Klangin klassikkosarjassa suomiräpin keskeiset tekijät puhuvat kauan sitten julkaistuista albumeistaan. Neljännessä osassa Kube palaa kymmenen vuoden taa ja kertoo ajasta, jolloin hän julkaisi käänteentekevän Purppura-albuminsa.
Joulukuussa 2015 julkaistiin Kuben neljäs studioalbumi. Se ilmestyi Monsp Recordsin kautta, ja se toi suomiräppiin jotain, mitä suomiräpissä ei ollut aiemmin kuultu. Levyn nimi oli Purppura.
Nyt, vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, Kube eli Jussi Hauta-Aho on aloittanut koko kevään mittaisen kiertueen, jonka keskiössä on tämä nimenomainen levy. Ilmestyessään albumi herätti paljon huomiota, eivätkä kaikki suinkaan rakastaneet sitä. Monet kuitenkin tekivät niin, ja nykyisin tämä suomiräpin soundimaailmaa uudistanut levy on kiistatta klassikkoasemassa.
Lue myös: Purppura täyttää 10 vuotta – Kube lähtee juhlakiertueelle
Viime vuonna alkunsa saanut Klangin Kuukauden klassikko -sarja fokusoi nyt Purppuraan. Albumin kuunteleminen ennen kiertueelle lähtöä on herättänyt yllättävän paljon tunteita, Hauta-Aho kertoo. Kymmenen vuoden taa palaaminen on nostanut mieleen olotiloja, joita hän tuolloin koki.
– Silloin olen tehnyt selvästi tunteellisempaa musiikkia kuin nykyään, Hauta-Aho toteaa.
– Ehkä olin silloin tunteellisempi myös ihmisenä. Nykyään olen ehkä vähän jyrkempi, ja mulla on selkeät suojamuurit.
Kymmenessä vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea paljon, Hauta-Aho perustelee suojamuurien pystyttämistä. Purppura-albumin ilmestyessä meneillään olivat kuitenkin vuodet, joiden aikana Hauta-Aho vasta teki nimeään.
– Menin joka paikkaan avoimella mielellä ja otin kaiken avosylin vastaan, mutta se myös kostautui. Olin naiivi joidenkin ihmisten suhteen, ja osa ympärilläni olevista tuotti pettymyksiä. Opin siitä ajasta paljon.
Juhlakiertueella kuullaan Purppuran hitit ja Kuben klassikot.
Kun albumia vertaa Hauta-Ahon nykyiseen tuotantoon, se erottuu hyväntahtoisella ja jopa rakkaudellisella asenteellaan. Levyllä painotetaan hyviä viboja, ja sen tekemistä pohjusti palava näyttämisen tarve ja uuden artistin nälkä, Hauta-Aho pohtii.
– Jossain vaiheessa sen jälkeen musiikin tekemisestä tuli minulle vähän liian itsestäänselvää, ja toimin autopilotilla. Todellisuudessa ihmisten kuuntelulistoilla pysymisessä kuitenkin riittää duunia. Viime syksynä ilmestyneen Neversellout-levyn jälkeen mulla on ollut taas positiivinen vaibi, samanlainen kuin mitä mulla oli Purppura-levyn aikana itseni kanssa.
Purppura-albumin kuunteleminen ei herätä Hauta-Ahossa häpeää tai katumusta, vaikka nykyisellä osaamisellaan hän tekisi tietyt asiat teknisesti toisin.
– Silloin on ollut visio tietyistä jutuista, mutta osaaminen ei ole riittänyt sen toteuttamiseen. Nykyisin oma flow, tyyli ja äänenkäyttö on hioutunut sellaiseksi, että musiikin tekeminen on helppoa.
Aina kun Hauta-Aho luo musiikkia, hän pyrkii tuomaan siihen jotain uutta. Ei pelkästään omiin kappaleisiinsa, vaan koko suomiräppiin.
Purppura-albumi tunnetaan siitä, että se uursi tietä autotunen käyttämiselle kotimaisessa räpissä. Se oli Hauta-Aholta tietoinen valinta, sillä hän halusi näyttää, että Suomessa voidaan tehdä samanlaisia asioita kuin Yhdysvalloissa. Erityisen selkeästi autotune kuuluu Guccin lakanois – ja Lähiö lähiö -kappaleissa.
