DJ Ibusal julkaisi albumin Mukava paikka, joka kääntää otsikkonsa päälaelleen, kirjoittaa Aku Havukainen Kuuntelussa-juttusarjassaan.
Rap-yhtyeet koostuvat usein artisteista, joilla on myös jonkin sortin sooloura. Usein soolomateriaali on henkilökohtaisempaa ja täten enemmän ajatuksia herättävää. Näin on myös DJ Ibusalin kohdalla; hänet nimittäin tunnetaan myös Gaselleista nimellä Thube Hefner. Gasellien tuotanto on pääosin melko hyvän mielen musiikkia, kun taas DJ Ibusalin tuotanto on jollain tapaa synkempää.
Tänään, perjantaina 4. lokakuuta artisti julkaisi uransa kolmannen sooloalbumin. Etukäteen levyltä irrotettiin YouTubeen Kuben tähdittämä Paikast A paikkaan B – se ei kuitenkaan kertonut lähes mitään itse albumista.
Aiemmasta Yksin kotona 17:sta oli välissä vierähtänyt jo yli kuusi vuotta. Uutukainen puolestaan kantaa nimeä Mukava paikka.
Voisi siis olettaa, että aiemman levyn apaattisuus olisi jäänyt taakse. Se kuitenkin tuntuu olevan Ibusalille jonkin sortin tuntomerkki, joskin yleinen sävy ja katselmus on hivenen aiempaa kirkkaampi. Siinä missä edellinen albumi tuntui kuin kuvaukselta korona-ajasta ennen koronaa, jumittumiselta neljän seinän ja oman pään sisään, on kertoja viidessä vuodessa astunut pitkälle siitä tarkastelemaan myös ulkoista maailmaa.
Toki biisit kirjoittanut taiteilijakin on viidessä vuodessa karttanut menestystä toisaalla.
Mukava paikka vai ”Mukava paikka”?
Mukava paikka käsittää ehkä oivaltavimman albumin teeman hetkeen. Artisti itse avasi sitä hienosti kerrottuaan sen syntyneen omasta mukavuudenhalusta ja taipumuksesta vältellä kaikkea epämukavuutta. Mukavuudenhalun myötä Ibusal onkin löytänyt lukuisia ongelmakohtia ja kipuilun aiheita, joista kirjoittaa biisejä.
Vaikka kuinka omistaisi hienon auton, asuisi mukavalla alueella, ei tyytyväisyyden tunnetta ole helppoa löytää. Etenkin Jahti (feat. Paperi T) käsittelee hyvin jatkuvaa halua saavuttaa aina lisää. Erityisesti Mukava paikka, vai pitäisikö sanoa ”Mukava paikka”, siis muistuttaa siitä, että ongelmat eivät ole katoavaa laatua. Ne vain vaihtuvat aina uusiin.
Lopputuloksena on pitkähkö, neljäntoista biisin albumi ilman yhtään skippiä.
Levy pitää sisällään muun muassa biisit Kaikki tääl kuolee, joka tuntuu kuin uudelta versiolta viime albumin ykköseksi nousseesta Pilalla-biisistä sekä Sun puolest, joka tuo isyys-teemallaan mieleen Karri Koiran levyn nimikkobiisin Aina ja aina.
Gasellien piilotettu aarre
Huomionarvoista vaikuttavan lyriikan ja taiteellisen kokonaisuuden lisäksi on myös DJ Ibusalin sopiva röyhkeys. Flexaaminen saavutetuilla meriiteillä, kuten sähköautolla ei kuitenkaan jää irralliseksi taiteilijan suorastaan painottaessa sitä, että ne eivät tuo onnellisuutta.
Nokkelaa on eittämättä se, kuinka artisti pelaa ristiin biittien tunnelman ja biisien aiheiden kanssa. Mainittakoon levyn nimikkobiisin suorastaan uhkaava biitti, jonka päälle artisti kertoo tarinoita mukavasta ja kauniista lähiöstä, jossa naapurin mukavat lapset käyvät hyvää koulua.
Ennen kaikkea levy todistaa sen, kuinka taidokas taiteilija on kyseessä. Ibusal on kuin Gasellien oma Pyhimys – taiteilija, jonka kyvykkyydestä bändi näyttää vain murto-osan. Gaselleissa hän on selkeästi vähemmän meininkiä aiheuttava tekijä ja soolouran perusteella puolestaan ei olisi väärin sanoa, että kyseessä on omalla tavallaan yksi tämän hetken vaikuttavimmista suomalaisista rap-lyyrikoista.
Lue lisää päivän ajankohtaisimmista musiikkiuutisista ja pysy ajan tasalla!
