Ege Zulun energia loppuunmyydyllä Tavastialla muistutti, miksi taide ei tule koskaan kuolemaan

Tavastialla nähtiin viime perjantaina sekä seesteisen jazzahtavissa tunnelmissa kellunut Pessa, että äärimmäisen riemastuttavan show’n vetänyt Ege Zulu.

Helsingin Tavastialla esiintyivät perjantaina 18. lokakuuta kaksi PME:n artistia: Pessa ja Ege Zulu. Loppuunmyydyn illan avasi Pessan vaivattomasti soljunut esitys, joka toi erinomaisesti esiin hänen vetovoimansa niin muusikkona kuin artistina.

Pessa ei pidä paljoa meteliä itsestään, vaikka syytä olisi: hänen tuotantonsa on laadukasta, tyylikästä ja täynnä kutkuttavia yksityiskohtia, ja räppärinä hän on kekseliäs ja suvereeni.

Tavastialla Pessa esiintyi hillitysti ja vakuuttavasti. Siinä missä Ege Zulu teki Tavastiasta kuuman ja hikisen yökerhon, Pessa muunsi sen elegantiksi jazz-klubiksi. Valaistuksessa dominoivat sinisen ja violetin himmeät sävyt, ilmapiirissä oli miellyttävää utuisuutta, ja Pessan olemus oli leppoisan rauhoittava.

Yksi keikan kohokohdista oli Pessan trumpettinumero. ”Haluuttekste sitä vitun trumpettii, hä?!” Pessa alusti sooloaan, ja vastauksena takanani oleva porukka alkoi suorastaan mylviä innostuksesta. Yhdellä jos toisella nousi puhelin kuvaamaan erityistä hetkeä, joka tuntui mukavan intiimiltä suvannolta.

Lue myös: Räpin SM on kulman takana – tapahtumassa nähdään yli 50 kilpailijaa

Pessan trumpettisoolo sai paljon arvostusta osakseen.

Sen sijaan Pessa kielsi kuvaamasta vielä julkaisemattoman kappaleen esitystä, mutta lisäsi sitten, että biisin saisi kyllä vuotaa sellaiselle tilille, jolla on ”vitusti seuraajia”. Näissä hassuissa välihuomioissa Pessa näytti itsestään särmikkään puolen, joka muodosti tervetulleen kontrastin virtaviivaiselle ja huolitellulle musiikille.

Ege Zulu otti estradin haltuun ainutlaatuisen energisesti

Eri tavalla huoliteltu olikin sitten Ege Zulun keikka, joka vei välittömästi aivan päinvastaisiin tunnelmiin kuin levollinen lämmittelijä. Jos Pessaa määritti rauhallinen jazzahtavuus, Ege Zulun villeissä bileissä oli täysin vauhko tempo.

Ege Zulu tietää, miten järjestetään täysimittainen show. Keikka oli monipuolinen niin musiikillisesti kuin tanssillisesti, välispiikit olivat tiiviitä mutta vetoavia (”rakkaus on ihanaa”, Ege Zulu julisti), ja esiintyjien välinen lämmin kemia oli hurmaavaa katseltavaa.

Lavalla nähtiin perjantaina Ege Zulun liveseteistä tuttu vakiokokoonpano. Se koostuu täysimittaisen bändin lisäksi Ege Zulun oikeana kätenä toimivasta Djessy Pakusta, joka tunnetaan myös artistinimellä Macintosh, sekä tanssijoista Kashika Arorasta ja Melisa Çetinistä.

Esitys oli suunnitellun oloinen, muttei noudattanut liian tarkkoja kaavoja. Jos spontaanit höpsötykset olivatkin ennalta kokonaisuuteen kirjoitettuja, ne eivät vaikuttaneet siltä.

Ege Zulu tietää, miten järjestetään kunnon kemut.

Leevi Aila

Esimerkiksi kesken bändin jäsenien esittelyn Ege Zulu alkoi ihastella sitä, miten upea instrumentti piano on, ja nousi koskettimien taakse lurittelemaan omaa, spontaanin oloista melodiaansa. Hetken soiteltuaan hän heilautti kädet ilmaan ja palasi leveästi hymyillen lavan etualalle, ikään kuin myöntäen tappionsa.