– Nuo biisit saivat ilmestyessään paljon savea, mutta se johtui siitä, että kuulijakunta jakautui selkeästi kahtia. Jotkut diggasivat ja ymmärsivät sen jutun, ja jotkut ihmettelivät, että mitä paskaa tämä on. Myös Purppura-biisin tuotanto ja sanoitukset olivat jotain sellaista, mitä Suomessa ei ollut aiemmin kauheasti kuultu. Se on tosi rehti biisi, joka kertoo siitä, että mä en esitä mitään. En yritä olla jotain, mitä en oikeasti ole.
Atlanta-soundia ja aitouden puolustamista
Purppura-albumin kappaleet eivät ole kymmenessä vuodessa juurikaan vanhentuneet. Mistä Hauta-Aho ammensi vaikutteita silloin, kun oli vasta luomassa albumin soundimaailmaa?
– Muistan kuunnelleeni tuolloin paljon 2 Chainzia ja ILoveMakonnenia, jonka juttu oli silloin iso. Tuottajapuolelta Metro Boomin ja Sonny Digital eli Atlanta-soundi vaikutti muhun paljon. Juicy J Memphisistä tulee myös mieleen, Hauta-Aho muistelee.
Siinä missä suuri osa Hauta-Ahon myöhemmästä tuotannosta perustuu hänen omiin biitteihinsä, alkupään albumeissa pystyy kuulemaan hyvinkin varioidusti eri tuottajien luomuksia. Purppura-albumilta löytyy muun muassa Sakke Aallon (Mun vuosi), Armenzo Audio Cocainan (Lähiö lähiö) ja Kalifornia-Keken (Gasoo) biitit. Pianomies vastasi Kuka sua ohjaa -biitin lisäksi levyn miksaamisesta ja masteroinnista.
Levyltä löytyy myös liuta vierailijoita, muun muassa Julma H, Pajafella ja Adi L Hasla. Albumin tekemisen aikoihin Hauta-Aho asui Helsingissä ja vietti paljon aikaa PME:n studiolla VilleGallen kanssa.
– VilleGalle fiilisteli mun musaa, ja olisi Lentokonetila-albumin jälkeen halunnut sainaa mut. Vaikka olimme musiikillisesti vähän eri maailmasta, halusin ottaa hänet mukaan johonkin biisiin, ja hän sopikin sitten hyvin Tönap-kappaleeseen. Julma H:n kanssa tehdystä Lähiö lähiö -biisistä tehtiin myöhemmin remix Elastisen kanssa. Se oli erikoinen kombo, mutta siisti projekti, Hauta-Aho nauraa.
Monspilta Universalin kautta itsenäiseksi
Suomiräpin alakategorioista puhuttaessa Hauta-Aho määrittelee itsensä aitojen juttujen puolustajaksi.
– Mä olen aina vähän frontannut kaikille, jotka niin sanotusti myyvät perseensä sillä verukkeella, että voivat tehdä ison hittibiisin, joka on kaikkea muuta kuin niiden oma juttu. En ole ikinä pystynyt fiilaamaan sellaista. Mutta kukin tavallaan, Hauta-Aho toteaa.
– En ole ikinä itse halunnut viedä uraa hittijumputuksen suuntaan, koska musan tekeminen on mulle niin siistiä ja tärkeää. Olisi hirveää pilata se.
Vielä kymmenen vuotta sitten Monspin kautta julkaiseminen oli olennainen leima uskottavuuden suhteen, sillä Keijo Kiiskisen perustama ja luotsaama levy-yhtiö julkaisi valtaosan sen ajan ajankohtaisimmista ja myös niin sanotusti aidoimmista suomiräp-levyistä.
Kun Hauta-Ahon kysyntä alkoi kasvaa vuonna 2014 julkaistun Flow-levyn jälkeen, Kiiskinen lähetti hänelle viestin, jossa hän kehotti Hauta-Ahoa suuntaamaan isommalle levylafkalle.
