Huuhkajat kaipaa ehdottomasti uutta päävalmentajaa, mutta oikeita vaihtoehtoja on tasan yksi: Mika Lehkosuo. Ja häntä tulee nyt maltillisesti odottaa.
Minusta asiassa ei ole kahta sanaa: Jakob Friisin on aika lähteä ja Mika Lehkosuon on oltava seuraava Huuhkajien päävalmentaja.
Joskus kuitenkin hyvää täytyy odottaa.
On toki totta, että tarjolla olisi esimerkiksi Djurgårdenista kenkää saanut, ja kuitenkin siellä ihan hyvin tuloksellisesti onnistunut, Jani Honkavaara.
Mutta onko Honkavaara sellainen valmentaja, joka kykenee luomaan Huuhkajille sen niin pitkään kaivatun selkeän pelillisen identiteetin?
En usko.
Samaan aikaan tietenkin dilemman ytimessä on juuri se odottaminen, ja tässä Palloliitolla on käytännössä edessään vaikea tilanne. Kaikki vaihtoehdot sisältävät riskejä.
Vedetäänkö Lehkosuo pois Pikkuhuuhkajista nyt, eikä anneta hänen viedä päätökseen tämän yhden sukupolven kanssa tekemäänsä urakkaa?
Vai mennäänkö Huuhkajissa jonkinlaisella väliaikaisratkaisulla?
Väliaikaisratkaisu on tietenkin riski karsintojen kannalta.
Jokainen piste merkitsee ja jokainen karsinta vaikuttaa myös Suomen tulevaan asemaan eurooppalaisessa jalkapallossa. Neloskorista aloittavalle Suomelle ei ole yhdentekevää, saadaanko seuraavissa karsinnoissa muutama piste enemmän vai vähemmän, sillä koriasemalla on merkitystä tulevaisuuden kannalta.
Mutta tästä päästäänkin omaan näkemykseeni.
Huuhkajien lähtökohdat tuleviin karsintoihin ovat joka tapauksessa erittäin vaikeat. Lohkoon tulee useita Suomea kovempia maita, eikä nykytilanteessa ole realistista ajatella, että pelkkä valmentajanvaihdos nostaisi Suomen yhtäkkiä kisapaikasta taistelevaksi joukkueeksi.
Samaan aikaan Pikkuhuuhkajat voivat oikeasti menestyä EM-kisoissa.
Siitä on jo todisteena esimerkiksi Espanjan kaataminen karsinnoissa. Lisäksi Lehkosuo tietää nyt paremmin, mitä lopputurnaus vaatii, koska hän oli mukana jo edellisissä EM-kisoissa.
Ja ennen kaikkea: Huuhkajat tarvitsee nyt vuosia, ei kuukausia, rakentaakseen jotain merkittävää.
Siksi Lehkosuon kanssa ei pitäisi kiirehtiä. Hänet pitäisi antaa jatkaa kasvattamansa sukupolven kanssa tämä projekti loppuun ja siirtää sitten sama työ A-maajoukkueeseen.
Mutta vasta kesän EM-kisojen jälkeen.
Tilanne ei nimittäin ole se, että Pikkuhuuhkajien EM-kisat olisivat vain yksi nuorten turnaus muiden joukossa.
Jos Suomi saa tästä ikäluokasta pelaajia, jotka ovat kokeneet voittamista, kansainvälisiä pelejä ja paineen alla onnistumista, sillä voi olla valtava merkitys tulevien vuosien Huuhkajille.
Tuloksenteon oppii vain tekemällä tulosta.
Siksi tämä Pikkuhuuhkajien projekti voi olla Suomen jalkapallon tulevaisuuden näkökulmasta jopa paljon tärkeämpi kuin yksi yksittäinen karsintajakso.
TToki joku voi kysyä, että miten sitten Huuhkajien kevät hoidetaan?
Se on täysin aiheellinen kysymys.
Yksi vaihtoehto olisi jo edellä mainittu väliaikainen ratkaisu. Se ei olisi riskitön, mutta toisaalta tarkoitus ei olisi rakentaa siinä vaiheessa vielä valmista seuraavaa Huuhkajat-projektia, vaan pitää joukkue mahdollisuuksien mukaan kilpailukykyisenä siihen asti, että Lehkosuo voi aloittaa työnsä.
Jos tarkoituksena olisi saada kevään peleistä muutama piste ja pitää paketti kasassa, siihen voisi löytyä myös kokeneita vaihtoehtoja.
Jopa Roy Hodgsonin kaltainen valmentaja voisi symboloida tällaista siirtymävaihetta: kokenut tekijä, joka tietää kansainvälisen jalkapallon vaatimukset ja pystyy rakentamaan puolistuksellisen perustan ilman, että hänen pitäisi olla Suomen seuraavan vuosikymmenen ratkaisu.
Hän voisi olla valmis tilapäisiin talkoisiin, jos Palloliitto lähtisi kysymään häntä apuihin.
Oleellista olisi, että Palloliitto tekisi päätöksen selkeästi.
Lehkosuo vie Pikkuhuuhkajat EM-kisoihin ja ottaa sen jälkeen Huuhkajat vastuulleen.
Silloin kyse ei olisi väliaikaisesta ajelehtimisesta, vaan tietoisesta strategiasta.
Otan tähän loppuun vielä yhden esimerkin: Islannin ja heidän menestyksen aikakauden.
Islannin nousun yksi keskeinen tekijä oli se, että maajoukkuepolkua rakennettiin pitkäjänteisesti. Pelaajat kasvoivat saman toimintakulttuurin sisällä, nuorten maajoukkueissa tehty työ näkyi lopulta A-maajoukkueessa ja sama identiteetti kulki läpi koko järjestelmän.
Juuri tätä myös Suomen A-maajoukkue nyt tarvitsee.
Ei vain uutta päävalmentajaa, vaan uuden suunnan.
On uhrattava hieman nykyhetkeä, jotta voidaan aidosti rakentaa parempi tulevaisuus.
Miettikää esimerkiksi tilannetta, jossa Pikkuhuuhkajat jää ilman Lehkosuota EM-kisojen alkulohkoon, verrattuna siihen, että joukkue menee hänen johdollaan vaikka kahdeksan parhaan joukkoon.
Sillä voi olla valtava merkitys tulevaisuuden osalta.
Ei vain turnauksen takia, vaan siksi, millaisen kokemuksen nämä pelaajat saavat ennen siirtymistään Huuhkajiin.
Suomen jalkapallon kannalta oleellista ei ole vain se, miten jo neloskoriin pudonnut Huuhkajat pärjää juuri tässä hetkessä ja ottaisiko se yhden tasapelipisteen enemmän Lehkosuon kanssa kuin ilman häntä.
Oleellista on se, pystyykö Suomi rakentamaan seuraavan sukupolven ympärille jotain sellaista, mitä sillä ei ole pitkään aikaan ollut.
Siksi Mika Lehkosuon pitäisi olla seuraava Huuhkajien päävalmentaja.
Mutta vasta sen jälkeen, kun hän on saanut viedä tämän yhden sukupolven tarinan Pikkuhuuhkajissa loppuun.
Lue myös: ManU-tähdellä uskomaton 11 kauden putki – valmentaja vaihtunut joka kausi