Frisbeegolfin MM-kisat järjestettiin vuonna 2025 Suomessa. Maailmanmestaruuden voittaneen yhdysvaltalaisen Gannon Buhrin caddyna toiminut Matt Schlabach varasti päähuomion – ainakin TV-kameroiden edessä.
Koko frisbeegolfin eliitti kokoontui kesällä 2025 Tampereelle ja Nokialle, kun kyseiset suomalaiskaupungit saivat vastuulleen järjestää lajin arvostetuimman turnauksen eli frisbeegolfin MM-kisat.
Avoimessa luokassa maailmanmestaruuden vei odotetusti nimiinsä supertähti Gannon Buhr, jonka voittotulos oli huimat 43 heittoa alle parin.
Suomalaisittain kisat olivat jättimenestys, sillä miehissä Niklas Anttila nappasi MM-pronssia, ja naisten luokassa Iida Lehtomäki voitti MM-hopeaa ja Henna Blomroos MM-pronssia.
Historiallinen tapahtuma muistetaan urheilullisten huippusuoritusten ja massiivisen yleisömeren lisäksi myös Buhrin caddyna toimineesta Matt Schlabachista.
Mies varasti erityisesti TV-kameroiden huomion erikoisilla tuijotuksillaan ja nousi kisaviikon aikana pienimuotoiseksi julkkikseksi Suomessa.
Klangi pääsi haastattelemaan Schlabachia, joka avasi ilmeilynsä taustoja, hehkutti Suomea, puhui Buhrin ylivoimasta, pohti frisbeegolfin tulevaisuutta sekä jakoi ajatuksiaan monesta muusta mielenkiintoisesta frisbeegolfiin liittyvästä aiheesta.
Kameratuijotukset ja Pro Tourin pomon ”bännit” Suomessa
Matt Schlabach on itse asiassa monille frisbeegolfin ystäville nimenomaan hyvin tuttu kasvo. Hänestä on tullut lajin parissa eräänlainen meemi-ilmiö, sillä hän haluaa keventää kisojen tunnelmaa kameroita hyödyntäen.
– Olen tehnyt sitä jo pitkään. Se alkoi kaksi tai kolme vuotta sitten Austinissa, kun Gannon (Buhr) voitti ensimmäisen Pro Tour -kisansa. Aloimme molemmat tuijottaa kameraan, ja minä vain jatkoin sitä. Meistä se oli hauskaa ja saimme paljon positiivista palautetta.
Luonnollisesti frisbeegolfin MM-kisat Suomessa tekivät hänen kasvoistaan tutut myös monien suomalaisten keskuudessa. Suomessa hän koki myös ensimmäistä kertaa hassuttelun kääntöpuolen, kun häntä pyydettiin lopettamaan ilmeily TV-kameroille.
– Kiertueen johto ei ole koskaan pyytänyt minua lopettamaan – paitsi kerran Des Moinesissa, jossa turnausjohtaja sanoi pomonsa vihjanneen, että minut voitaisiin jopa heittää kisoista ulos. Mutta sitten puhuin Jeff Springille (Pro Tourin pomo), joka sanoi, ettei häntä kiinnosta. Sain siis ristiriitaisia viestejä.
– Suomessa Jeff kuitenkin tuli henkilökohtaisesti luokseni ja pyysi minua lopettamaan Suomen suorien TV-lähetysten takia. Siksi en tehnyt sitä enää finaalikierroksella.
– Tiedän, että se (tuijotus) voi olla ärsyttävää. Mutta mielestäni se pitää frisbeegolfin hieman kepeänä.
Schlabachille ilmeisiin perustuva hauskanpito on jo niin automaattinen asia, ettei hän aina edes tajua tekevänsä sitä.
– Olen katsonut kameraan niin paljon, että siitä on tullut minulle jo toinen luonto. En edes tajua tekeväni sitä enää. Toinen juttu on se, että he (kuvaajat) käytännössä työntävät kameran suoraan kasvoillesi, joten on vaikeaa olla katsomatta siihen. Olen kai vain niin tottunut siihen, että kun valokuva otetaan, kameraan katsotaan ja hymyillään.
– Kaikki kameramiehet rakastavat sitä. Heidän mielestään se on hauskaa ja hulvatonta. Oikeastaan useimmat ihmiset pitävät sitä hauskana.