Oli tämä sitten hetkellinen päähänpisto tai ei, se toi show’hun hassua välittömyyttä. Ihan kuin lavalla olisi ollut vähintään yhtä hauskaa kuin yleisössä, ja luultavasti niin myös todellisuudessa olikin. Yleisön innostuneisuus oli kiihkeää alusta asti, mutta niin oli ilmiselvästi myös Ege Zulun ja hänen porukkansa. Energia tuntui illan mittaan poukkoilevan lavalta yleisöön ja takaisin niin riehakkaalla vastavuoroisuudella, että se ruokki itseään ja kasvoi sitä voimakkaammaksi, mitä pidempään ilta jatkui.

Kappalevalikoimassa oli laajuutta ja nostalgiaa

Keikkasetissä oli luonnollisesti paljolti edustettuna huhtikuussa ilmestynyt uusin Mammanpoika-albumi, jolta kuultiin nimikkobiisin lisäksi muun muassa sähäkkä Ei!, En tarvii sua, vetoava Tunnista tuntiin ja äärimmäisen tanssittavan biitin pohjakseen saanut 100 kg kukkia.

Kesäkuussa ilmestyneen Mi amore -singlen saapui esittämään sen tekijä Karim B, ja kahden vuoden takaiselta Oi maamme Helsinki -levyltä lohkaistua Skene-biisiä varten lavalle nousivat Victor Nordis ja Sexmane.

Debyyttilevy Swengarilta esitetyt Robotti ja Fantasiaa veivät nostalgisesti Ege Zulun alkutaipaleen tunnelmiin, ja samana kesänä 2021 julkaistu Valmiina futaa sähköisti ilmapiirin täydellisen levottomaksi. Samoin teki encorena esitetty Verkkareis, joka on JVG:n vuonna 2022 ilmestyneen erinomaisen tuplasinglen avausbiisi.

Mutta täysin pelkkää riemua ja juhlaa ilta ei ollut. Melankolia-biisin jälkeen valot himmenivät, ja yleisöä pyydettiin hiljentymään 13. lokakuuta henkirikoksen uhriksi joutuneen Janne Puhakan muiston kunniaksi.

”Ei tollasia turhia väkivaltajuttuja”, Ege Zulu totesi.

Ege Zulu vannoi rakkauden nimeen.

Leevi Aila

Lausahdus asettui osaksi välispiikkien jatkumoa, jolla oli selkeä, hyväntahtoinen agenda. Ei kiinnosta -kappaleen intro kysyy: ”Miellytätsä muita vai ittees? Yritätsä huijata ittees? Mistä koitat saada sun pisteet? Kelasitsä korjaa sun virheet?”, ja ennen biisin esittämistä Ege Zulu huomautti, että pukeutumisen kaltaisilla asioilla ei ole mitään väliä. Me olemme vain pieniä hiukkasia, ja ainoa, mikä meitä yhdistää on rakkaus, hän jatkoi.

Lopputulemana uudenlainen usko tulevaan

Tämä yksinkertaisen lohdullinen ajatus läpäisi keikkailtana kaiken. Rakkaus näkyi Ege Zulun valtavissa hymyissä, veitikkamaisessa yhteispelissä upeiden tanssijoiden kanssa, ja bändin riemukkaassa soitossa. Se näkyi yleisön villiintyneissä huudoissa, kun Sexmane saapui lavalle, ja siinä ihailussa ja vilpittömyydessä, jolla katsojat vastasivat kaikkeen siihen, mitä lavalla tapahtui.

Ege Zulu muisti myös useaan otteeseen ilmaista kiitollisuutensa siitä, että Tavastia oli loppuunmyyty. Hän todella tuntui olevan siitä vilpittömästi mielissään.

Ege Zulu, Djessy Paku, Kashika Arora, Melisa Çetin ja koko livebändi sytyttivät Tavastialle liekin, joka puhutteli sellaista osaa minussa, jota hallituksen leikkaukset kulttuuriin ovat hitaasti syöneet tyhjiin. Keikka valoi minut hetkessä taas täyteen uutta optimismia, sillä sain muistutuksen siitä, että taiteen tulta ei yksinkertaisesti voi sammuttaa.

Ege Zulu viestitti leikkisästi ja viisaasti, että siellä missä on tanssia, siellä on myös iloa ja rakkautta, eli toivoa. Vähät kaikesta muusta.

Lue lisää päivän ajankohtaisimmista musiikkiuutisista ja pysy ajan tasalla!

Yleisö oli läsnä intohimolla ja ilolla.

Leevi Aila