiden kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?
Kridlokkin kans ois siistiä tehdä musaa… Ja Kuben! Ja Iben!
Tässä uudessa kappaleessasi on sympatiaa herättävät lyriikat. Ovatko ne suoraan omista kokemuksistasi?
Joo. Toi tuli siitä tunteesta kun sä ylikelaat itseäs ja muita ja luot jostain ihmisestä jo jonkinlaisen narratiivin, mihin sitten vertaat itseäsi… Seurailet muiden helppoo minglailua sivusta etkä voi ottaa osaa keskusteluun kun et oo taaskaan perillä päivän polttavista puheenaiheista etkä jaksanu kuunnella sitä jotain uutta haipattua bändiä…
Millaisista pojista (tai tytöistä / muunsukupuolisista) sä tykkäät?
Sellasista lempeistä ja kilteistä, jotka osaa nauraa ees vähän itselleen.
Huonoin mutta samalla ehkä parhain pokauslainisi?
”Mä näin susta unta.”
Käytkö usein baareissa tai kotibileissä? Mitä yleensä juot jos juot?
Nykyään tulee käytyä ainakin vähemmän ehkä vallitsevan maailmantilanteen puolesta, mut jos käyn niin juon jotain alle kybän punkkuu tai bissee.
Olet nyt tekemässä ensimmäistä EP:täsi, joka julkaistaan syksyllä. Mitä siltä on lupa odottaa?
Melankoliaa ja dramatiikkaa! Suuria tunteita! Ja rehellistä avautumista. Sellasella kevyellä itseironisella tatsilla tietty. Seuraavaa sinkkua kaavailen syyskuulle.
Oletko vielä keikkaillut?
Olen keikkailut muutama vuos sitten aiemmalla soolomusalla, silloin esiinnyttiin pienissä rafloissa ja muun muassa Kallio Blockeilla.
Onko sinulla levytyssopimusta? Mikäli ei, niin tavoitteletko sellaista?
Ei. Mä duunaan tällä hetkellä ihan itsenäisesti, mutta jos tulee oikeanlainen mesta ja ihmiset vastaan niin yhteistyökuviot vois kiinnostaa!
Millaisia haaveita sinulla on musiikin suhteen ja elämässä ylipäätään?
Mä haaveilen aika simppeleistä jutuista; että olis aikaa tehdä ihania juttuja elämässä, kuten musiikkia, kierrellä kirppareita ja nähdä maailmaa. Rakastaa palavasti ja kirjoittaa… Musassa mä toivon sitä että sais ja osais toteuttaa itseään mahdollisimman autenttisesti ja ois siistiä jos se tavoittais ja puhuttelis jollain tapaa ihmisiä. Toivon että julkaisen hyviä levyjä ja musa ei koskaan lakkais inspiroimasta.
Kuuntele millaisista tytöistä sä tykkäät alta. Kappaleen lyriikat löydät täältä.
