Perjantaina 13. syyskuuta Helsingin Tiivistämöllä esiintyivät Eevil Stöö ja Pehmee Goo. Klangi oli paikalla seuraamassa kiihtyvällä tahdilla uutta musiikkia tiputtelevan kaksikon livekuntoa.
Tiivistämöllä vietettiin viime perjantaina aikuiseen makuun sopivaa räppi-iltaa. Eevil Stöötä ja Pehmee Goota edeltävä Aivovuoto lopetteli miellyttävästi esitettyä osuuttaan jo hieman iltakymmenen jälkeen. Tiivistämön täyttäneen yleisön seassa tunnelma oli kotoisan tiivis, muttei kuitenkaan niin ahdas, että olisi tarvinnut tunkea tai hötkyillä.
Aivovuodon keikka oli antoisa, mutta tässä tekstissä keskitytään Stööhön ja Goohon, jotka hekin näyttivät nauttivan stressittömästä olemisesta. Keikka nimittäin alkoi sävyisästi ja melkein kuin varkain. Ensin Pehmee Goo ilmestyi lavalle, sitten Eevil Stöö. Valaistusta säädettiin Stöön makuun sopivammaksi, lyriikkalehtinen iskettiin nuottitelineeseen, ja sitten show pääsi alkamaan.
Energia sähäköityi nopeasti, kun keikan avasi uuden ATOG-albumin nimikkokappale. Se muistutti yleisöä siitä, mitä Stöö on viime aikoina tehnyt. ”Sit ku tää on valmis, uuden levyn kimppuun säntään, jos en pääse studiolle, musta tulee känkkäränkkä”, hän räppäsi hiihtopiponsa takaa. Riimillä hän osoitti, että tuore ATOG on vain yksi paalu julkaisutahdissa, joka tuntuu kiihtyvän kiihtymistään.
Eevil Stöön ja Pehmee Goon toisistaan poikkeavat esiintymistavat olivat antoisaa tarkkailtavaa.
Sami Hilden
Uuden ja vanhan ennalta-arvaamaton sekoitelma
Vaikka uuden levyn olisi voinut odottaa hallitsevan iltaa, vasta julkaistut kappaleet muodostivat alle puolet keikkasetistä. ATOG-albumin läpijuoksun sijaan biisilista koostui sekalaisesta valikoimasta Stöön viimeaikaista musiikkia. Edustettuina olivat esimerkiksi alkuvuodesta ilmestynyt Advanced Dungeon & Dragon sekä koronakaranteenin aikana julkaistu 6lack Album. Kaksikko veti myös parit ylläribiisit – ylläreitä siis ainakin minulle, jolle Stöön keikoilla käyminen ei ole tavanomaista.
Marsipan Wave -albumin (2021) kappale En luota mun koiriin antoi estradin biitistä vastaavalle Krisolle. Hän kirmaili iloisesti ympäri lavaa, vaikka ei biisissä sen kummemmin äänessä ollutkaan. Oman terhakan energiansa muodosti myös Stöön ja Koksu Koon Saattaa olla ninja -yhteisalbumilta (2019) löytyvä Sylkee. Livenä sen kulmikas biitti tuntui tärinänä rintakehässä asti.
Pehmee Goon biitit hellivät kuulijoita
Biiteistä puhuttaessa on välttämätöntä antaa tunnustusta Pehmee Goon tuotannolle. Keikalla pääosassa oli kaksi räppäriä, mutta myös kolmas tekijä nousi esiin: yleisöä hemmotteleva äänivalli.
Pehmee Goon biitit ovat parhaimmillaan viimeiseen asti hiottuja luomuksia, joiden paljonpuhuva minimalismi lienee pitkällisen viimeistelyn tulosta. Mutta liian kliinistä tuotanto ei myöskään ole. Äänimaisemien raskaat bassot ja kokeileva estetiikka mukailevat Eevil Stöön artistiprofiiliin kuuluvaa rosoa ja leikkisyyttä.
Livenä Pehmee Goo vaikutti olevan biiteistään yhtä innoissaan kuin yleisökin. Siinä missä Eevil Stöö omaksui tukevasti paikoillaan pysyttelevän asennon, Pehmee Goo teki päinvastoin. Hän syöksyi tuplaajan roolissaan riehakkaasti mukaan riimittelyyn ja musiikissa piehtarointiin. Työnjako muodosti kontrastin, joka oli sekä huvittava että toimiva.
Tasaisen mukava lopputulema
Keikka ei ollut kaikista mieleenpainuvin, mutta vakaa ja vaivaton kokemus, joka täydensi mutkattomuudellaan alkusyksyistä viikonloppua. Oli mukavaa käydä vähän nyökkäilemässä, ja oli mukavaa olla kotona ennen puoltayötä.
Ennen nukahtamista muistin Eevil Stöön energisesti liikkuvan vasemman käden, joka tahditti sinnikäästi kappaleiden lausumista. Raekwon-paita päällä ja räppisormi sojottamassa– se on kyllä RÄP.
