JätkäJätkien paluukappale on riemastuttava ja järjetön

JätkäJätkät rivissä. JätkäJätkien paluukappale on riemastuttava ja järjetön.
JätkäJätkät vuonna 2012.
Hilla Kurki

Hengästyttävän kokoinen orkesteri on taas täydessä julkaisuvalmiudessa.

Asasta, Puppa J:stä, Erno “Ernie Hawks” Haukkalasta, Kim Rantalasta, Rasmus Pailoksesta, Pekka “Vamokki” Varmosta, Antti Kivimäestä ja Ville Väätäisestä koostuva kokoonpano nimeltä JätkäJätkät on palannut!  Muun muassa räppiä, reggaeta ja folkia iloisesti yhdistelevä orkesteri julkaisi debyyttialbuminsa Ykstoist ykstoist vuonna 2010, ja vetäytyi Jatkojatkot– ja Marian sairaala -levyjen jälkeen pitkähkölle tauolle – joskin sen aikana bändiltä ilmestyi pari singleä. Kaksi kenkää (2016) jäi viimeiseksi kappaleeksi ennen täyttä hiljaiseloa, mutta nyt yhtye on tekemässä määrätietoista paluuta.

3rd Rail Musicin kautta perjantaina 6. syyskuuta ilmestynyt Sumplin uhkuu railakasta vapautta ja riemukasta realismia. Kappale taiteilee elämän kokoisten syvällisyyksien ja mielivapaan hölmöilyn maastossa, sulauttaen taidokkaasti nämä kaksi skaalaa toisiinsa. Biisi saa pohtimaan filosofisin painotuksin, miksi omat elämänvalinnat ovat olleet juuri sellaisia kuin ovat, samalla kun kehossa alkaa virtailla kaikenlaiset luovuuden vuorovedet, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen käyttämisen kanssa.

Kaiken kukkuraksi kappaleessa lauletaan sympaattisesti itseensä nojautumisen nimissä: ”Ne sanoo sua hulluks ja sekopääks, mut sä et kuuntele ollenkaan”, kertosäkeessä todetaan melkeinpä lällättelevällä nuotilla. Epäilijöistä viis, sillä säännöthän on tehty siksi, että ihminen voisi sumplia tiensä niiden ohi!

Ehkäpä Sumplin-otsikon mieleeni tuoma ”sampling”-konnotaatio ei ole täysin irrallinen kappaleen teemasta, sillä samalla tavalla kuin sämplätessä voidaan ohi kiitävistä fragmenteista rakentaa jotain tuoretta ja odottamatonta, niin myös ikuinen sumplija kasailee elämäänsä alati uudenlaiseksi tielleen osuvien palikoiden avulla. Jos jämähtää ennalta annettuihin merkityksiin, prosessin lopputulema on todennäköisimmin tylsä, kuten valmiiden mallien mukaisesti ja vailla sydäntä tehty biisikin. Mutta kun läsnä on se sydän, ja ketteryys, ja ainainen sumpliminen… silloin kappale kuulostaa JätkäJätkiltä.

Kaikkea tätä biisin ilakointia voimistaa tietysti olennaisesti sen instrumentaalinen ydin, joka sisältää maukkaan kaaren huolettomasta keinahtelusta loppua kohden tihenevään, kaikkien elementtien intensiiviseen yhteispeliin. Eipä ihmekään, että tämä puoli on bändillä yhä hallussa: valittiinhan se jo vuonna 2011 YleX-radiokanavan äänestyksessä Suomen toiseksi parhaaksi live-yhtyeeksi 2000-luvulla.

JätkäJätkät julkaisee uuden albumin ensi vuonna. Sitä odotellessa voit kuunnella uutta singleä alta.