– Mä olin ihan, että “Mitä sä selität, äijä? Meillähän on hyvä juttu menossa”. En mä kelannut, että Monsp olisi mikään porras, mihin se homma pysähtyy. Mulle oli tärkeintä päästä julkaisemaan musaa hyvän levy-yhtiön kautta.
Siksi Monspin kautta ilmestyivät vielä Purppuran jälkeen Pomo sapiens -yhteis-ep Eevil Stöön kanssa (2017) sekä sooloalbumi All Jucci (2018).
Mutta aikansa kutakin. Hauta-Aho alkoi kaivata isompia levy- ja videobudjetteja, ja vuonna 2019 Monspinkin kuviot muuttuivat, kun se myytiin Warner Music Finlandille.
– Ainoa asia, mikä siinä jäi harmittamaan oli se, että kun yritin ennen tuon kaupan toteutumista ostaa Kepeltä omien biisieni mastereita, niin se ei käynyt sille. Olisi ollut kiva voida jättää ne sataprosenttisesti omille muksuille, Hauta-Aho toteaa.
– Mutta voi olla, että esimerkiksi mun, Stöön ja JVG:n masterit olivat iso vaikuttava tekijä kauppaan, sillä ne ovat olleet siihen aikaan arvokkaita. Se oli varmasti järkevä bisnesveto, josta en syytä Kepeä. Välillä menee näin.
Kube on tehnyt musiikkia 14-vuotiaasta saakka. Purppura-albumin aikoinaan saama palaute antoi hänelle vahvistuksen siitä, että oman vision seuraaminen todella kannattaa.
Erik Hurja
Kun Hauta-Aho siirtyi Monspilta Universal Musicille, hän joutui sopimusteknisistä syistä pitämään yli vuoden julkaisutauon.
– Mä sitten perustin oman lafkan, että pääsin julkaisemaan musaa, Hauta-Aho sanoo viitaten Killah Records -levymerkkiinsä.
– Olen aina pyrkinyt tekemään jotain uutta joka viikko, mutta kuten aiemmin sanoin, jossain vaiheessa aloin pitää asemaani hieman hölmösti itsestäänselvyytenä.
Kyseinen suhtautuminen laannutti Hauta-Ahon nälkää uuden musiikin tekemiseen ja oman tyylin kehittämiseen.
– Halusin ajatella, että olin pysyvästi lunastanut paikkani, mutta se asenne kostautui. Silloin en panostanut tarpeeksi. Mutta nyt se nälkä on palannut, ja olen ollut ihan eri moodilla. Haluan taas näyttää mihin minusta on, ja viedä tekemistäni uuteen suuntaan.
Suuntaviittana originaali tekeminen
Hauta-Aho teki ensimmäiset biisinsä 14-vuotiaana. Siitä lähtien hän on luonut musiikkia käytännössä tauotta, lopettamatta tekemistä kuukaudeksikaan ja miettimättä sitä, mitä mieltä muut ovat hänen tekemisistään.
– Silloin, kun mun musasta alkoi tulla muidenkin ihmisten mielestä jotain, niin olihan se palkitsevaa. Se tuntui tosi hyvältä ja antoi paljon itsevarmuutta omaan tekemiseen.
Kun Purppura-kappaleen musiikkivideo ilmestyi, ihmiset reagoivat siihen ikään kuin Jenkeistä tulleeseen hyvään räppibiisiin ennemmin kuin Suomessa tehtyyn, Hauta-Aho sanoo. Tällä hän tarkoittaa sitä, että biisi ei mennyt samaan kastiin muun suomiräpin kanssa, vaan yleinen suhtautuminen oli tavallista vaikuttuneempi.
– Olin tyytyväinen, että onnistuin tekemään jotain originaalia. Olen aina pitänyt jalat maassa, enkä ole aina uskonut itseeni niin paljon kuin olisi ollut syytä, mutta positiivisen vastaanoton seurauksena uskalsin vielä rohkeammin tehdä itseni kuuloista juttua.
Mitä tulee musiikin pääasiallisiin promokanaviin, ne olivat kymmenen vuotta sitten hyvin erilaiset kuin nykyään. Tiktokia ei ollut vielä olemassakaan, eikä se ole nykyäänkään Hauta-Aholle kovin luonteva tapa markkinoida omaa musiikkiaan, sillä hän ei pidä esillä olemisesta.
