Jami Faltin julkaisi uuden albumin lähes päivälleen vuoden päästä edellisestä. Klangin toimittaja Aku Havukainen pohtii Kuuntelussa-juttusarjassaan kotimaisia albumikokonaisuuksia ja tällä kertaa vuorossa on Faltinin kolmosalbumi Selviytyjä.
Lähes päivälleen vuosi sitten julkaistiin Jami Faltinin kakkosalbumi Kertoimia vastaan. Tuolloin artisti ratsasti uuden aallon harjalla; nimikkosingle striimasi viidenneksi eniten koko Suomen Spotifyn historiassa ja aiemmin samana vuonna artisti voitti YleX:n Läpimurron yleisöäänestyksen.
Kuluva vuosi on ollut huomattavasti hiljaisempi merkkipaalujen osalta, mutta uutta musiikkia on kuultu silti ja perjantaina artisti julkaisikin kolmannen albuminsa, Selviytyjä. Viime vuonna kirjoitin uuden albumin tuoneen paljon uutta edelliseen nähden, mutta tällä kertaa kontrasti edelliseen on pienempi.
Kolmosalbumin kirous?
Albumin julkaiseminen kolme vuotta putkeen on nykypäivän rap-artistina jo saavutus itsessään ja herääkin kysymys, tuoko välissä kulunut vuosi tarpeeksi uutta kerrottavaa? Siinä missä kakkosalbumi teki selkeän pesäeron debyyttiin ikään kuin juhlistaen läpimurtoa, jatkaa Selviytyjä pitkälti siitä, mihin Kertoimia vastaan jäi.
Huipputuotannot, huolitellut laulusoundit ja rap-tarinankerronta luovat eittämättä mukiinmenevän kokonaisuuden, mutta edelliset albumit onnistuivat säväyttämään enemmän. Siinä missä debyyttialbumi Kerrostalo esitteli räppiä ja laulua yhdistelevän katujen kasvatin ja Kertoimia vastaan juhlisti saman tekijän nousua huipulle, tuntuu Selviytyjä enemmän rutiinisuoritukselta.
Jo artistin uran tilanne luo itsessään vaikean asetelman – mitä kerrottavaa Faltinilla on juuri nyt? Mielenkiintoisimmat tarinat tuntuvat nimittäin kaikuvan menneisyydestä.
Huipputuotantoa ja rap-tarinankerrontaa
Albumissa on kuitenkin paljon hyvää. Etenkin artistin räppääminen ilmentää samaa tekemisen nälkää ja taitoa kertoa tarinoita, kuin debyyttialbumi konsanaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii albumin viides biisi Yks juttu, joka tuntuu kuin pysäyttävältä menneisyyden tarinatuokiolta lauluvoittoisella levyllä. Singlejulkaisu Musta Kissa puolestaan tarjoaa toivotun röyhkeää sylkemistä.
Tuotannollinen puoli on sanomattakin selvää huippuluokkaa, kun albumin vastaavana tuottajana on Danitello, joka on tuottanut suurimman osan biiseistä. Muita albumilla kuultavia tuottajia ovat muun muassa MD$, Hussa ja Jaicus. Allekirjoittaneella huomio kiinnittyi etenkin nimikkobiisin banjoihin ja singlejulkaisu Autiotalon mahtipontisuuteen.
Kolmen vuoden albumiputken jälkeen on mielenkiintoista nähdä, jatkuuko sama tahti ja mitä seuraava kokonaisuus tuo tullessaan. Selviytyjästä päällimmäisenä jäi mieleen se, että Jami Faltinin räppääminen on todella miellyttävää kuunneltavaa – puhdas rap-albumi olisi vähintääkin mielenkiintoinen valinta.
Täytyy kuitenkin nostaa hattua, että artisti ajaa täysin omalla kaistallaan tehden ainakin valtavirran tasolla ainutlaatuista musiikkia – mistään prototyyppisestä nykyräppäristä ei siis ole kyse.