– Vain ne ihmiset, jotka ovat todella herkkiä sille, mitä netissä ja sosiaalisessa mediassa sanotaan, ottavat siitä pulttia. Livenä silmätysten en ole koskaan kohdannut ketään, joka vihaisi sitä. Negatiivisuus tulee vain netistä. Julkisuuden henkilönä sen kanssa on vain elettävä, internet-trolleja ja vihaajia riittää aina.
Kokemukset Suomesta ja yllättävä julkkisstatus
Matt Schlabach todella rakastui Suomeen viettäessään aikaa Pohjolan perukoilla, kun frisbeegolfin MM-kisat toivat hänet ensimmäistä kertaa Suomeen.
Hän onkin nostanut kokemustaan esille sosiaalisessa mediassa, vielä reipas vuosi MM-kisojen jälkeen.
Hän nautti niin ruokien tuoreista raaka-aineista, ihmisten ystävällisyydestä, katsojien fanaattisuudesta kuin myös frisbeegolfratojen erinomaisuudesta, mitä hän hehkuttaa maailman parhaiksi.
– Tampere oli uskomaton. Ja Nokian rata yleisöineen oli aivan eri tasolla. Sellaista ei ole missään muussa frisbeegolf-tapahtumassa maailmassa. Radalla kävellessäni pystyn tosin sulkemaan kaiken ulos, sillä tehtäväni caddynä on varmistaa, että pelaajani pelaa niin hyvin kuin pystyy. Siksi en juuri katsellut ympärilleni tai huomannut yleisöä.
– Rakastin Suomea täysin. Ihmiset ovat niin uskomattoman mukavia – paljon mukavampia kuin amerikkalaiset. Ruoan laatu oli sellaista, että siellä pystyi syömään asioita kuten pizzaa ja burgereita ilman, että tuli sellainen ’paska olo’ (crappy feeling). Yhdysvalloissa kun syöt niitä, tunnet itsesi sen jälkeen vain yhdeksi möykyksi.
– Ihmiset Euroopassa yleisesti – mutta erityisesti Suomessa, Norjassa ja Virossa – ovat vain niin uskomattoman mukavia. He ovat paljon mukavampia kuin amerikkalaiset. Ihmiset näkevät vaivaa ollakseen ystävällisiä. Menimme esimerkiksi McDonald’siin, ja joku pyysi minulta anteeksi sitä, ettei puhu englantia kovin hyvin – vaikka todellisuudessa he puhuivat sitä tosi hyvin.
Suomessa Schlabachista tuli myös pienimuotoinen julkkis, sillä hänestä käytiin paljon keskustelua juuri ilmeilyn myötä.
– Minua kohdeltiin Suomessa kuin julkkista. Turnauksen jälkeen olimme matkalla lentokentälle ja minulla oli neljä tuntia aikaa ennen lentoa. Menin erääseen ostoskeskukseen Helsingissä – kahden tai kolmen tunnin päässä Tampereelta – ja ihmiset tunnistivat minut sieltä TV-lähetysten perusteella ja halusivat yhteiskuvia.
– Eräs fani tuli luokseni T-paidassa, johon hän oli painattanut minun naamani. Se oli todella siistiä. Tulin tunnistetuksi kaikkialla ja ihmiset halusivat kuvia kanssani jopa satunnaisilla huoltoasemilla.
Yhdestä asiasta Suomi saa kuitenkin raippaa Schlabachilta, ja se on kieltämättä aika yllättävä sellainen: Suomi oli nimittäin liian kuuma maa juuri silloin, kun frisbeegolfin MM-kisat järjestettiin.
– Ainoa valitukseni Suomesta on se, että siellä oli todella kuuma, eikä meidän Airbnb-asunnossamme ollut ilmastointia. Se oli epämukavaa, mutta loppujen lopuksi hyvin pieni valituksen aihe.
– Yksi asia, jota kaipasin Yhdysvalloista, on se, kuinka helppoa sieltä on saada pihviä. Pihvin saaminen Euroopasta on melko vaikeaa, tai se on vain todella kallista.
Lajin sielu: ”Frisbeegolfin ei tarvitse olla kuin perinteinen golf”
Matt Schlabach elää ja hengittää frisbeegolfia. Kyse ei siis ole pelkästä harrastuksesta tai esimerkiksi työstä, vaan kirjaimellisesti elämäntavasta.