– Se luo painetta, että vittu pitääkö mun tehdä someen jotain sisältöä. Toisaalta kaikki, mitä olen sinne tehnyt, on tullut luonnostaan ja ollut omia ideoitani. Teen jotain autokontenttia tai jonkun urpon videon, jossa arvostelen kouluruokia. Ei se ole niin vakavaa.
Purppura-kiertue on muillekin kuin nuorille
Vaikka Hauta-Ahon uran varrelle on mahtunut paljon aktiivisia keikkailukausia, kiertuetta hän ei ole tähän mennessä toteuttanut. Hän toivoo Purppura-kiertueen houkuttelevan paikalle nuorison lisäksi myös vanhempaa väkeä, joka ei tavallisesti välttämättä viihdy kovaäänisissä yökerhoissa.
– Mulla on paljon mun ikäisiä faneja, joten pitäähän heillekin olla keikkatarjontaa. Nämä tulevat myös olemaan Kuben parhaita keikkoja, joten nyt jos koska kannattaa tulla mestoille. Panostan näihin keikkoihin, ja tulen tarjoamaan jotain erilaista kuin yleensä.
Lämmittelijöinä keikoilla nähdään kahdeksanhenkinen Jänöklubi sekä El’o, joka on kiinnitetty Killahille. Hauta-Aho kehuu El’o-kaksikon potentiaalia.
– Ne jäbät tekee törkeän hyvää musaa, laaturäppiä, Hauta-Aho perustelee.
– En kauheasti kuuntele suomiräppiä, mutta aina kun El’o:lta tulee uusi biisi, niin luppaan sitä. El’o:n musiikki menee myös hyvin yhteen Purppura-albumin kanssa, vaikka jäbien soundi on tavallaan menevämpää ja toisilta aspekteiltaan taas lungimpaa.
Myös Jänöklubissa on energiaa, jota Hauta-Aho kertoo kaipaavansa suomiräppiin.
– Niillä on kotikutoinen tekemisen meininki. Vähän samanlainen kuin mulla oli silloin, kun aloin tehdä musaa. Kelasin, että ne äijät ansaitsevat saada vähän isompia keikkoja.
Lue myös: Kube aloittaa Red Bull 64 Bars -sarjan – katso ensimmäinen jakso nyt!
”En yritä olla jotain, mitä en oikeasti ole”, Kube sanoo.
Vimugraphy
Hauta-Aho on uransa varrella vieraillut monien aloittelevien artistien biiseissä, sillä hän on halunnut antaa näkyvyyttä nuorille ja taitaville tekijöille. Esimerkiksi vuonna 2017 hän vieraili Iben läpimurtokappaleessa Eurovisioit, ja samana vuonna Hauta-Ahoa kuultiin myös Cledoksen Bägi-biisissä.
– Se on ihan sikasiistiä, että mulla on sellainen asema, että voin käyttää sitä tuollaiseen. Olen halunnut nostaa niitä, jotka ovat nuoria ja nälkäisiä ja tekevät jotain erilaista.
Vaikka Hauta-Ahon asema on nykyisin sellainen, että hänet esimerkiksi tunnistetaan kadulla, häneltä puuttuvat staran elkeet. Hän kertoo omaksuneensa jo nuorena asenteen, jonka myötä jalat juurtuivat tiukasti maahan ja mieli avartui.
– Nuoruuden frendit ja musa, jota silloin kuuntelin, antoivat hyviä oppeja elämään. Lähiössä varttuessa tehtiin kaikkea hölmöä ja aiheutettiin tahallaan pahennusta, mutta sen jälkeen tuli hippiaika, joka hittasi muhun huolella.
Vaikka elämän mittaan ympärille on rakentunut suojamuureja, Hauta-Ahon sydän on pysynyt avoimena.
– Se on hyvä sekoitus. Pystyn olemaan se jalat maassa -tyyppi, mutta pystyn myös pitämään huolta siitä, että kukaan ei astu niiden jalkojen päälle.
Lue lisää päivän ajankohtaisimmista musiikkiuutisista ja pysy ajan tasalla!
