Tanssiminen on kutsumus, joka kasvattaa tanssijan kunnianhimoa ja syventää suhdetta muihin ihmisiin, kertovat Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailun finalistit.
Lauantaina 31. elokuuta klo 19–21 järjestettävä ilmainen Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailu valtaa Lasipalatsin aukion, kun 16 kilpailijaa kohtaavat toisensa 1vs1-battleissa. Mutta millaisia kokemuksia finalistit ovat parhaimmillaan saaneet katutanssista? Siitä kertovat tanssijat Sanna Yrjänheikki eli Soul Sanna, Hozan Omar ja Emmi Mikkilä.
Rovaniemeltä kotoisin oleva Sanna Yrjänheikki aloitti tanssimisen 15-vuotiaana breakdancella ja hiphopilla, ja muutettuaan täysi-ikäisenä Ouluun hän tutustui houseen ja muihin katutanssilajeihin. Parikymppisenä hän muutti Helsinkiin ja tuli osaksi Cleva-tanssiryhmää, jonka kanssa hän osallistui battleihin, teki koreografioita ja esittävää taidetta lavalle.
– Sittemmin olen asunut eri puolilla maailmaa, ja halunnut ymmärtää eri kulttuurien tansseja. Olen pyrkinyt tutustumaan erilaisiin tanssiyhteisöihin siellä, missä ikinä olenkaan asunut, Yrjänheikki kertoo.
Hän sanoo viihtyvänsä maailmalla siksi, että kulttuurisesti ihmiset tapaavat olla avoimempia ja vastaanottavaisempia kuin Suomessa.
– Se näkyy tanssiyhteisöissä siten, että siihen energiaan on helppo hypätä mukaan. Tietyissä maissa saattaa myös olla hyvin voimakasta kilpailua, mikä auttaa minua kehittymään. Rakastan sitä fiilistä, kun räpiköi johonkin tilaan kaikista surkeimpana, ja yrittää saada kiinni siitä, mitä siellä tehdään. Se pakottaa kasvamaan, ja siitä nautin paljon, Yrjänheikki kuvailee.
Suomessa hän arvostaa sitä, että piirit ovat pienet ja kodin tuntu on siksi vahva. Tansaniassa, jossa hän on viettänyt Suomen ulkopuolella eniten aikaa, hän rakastaa siellä vallitsevalle tanssikulttuurille tyypillistä heittäytymistä.
– Siellä ihmiset eivät välttämättä edes ymmärrä jotain lajia tai tyyliä, mutta silti he laittavat itsensä likoon. Freestyle-tanssijana pidän myös klubeilla treenaamisesta, mutta Suomessa ei ole siihen niin hyviä ympäristöjä, kuin mitä olen maailmalta löytänyt.
Viimeisten viiden vuoden aikana Yrjänheikkiä ovat vaivanneet polviongelmat, mikä on muokannut hänen tanssijuuttaan.
– Olen löytänyt uuden tavan liikkua yhdistelemällä nykyiseen kehollisuuteeni kaikkea sitä, mitä olen vuosien mittaan oppinut. Loukkaantumisten ja leikkausten takia olen joutunut pitämään pitkiä taukoja, mutta nyt opettelen tapoja treenata siten, että pystyisin tanssimaan paljon, mutta järkevällä tavalla.
Poppingin ja hiphopin taitaja Hozan Omar on taiteilija ja tanssinopettaja, joka kuvailee poppingia poksuvaksi kuin popcorn.
– Tanssiessani jännitän lihaksiani nopeasti siten, että se menee musiikin tahtiin. Siihen jää nopeasti koukkuun, ja yhtäkkiä sitä vain haluaa kuunnella mahdollisimman paljon hyviä biisejä ja iskeä niihin ääniin. Toinen juttu on wavet: teen paljon waveja ja iskuja, ja näitä kahta liikettä olen tehnyt nyt 16 vuotta, Omar nauraa.
Katutanssikulttuurissa ja siihen liittyvässä yhteisöllisyydessä Omar pitää erityisesti siitä, että muilta voi saada jatkuvaa sparraamista ja inspiraatiota. Kilpailuhenkiset piirteet motivoivat häntä ja auttavat kehittymään.
– Minulle tanssi on henkilökohtaisesti niin syvällinen ja tärkeä asia, että jos mietin mihin mieluiten kohdistan käytössäni olevan ajan ja sisälläni olevat tunteet, niin kyllä ne suuntautuvat itseeni ja omaan tekemiseeni, Omar toteaa. – Kaikki me tanssijat tykkäämme tehdä tätä, satoi tai paistoi, rahaa tai ei. Monet meistä tulevat tekemään tätä loppuelämämme ajan. Halukkuuteen ei vaikuta se, onko ympärillä määrällisesti paljon ihmisiä. Yhteisö voi olla myös vaikka kaksi ihmistä.
Vaikka saman intohimon jakavat ihmiset ovat Omarille tärkeitä, juurisyyt kouluttautua tanssijaksi olivat aikoinaan muualla kuin kollektiivissa.
– Kun näin 13-vuotiaana skidinä siistin näköistä tanssia, tuijotin sitä suu auki ja karvat pystyssä. Se oli aikamoinen tunne, ja se sai minut haluamaan tanssijaksi itsekin.
Hozan Omar on tehnyt waveja ja iskuja 16 vuotta.
Elias Ryynänen / Red Bull Content Pool
Emmi Mikkilän ensimmäinen rakkaus katutanssin saralla oli hiphop, mutta nykyisin hän keskittyy waackingiin ja punkingiin. Mikkilä kertoo olevansa tanssijana itseilmaisullinen ja dramaattinen.