Vaan, miten hän näkee frisbeegolfin tulevaisuuden?
– Jotkut ihmiset haluavat frisbeegolfista hyvin vakavan ja ammattimaisen urheilulajin. Minä kasvoin aikakaudella, jolloin tämä oli paljon rennompaa. Juurillaan tämä oli hyvinkin hippimäistä ja järjestelmänvastaista toimintaa.
– Rahan myötä kaikki haluavat tästä perinteisen golfin kaltaista. Luulen, että ihmiset haluavat sitä vain rahan takia; he luulevat, että suuret sponsorit ottavat meidät vakavammin, jos käyttäydymme tietyllä tavalla. Meidän pitäisi löytää sponsorit, jotka hyväksyvät lajin sellaisena kuin se on. Meillä on oma identiteettimme. Frisbeegolfin ei tarvitse olla kuin perinteinen golf.
Esimerkkiä hän hakee esimerkiksi talvilajeista, erityisesti lumilautailusta, mitkä tunnetaan nimenomaan tietynlaisesta rentoudestaan.
– Skeittaus ja lumilautailu räjähtivät, mutta ne pystyivät säilyttämään identiteettinsä ilman, että niiden täytyi mukautua ammattimaisuuden leimaan, jota ihmiset yrittivät niille asettaa.
– Lumilautailu oli aluksi ikään kuin laskettelun vastakohta. Laskettelijat olivat pingottuneita ja hienostelevia, lumilautailijat taas kapinallisia.
– Jos jotain, niin laskettelu on sittemmin liikkunut kohti lumilautakulttuuria eikä päinvastoin. Frisbeegolf voi tehdä saman.
Gannon Buhrin ylivoima ja arki bägin takana
Olivat sitten kyseessä frisbeegolfin MM-kisat tai muut lajin merkittävät tapahtumat, tällä hetkellä jokaiseen kilpailuun lähtee tasan tarkkaan yksi ennakkosuosikki ja se on Yhdysvaltain Gannon Buhr, jonka caddyna Matt Schlabach siis toimii.
Klangi kysyi Schlabachilta, mikä Buhrin ylivoiman salaisuus on, eikä hän empinyt vastauksensa kanssa hetkeäkään.
– Hän on pakkomielteinen lajin suhteen. Kaikki mitä Gannon tekee, liittyy frisbeegolfiin. Kun videoin hänen kierroksiaan, hän ei katso niitä nauttiakseen onnistuneista heitoistaan. Hän analysoi heittomuotoaan (formia) ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Hän on lajin opiskelija.
– Gannon on Top 5 -tasoa pelin jokaisella osa-alueella: kämmenellä, rystyllä, puteissa, rollereissa ja strategiassa. Jotkut eivät mieti strategiaansa, mutta Gannon on erittäin tietoinen jokaisesta heitosta. Hän ei puttaa tai heitä ennen kuin on täysin valmis. Se on tuonut hänelle joskus ongelmia aikarajojen kanssa, mutta se selvästi kannattaa.
Schlabachin mukaan Buhrin ylivoima on niin mykistävää, ettei hän edes löydä frisbeegolfin maailmasta selkeää haastajaa yhdysvaltalaiselle. Ja tämä ei perustu vain mielipiteeseen, vaan siihen, että Schlabach on päässyt seuraamaan myös muita heittäjiä välittömältä lähietäisyydeltä.
– En usko, että tällä hetkellä on edes läheistä kakkosta. Kaikilla huipuilla on intohimo, mutta heiltä puuttuu tasaisuus. Pääsin caddäämään Calvin Heimburgille, kun hän oli Gannonin parina Preserve-doublessa. Calvin oli tuolloin maailman kakkonen, ja kaikki kunnia Calvinille, rakastan häntä ja hän on loistava, mutta oli silti täysin selvää, kuinka paljon parempi Gannon oli.
– Tänä vuonna meillä oli kiertueella paljon ensikertalaisvoittajia. Mutta jos katsot kuka oli toisena, se oli Gannon. Gannonilla oli seitsemän voittoa ja seitsemän kakkossijaa. Seuraavaksi parhaalla (Ricky Wysocki) oli kolme voittoa, joista yksi parikisoista. Gannon siis yli tuplasi tämän.
Caddy-arki ja työnjako: ”Minä hoidan Major-turnaukset”
Matt Schlabach ei ole Gannon Buhrin ainoa caddy, vaan yhdysvaltalaisheittäjä käyttää myös muita caddyja – ihan vain jo aikataulullisista syistä.
Esimerkiksi toinen Buhrin caddy, Ben, tekee sitä käytännössä ottaen ammatikseen.
– Ben hoitaa ne kisat, joihin minä en pääse, ja minä ne, joihin Ben ei mene. Esimerkiksi Floridaan tai Teksasiin Ben ei matkusta, joten minä caddään ne.
Mutta kun kyseessä ovat esimerkiksi frisbeegolfin MM-kisat tai lajin Major-turnaukset, tällöin vastuunjako on selvä, vaikka siitä ei ole varsinaisesti erikseen sovittu.
– Meillä ei ole mitään tarkkoja sääntöjä tästä. Se on mennyt käytännössä niin, että minä kannan Gannonin bägiä majoreissa, arvokisoissa, sekä niissä muissa tapahtumissa, joihin Ben ei pääse. Gannonilla on ensisijaisesti vain minä ja Ben caddyn roolissa.
– Ja sitten minä hoidan majorit: Champions Cup, USDGC, frisbeegolfin MM-kisat ja European Openin, jos olen menossa sinne. Ben on Gannonin matkassa mukana käytännössä kokopäiväisesti, se on hänen työnsä. Minulla taas on yritykseni hoidettavana, joten en voi olla kiertueella koko ajan.
Kuka on Matt Schlabach?
Haastattelumme lähentyessä loppuaan, halusimme vielä tutustua tarkemmin siihen, kuka Matt Schlabach on, mitkä ovat hänen taustansa ja ennen kaikkea kysyä, miten hän päätyi esimerkiksi suomalaisten katsojien tuijottavien silmien eteen, kun frisbeegolfin MM-kisat käytiin Suomessa.
– Olen asunut Iowassa melkein koko elämäni, kolmevuotiaasta lähtien; minut adoptoitiin alun perin Thaimaasta 3-vuotiaana.
– En suunnitellut tekeväni frisbeegolfista päätyötäni. Kävin collegen ja valmistuin kirjanpitäjäksi. Työskentelin kirjanpitäjänä vuoden ja sen jälkeen olin kymmenen vuotta liittovaltion hallituksen alaisuudessa, armeijan myyntitehtävissä.
– Sitten sain mahdollisuuden ostaa ensimmäisen frisbeegolfkauppani liikekumppanin kanssa. Sain myöhemmin potkut päivätyöstäni ja päätin antaa frisbeegolfille täyden mahdollisuuden.
Nykyään Mattilla on kaksi Titan Disc Golf -kivijalkamyymälää ja verkkokauppa, joten hän on tietyllä tapaa ihan täysipäiväinen frisbeegolfin ammattilainen.
– Ainoa asia mitä teen frisbeegolfin ulkopuolella on se, että pelaan jääkiekkoa talvisin pysyäkseni kiireisenä. Muuten minulle ei juuri ole elämää frisbeegolfin ulkopuolella.
– Someni on kaupallistettu Instagramissa ja Facebookissa, joten tienaan sieltä vähän rahaa – en paljoa, ehkä 50 tai 100 dollaria kuukaudessa, jos postaan paljon. Kun olin Euroopassa, tienasin itse asiassa hyvän summan, varmaan 200 tai 300 dollaria kuukaudessa, koska ihmiset seurasivat niin aktiivisesti.
Mattin ja hänen liikekumppaninsa omistamat Titan Disc Golf -myymälät houkuttelevat paljon uusia harrastajia lajin pariin, mistä Matt todella nauttii.
Mutta tavoitteena on myös kasvattaa liiketoimintaa ennen kaikkea verkkokaupan kautta.
– Toimitamme myös kansainvälisesti. Tiedän, että Eurooppaan postittaminen on melko kallista ja ihmiset joutuvat tietysti maksamaan siitä, mutta lähetämme ehdottomasti myös ulkomaille.
Mikäli haluat tutustua Titan Disc Golfin tarjontaan netissä, onnistuu se kätevästi tämän linkin kautta.
Lue myös: BBC: Ovatko naiset parempia kestävyysjuoksijoita kuin miehet? Mykistävä analyysi