– Tanssissa dramaattisuus on myönteinen piirre, koska tanssissa jos missä saa näyttää kaikki tunteensa, Mikkilä toteaa.
4-vuotiaana satubaletista aloittanut Mikkilä kertoo rakastavansa balettia edelleen, vaikka hänen levoton luonteensa veti teini-iässä pois baletista kohti hiphopia, jota hän näki MTV:n musiikkivideoissa.
– Baletti on kurillista, ja siinä mennään tekniikka edellä, kun taas hiphopissa minua vetivät puoleensa lajin vapaus ja hauskanpito, Mikkilä sanoo.
Lukioikäisenä hän tanssi monia eri katutansseja, kunnes tajusi, että osasi kyllä opetella koreografioita, mutta ei tanssia freestylea. Lukion jälkeen hän muutti Lontooseen, jossa hän alkoi käydä monenlaisissa tapahtumissa ja battleissa.
Tanssijauransa varrella Mikkilä on haaveillut omien tanssiteoksien tekemisestä, mutta tärkeintä hänelle on yksinkertaisesti saada tanssia.
– Suomessa voi olla vaikeaa työllistyä tanssijana, koska katutanssilajeille ei ole vielä tarpeeksi rahoitusta. Mutta se ei haittaa minua ollenkaan, koska jatkan tanssimista, itseni kehittämistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Sisäinen matka ja itseni ymmärtäminen tanssin kautta on minulle tärkeintä, ja kaikki muu tulee bonuksensa siihen päälle, Mikkilä sanoo.
Tärkeintä Mikkilälle on siis se, että tanssissa säilyy ilo. Kannustava tanssiyhteisö inspiroi treenaamaan ja saa liekin palamaan aina uudestaan, Mikkilä kuvailee.
Mikkilä osallistui kesän alussa Ruotsin Göteborgissa järjestetylle Exposé Dance Festivalille, joka on punkingille omistettu tapahtuma.
– Vietimme pienellä porukalla kolme päivää yhdessä tutustuen toisiimme ja osallistuen workshopeihin. Sen jälkeen tuntui turvalliselta ilmaista itseään avoimesti, ja se loi paljon hienoja hetkiä, Mikkilä kuvailee.
Hänelle tapahtuma oli eräänlainen silmiä avaava kokemus, sillä hän ymmärsi, mitä on suoraan sydämestä tuleva itseilmaisu. Hänen ei tarvinnut todistella itseään kenellekään, vaan tanssiminen tuli täysin aidosta lähtökohdasta.
– Se tuntui äärimmäisen hyvältä, ja vapautti minussa jotain. Tiesin, että minä riitän, ja se myös näkyy tanssimisessa, kun se tapahtuu vapaudesta käsin. Se oli ensimmäinen hetki, kun tunsin aidosti voivani tehdä ihan mitä tahansa, ja että kaikki mitä teen on siistiä ja hienoa ja hyvää.
”Sisäinen matka ja itseni ymmärtäminen tanssin kautta on minulle tärkeintä”, Emmi Mikkilä sanoo.
Elias Ryynänen / Red Bull Content Pool
Hozan Omar muistaa erityisesti 2010-luvun alun, sillä silloin hän pääsi omien sanojensa mukaan ”kartalle”. Suomessa järjestettiin vuonna 2011 saksalaisen Funkin’ Stylez -kilpailun esikarsinta, jonka Omar voitti. Voiton myötä hän pääsi edustamaan Suomea Berliinin MM-finaaleihin.
– Ennen sitä minulla oli paljon itseni epäilemistä, ja halusin tulla hyväksytyksi skenessä ja saada kunnioitusta. Ajattelin silloin, että jos voitan kilpailun, minulle syntyy hyvä muisto, johon voin turvautua silloin kun on huonompia fiiliksiä. Sitä haluan tehdä edelleen: luoda uusia hyviä muistoja, joista voin pitää kiinni, kun tulee pimeä hetki, Omar sanoo.
Sanna Yrjänheikin valoisat muistot liittyvät hänelle syvästi henkilökohtaisiin kokemuksiin.
– Vaikka olen rikkonut itseäni ylitreenaamisella, niin olen myös joka kerta parantanut itseni tanssimalla, Yrjänheikki sanoo. – Loukkaantumisten myötä olen tajunnut, kuinka rakas asia tanssi on minulle, eikä se tule ikinä loppumaan elämästäni. Loukkaantumiset ovat vieneet tanssijuuttani uudenlaiseen suuntaan, ja joka kerta olen löytänyt tanssin kautta henkistä yhteyttä itseeni ja maailmankaikkeuteen.
Merkityksellisimmät kokemukset ovat olleet juuri niitä hetkiä, kun Yrjänheikki ei ole voinut tanssia täysillä, eikä esiintyä ulospäin.
– Silloin, kun olen ollut tietyssä paikassa yksin itseni kanssa, liikkunut ja hengittänyt tanssia, silloin olen kokenut kaikista syvimmät hetket tanssin äärellä.
Red Bull Dance Your Style -katutanssikilpailun finaali nähdään Lasipalatsin aukiolla, Helsingissä 31.8. Kokonaan maksuton tapahtuma järjestetään klo 19–21, ja virallisia jatkoja vietetään Kulttuurikasarmilla heti tapahtuman päätyttyä. Jatkoilla esiintyvät Senya, PRPL Dance Crew, TBOY ja andu! Liput voi ostaa täältä.
Tule lauantaina Lasipalatsin aukiolle katsomaan, kuka määrää tanssilattialla ja äänestämään suosikkisi jatkoon!
